Story of my life

Sillon kun tuntuu, että kaikki alkaa olla hyvin ja vaikeudet tuntuu jäävän taakse, pitäs aina muistaa varautua siihen, että kohta tulee taas kuormallinen paskaa niskaan.

Sillon kun alkaa löytää taas sen oman ilosen itsensä josta itsekin joskus tykkäs, jokin vetäsee taas siihen mustaan, vihaseen ajattelumalliin, eikä mikään enää olekaan hyvin.

Viimeyö oli ensimmäinen pitkään aikaan kun sain nukuttua ensiyrittämällä. Ensi yö tuskin menee yhtä helposti. Se on harmi koska tänään musta tuntu esimmäistä kertaa aikoihin siltä, että elämä alkaa tasaantua ja mä alan olemaan taas oma itseni. Nyt musta taas tuntuu, että mä olen just niin hirveä kun mä olen aina elämäni huonoimpina hetkinä tuntenut olevani. Enkä mä edes tiedä miksi.

Mulla taitaa resurssit loppua tähän taisteluun...


"You've seen my soul, I'm a nightmare. Out of control I'm crashing into the dark..."

Skinny love

Noniin, pitkästä aikaa täällä taas. Mun elämää on tuntunut nykyään täyttävän kaikki mahdolliset toisiinsa liittymättömät pienet asiat ja välillä tuntuu, että ei ole ollenkaan aikaa niille asioille mitä ennen teki (niinkun vaikka blogin kirjottaminen, tai kirjottaminen ylipäätään).

Mutta joo, mistäs lähtis liikkeelle. Tänään, 25.4.2012 on mun ja mun rakkaani puolivuotispäivä. Ja joka viikon jokaisena päivänä olen yhä vaan varmempi siitä, että tää on se juttu joka tulee kestämään. Meillä on jotain liian hienoa ja hyvää hajoitettavaksi.

Viime lauantaina mä näin ensimmäistä kertaa Pian äidin, ja vaikka mua jännitti kirjaimellisesti niin paljon, että olin juoksemassa karkuun viime hetkellä kaikki meni kuitenkin hyvin. Mä tykkäsin siitä ihmisestä tosi paljon (muistutti mua omasta mutsistan) ja musta tuntuu ettei sekään mua vihannut, hih.

Sitten käytiin Villen ja Antin kanssa laivalla sekoilemassa ja olemassa kännissä. Kivaa oli vaikka vähän jouduttiin kullan kanssa kinastelemaankin. Minä ja minun mustasukkasuus mökötykset hahaa! Ei siitä
sen enempää...

Ja niin, sitten vähemmän mukava juttu. Mä olen taas alkanut lihomaan. Raivostuttavasti juurikin kesää vasten of course! Musta tuntuu, että mun itsetunto on jälleen romahtanut aivan nollapisteeseen, siitäkin huolimatta, että Pia jaksaa jokapäivä kertoa mulle, että mä olen kaunis ♥

Mä olin vasta vähän aikaa sitten ihan into pinkeenä siitä, että sain ostettua 38 koon housut ja nyt, kun ne yhtäkkiä kiristää ja tuntuu ahdistavilta, mä tunnen oloni lähinnä ällöttäväksi.

Silloin kun mä aloin viimekesän kieppeillä laihtumaan mun koko olo parani kaikin puolin ja siitä lähtien mun pahin pelko on ollut, että mä lihon takaisin. Nyt se alkaa toteutua ja mua suorastaan hävettää! Mun tekisi mieli lopettaa syöminen ihan kokonaan, sillä aina kun mä syön, mulle tulee sekä fyysisesti, että henkisesti paha olo. Olen kauhusta jäykkänä kun olen ihan varma, että kohta havahdun siihen kun peilistä tuijottaa joku 10 kiloa painavampi tyyppi jota en edes tunnista.

Mä haluan olla laiha!

Joten, yritän siis syödä terveellisesti ja vähän vähemmän kuin normaalisti. Yritän jättää kaikki herkut pois (helpommin sanottu kun tehty, laivalta tuli ostettua kinderpatukoita ja sukulakuja) ja limua en juo töissä enää ollenaan. On sekin jotain, ennen meni työpäivän aikana varmasti useampi litra colaa kun sitä koko ajan pikkusen hörppi. Pitäkää mulle peukkuja, että ilosaarirockiin mennessä olen taas sitä kokoa 38, tai jopa pienempi. Ei siksi, että haluan näyttää hyvältä muiden silmissä (mulle riittää, että olen kaunis rakkaani silmissä) vaan siksi, että mulla olisi itsellä parempi ja itsevarmempi olo. Että mä en joka kerta peiliin katsoessani joutuisi piilossa irvistämään.

Muuutta nyt vaihdetaan taas aihetta, eihän kukaan jaksa mun itsetunto asioita hyvin pitkään puida, eihän?

Ensi kuussa mä olen lähdössä jälleen Joensuuun, JEE!!! Ja tällä kertaa otan tyttöystäväni mukaan, hihiiii!!! Oon niin innoissani että hajoan! En malta odottaa, että Pia näkee kaikki mun kaverit ja mun rakkaat vanhemmat. On ihanaa saada yhdistettyä nämä kaksi suurta elämänosaa keskenään, if ypu know what I mean. Muutenkin, mutsi on ainakin odottanut näkevänsä mun sydämeni valitun, hih. Sitäpaitsi mä tiedän, että ne tulee hyvin toimeen, niin mun en tarvitse edes jännittää!

Jeps, siinäpä "lyhyt" päivitys elämästäni tällähetkellä. Nyt täytyy nousta ja alkaa laittautua töitä varten. On tietenkin ihan meidän tuuria, että puolivuotispäivänä Pia lähtee töihin kuudelta aamulla ja pääsee just silloin pois kun mun täytyy itse lähteä ansaitsemaan elantoani, huoh. No mutta oli meillä neljä ihanaa vapaapäivää yhdessä, ja eilen me vähän tätä puolivuotispäivää juhlittiinkin. Käytiin syömässä ja ostoksilla...

Joo taas mä jaarittelen. Nyt siis hampipesulle ja tosiaan meikkaamaan. Täytyy yrittää palata astialle seuraavan kerran vähän lyhyemmällä aikavälillä.

Love ya ♥

P.S.

6kk



Hymyily on hyvästä, smile

Sekavat ajat, sekava päivä. Itkua naurua vuokraleffoja ja Annin tekemää lasagnea. Puhumattakaan muffineista joita oli ihan pakko ostaa, tietysti.

Pää on yhtäaikaa tyhjä ja täynnä. Olen älyttömän iloinen ja onnellinen monesta asiasta joita elämässäni tällähetkellä tapahtuu, mutta samaan aikaan surullinen ellen jopa ahdistunut muutamasta muusta syystä. Hankalaa. Minä olen hankala.

Mutta tosiaan, Anni on rakas kämppikseni enää tämän viikon loppuun (sen jälkeen hän on enää rakas, sillä muutto on maanantaina). Minä puolestani jatkan elämääni tässä Vuosaaren lukaalissa johon olen niin kovin syvästi ehtinyt kuluneen puolen vuoden aikana kiintyä. Uusi kämmpis muuttaa elämää varmaan tietyltä osin aika radikaalisti, mutta olen kyllä toisaalta tosi innoissani (sitten taas toisaalta tosi haikeana, koska Anni [♥] muuttaa pois, ristiriitaa jälleen kerran).

Tämä päivä olisi aikaa parannella tämä tauti pois, huomenna edessä 11 tunnin työpäivä, maltan tuskin odottaa. Perjantaina sitten kahteen asti töitä, ja siitä suoraan kotikulmille Joensuuhun, vihdoinkin ♥

On niin kova ikävä sinne, onhan tuosta viime käynnistä jo piiiiitkä aika. Nyt nään kaikki ihanat mussukat ja halailen ne puhki, hihiii. Tosin sitä ennen saatan pussailla ja halailla puhki erään toisen jota on jo nyt ikävä, vaikka "vasta" nähtiin. Ehkä näitä hyviä asioita elämässä on tosiaan enemmän kuin niitä ahdistavia, smile.

Päivän sanat,
Järkytys
Ruoka
Ikävä
Elokuvat
Kipeä
Kämppis
Ihana ♥

"As the light
Washes over the morning rise
You're still asleep
And that's alright

I can be still
'Cause you look so sweet
And beautiful
Next to me"

Just a bit depressed...

On vain vähän surullinen olo. On vaan vähän haikea mieli ja vain vähän ikävä. Olen vain hiukan katkera ja pikkuisen itkuinen. Ei mitään vakavaa.

MTV:llä on menossa 30 seconds to mars (♥) World Stage, mun ei pitäisi katsoa sitä. Alkaa vaan ahdistaa kun tahtoisin niin kovasti nähdä sen livenä. Sitäpaitsi niiden biisit ei ole ihan iloisemmasta päästä joten tällähetkellä ne saa mun fiilikset vielä huonoimmiksi mitä ne jo on.

Mä olen lähipäivinä miettinyt enemmän syvällisiä juttuja kuin normaalisti. Ehkä se johtuu siitä, että olin viikonlopun Joensuussa. Kaikki muistot, niin hyvät kuin pahatkin tuli jälleen pintaan. Oli jotenkin melankolista lähteä takas Helsinkiin. Omalla tavallaan näki kaiken sen mitä Joensuussa rakastaa, mutta toisaalta taas muisti kaiken sen mikä siinä ahdistaa. Olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta oli kiva tulla kotiin... Ristiriitaista, eikö?

Yksi asia on ainakin varma. Ikävä, on ollut näiden päivien sana.

"Jos sä lähdet ovesta kulkemaan
Onks sun aina mentävä kokonaan
Sinut pitäisin vaikka palan kerrallaan

Jos vain olisi mustaa tummempaa
Se on värini silloin jos erotaan
Pala harmaata saisi vain sinua kaipaamaan"

Just fighting to get throught the night

On jotenkin tosi pahasti alavire päällä. Jotenkin tuntuu ettei kestä yhtään negatiivista kommenttia tai asiaa ilman, että itku pääsee. Kaadoin tänään töissä maidot prikalle ja piti ihan oikeasti taistella itsensä kanssa, että pysy kasassa. Teki nimittäin niin mieli huutaa. Muutenkin koko aamupäivä meni ihan ihme sumussa.

Nyt on jotenkin ihan loppu, muttei silti tahtos mennä nukkumaan. Tahdon vielä hetken valvoa ja virua jossain itsesäälin tapaisessa päänsisäisessä mömmössä.

Pari päivää ois vielä töitä, aamuvuoroa tosin (♥), ja sitten parille vapaalle. Annin syndet ja palkkapäivä ois siinä samassa rytäkässä, eli on siis aika juhlia. Viimesimmän reissun morkkis kun on jo vihdoin alkanu laskemaan, hahhah!

Mut joo, ehkä jätän tän nyt tähän etten alota mitään angstista valitusvirttä. Joten ensikertaan!

P.s. Onkohan se normaalia, että tällähetkellä on tasan kaksi ihmistä jolle jaksaisin/haluaisin mitään jutella...? Varsinkin kun ottaa vielä huomioon kuka se toinen henkilö on... Mä en varmaan ikinä opi...

Yö

Mun pitäisi mennä nyt nukkumaan, kun mua kerrankin väsyttää jo tähän aikaan. Ehkä mä menenkin... Ehkä en vielä.

Valintoja valintoja...

Mulla on jotenkin hassu olo. Ihan kun mä surisin jo valmiiksi jotain mistä mulla ei ole vielä tietoakaan... Hmm...

"Lord please please please,

Take away my anxiety"

Number 10

Jeij! Kymmenes blogiteksti (tähän blogiin siis). Pistää miettimään päästäänkö joskus sataan asti, tsihi. Jokatapauksessa tämän kunniaksi laitan nyt sitten tänne sen lupaamanni ennen/jälkeen kuvan. Alan pikkuhiljaa jo tottua tähän mustaan tukkaan. Rakastin sitä ihan alusta asti, mutta kun on ollut 21-vuotta (eli koko tähän astisen elämänsä) blondi niin kyllä se musta väri vähän oudolta aluks tuntu.

Siinäpä sitten. This is the new shit Mansonia lainatakseni, haha.

Mitäpä muuta. Tänään olen ollut melkein koko ajan siinä rajoilla, että tuleeko paniikkikohtaus vaiko eikö. Jotenkin lievää ahdistusta ilmassa. Kyllä se kuitenkin siitä varmasti helpottaa, jos ei iltaan, niin sitten huomiseen mennessä.

Mä lähen tänään kaverille yöksi, sillä vaikka pahalta tuntuukin sanoa, luulen, että isolta osalta tää mun ahdistus johtuu tästä jatkuvasta hössötyksestä/hälinästä ympärillä. Kai sen nyt ymmärtää, että kun on pari vuotta asunut yksinään ja sit lykätään takas vanhempien helmoihin niin ilmassa tulee olemaan enemmän ja vähemmän erinlaisia tunteita.

Noh, se siitä sitten. Jokatapauksessa olen siis ainakin täksi illaksi/yöksi lähdössä pois täältä. Laitetaan ehkä mun kynnetkin taas kuntoon ♥ Toisinsanoen lakataan ne taas jotenkin hirmu nätisti, kun nyt niissä on vaan tuo kovettaja. On se kiva kun on kaverina kunnon kynsitaiteilia, hihi.

Lävistyskin on parantunu hyvää vauhtia. Vielä se on hiukka kipeä tuolta alhaalta, varsinkin puhdistaessa, mutta muuten ei juuri mitään. Pystyy jo nukkumaankin oikealla kyljellään, JES! Ensviikolla pitäs sit varmaan hakata ekaa tatuointia jalkaan. Siitä tulee ihan pieni ja se tulee vähän niinkun "piiloon". Sellanen mun oma juttu. Siitäkin laitan sitten aikanaan kuvaa.

Eipä tälläkertaa muuta. Paitsi! Olen ihan rakastunut yhteen biisiin jonka ekaa kertaa kuulin tossa pari päivää sitten. Vai oliko se eilen?

Jokatapauksessa. Kuuntelin spottarista Gotan Project:ia ja sieltä tulikin vastaan tällanen biisi kun I've got a cat, The Method:silta. Sanoisinko, että oikein erikoinen biisi omalla tavallaan. Tykkään kovasti! Ja tämä on just täydellinen esimerkki siitä kuinka laaja mun musiikkimakuni oikeasti on, haha!