Saikulla, oh yes... AGAIN!

Tervehdys! Siis todella toivon sitä! Laskeskelin tuossa, että oon vajaan kahden kuukauden aikana ollu 2kertaa sairaslomalla ja sitten vielä melkein kahden viikon pitusella talvilomalla siinä välissä. Mä en oikeasti enää edes muista miltä se tuntuu kun on normaali työrytmi, huoh. Ei oo oikeesti kivaa, ei yhtään.

No mutta, olenpahan ainakin täällä teidän seurana raapustamassa paskaa tähän pikku blogiini, how wonderfull, right?

Nyt siis vietän saikkua dataillen ja Pia pelailee vieressä pleikkaa. Ihanaa lesboparin arkea ♥

Anteeksi kulta, mutten voinut vastustaa!

Jokatapauksessa nyt kun tosiaan on tätä aikaa vaikka muille jakaa niin ajattelin vihdoin päivitellä vähän tästä meidän rakkaudenpesästämme ja niistä uusista hankinnoista mitä tänne on tullut. Siispä itse aiheeseen.

Home

Saatiin tuossa viikko takaperin rakkaani kanssa vähän yhteistä aikaa sekä itseämme niskasta kiinni ja suunnattiin ostoksille. Eka ei ollu vissiin edes tarkotuksena ostaa mitään "suurta", mutta sieltä Prisman koti-osastolta löytyi sitten se pienen pieni sisustuspiru istumaan olkapäälle ja suorastaan pakotti meidät kassan kautta lanternan sisustusparatiisiin.

Ja kun sanoin kassan kautta tarkoitin siis, että kyllähän sieltä Prismastakin jotain pientä mukaan tarttui.

"Love is everything"



Silmään sattui tollasia ihania pieniä puisia sanoja joista sai sitten itse valita ja koota oman lauseen (tai miks ei niitä nättejä sanoja voisi yksistäänkin johonkin kiinnitellä...) ja minä nyt satuin kokoamaan tuon. Niissä on pienet tarrakiinnitykset itsessään kiinni joten ei tarvii miettiä mitään nauloja tai nastoja. Tosi kätevää ja nopeaa, eikä ne nyt mitenkään kalliitakaan ollut. Koon mukaan muistaakseni noin kolmesta eurosta ylöspäin. Meillä noiden paikaksi päätyi makuuhuoneen ovi, that's were the looove happens, right? Right? Hehee!

Sitten matka jatkui tosiaan sinne lanternaan jossa suunnattiin ensimmäisenä sotkaan, kun siellä on tarjousviikotkin meneillään. Löydettiin vihdoin lipasto meidän eteiseen ja vielä tosi edullisesti, kun kaikki tuotteet oli -20%.

Bussissa/metrossa/bussissa taas sen paketin rakkaani sitten omin pikku kätösin kuljetti tänne meidän kotiin ja joskus liian-vähän-aikaa-ennen hiljaisuutta sitä sitten lapsiperhenaapureiden iloksi alettiin koota. Onneksi tämä toimenpide piti hyvin vähän sisällään naulaamista/paukuttamista ja onnistui muutenkin ihmeen helposti.



Tuon ihanan jing&jang tuikkualustan Pia toi syksyllä
Lanzarotelta

Sotkasta tarttu mukaan myös kauan kaivatut violetit sohvatyynyt. Niitä ollaan siis oikeasti metsästetty ihan joka paikasta ja nyt, kun ne vihdoin löytyi, niin ne vielä sattuu olemaan aivan prikulleen saman väriset kun meidän sohva! Jackpot siis! Tyynyistä ei nyt ole kuvaa, kun en mitenkään tässä valossa saa tuolla iPhonen kameralla sitä väriä oikeuksiin, mutta ehkä jokupäivä lisäilen sellasenkin.

Siinäpä viimeisimmät hankinnat, mutta eipä tämä vielä tähän lopu, HAH! Laittelin jokuaika sitten kuvia niistä Tokio Hotel tauluista ja mainitsin silloin siitä toisestakin seinästä josta en laittanut kuvaa koska se ei olllut vielä valmis. Noh, nytpä se on! Tai siis melkein, hihii... Jokatapauksessa puhuin tästä;

Siinä se on! Tykkään ihan älyttömästi noista valokuvakehyksistä! Mainittakoon nyt, että Pia osti mulle sen ensimmäisen joululahjaksi ja sitten jossain välin kun mietittiin, että mihin se laitetaan niin päädyttiin ostamaan toinen samanlainen. Ne on nyt siis tuossa keittiön ja olohuoneen väliseinässä molemmin puolin tuota ihanaa Marilyn Monroe kelloa jonka olen myös saanut joululahjaksi, tosin muutamaa vuotta aikaisemmin.

Molemmista kehyksistä puuttuu vielä tuo pienin kuva, kun
on jo tiedossa kenen naamat niihin halutaan, mutta ei olla
 vielä saatu itse fotoja

Kehykset myydään siis tollasina kokonaisina ja mä niin tykkään tuosta kerroksisuudesta (onko tuo oikee sana?? Hah!) ja epäsymmetrisyydestä mikä niissä on. Sitten vielä kun saatiin se toinen laitettua tollai toisinpäin niinkun tuossa ylemmässä kuvassa näkyy niin jotenkin se tuo ihanaa siistiä sekavuutta tuohon seinään. Niin ja jos jotakuta kiinnostaa niin ne on siis ostettu Clas Ohlsonilta.

Siinäpä sitten tälläkertaa. Kämpästä lisää varmaan sitten kun saadaan keittiöön ja makuuhuoneeseen verhot. Etsintä on kova, mutta ilmeisesti meidän värimaailma on liian vaativa, tsihi.

Pikaista paranemista minulle, ja mukavaa viikkoa teille! ♥

Maailman onnellisin avovaimo ♥

Heissan hei!

Oon tässä reilun parin viikon loman (tuntu yli kuukaudelta!) jälkeen lähössä puol viideks töihin. Mitähän siitäkin tulee, tuntuu ettei osaa varmaan mitään, hah!

Fiilistelen Lady Gagaa ja yhden biisin sanoista inspiroituneena ajattelin pitkästä aikaa kirjottaa blogin. Tulin nimittäin ajatuksissani harhautuneeksi siihen ensimmäiseen iltaan kun tapasin rakkaani. Siitä on aikaa nyt reilu vuosi ja vaikka mä jo sillon tiesin (vaikken sitä kyseiselle neidille paljastanutkaan), että hän on se jonka mä haluan mä en ois ikinä uskonut, että seuraavan vuoden marraskuussa me asutaan yhdessä unelma-asunnossa Aurinkolahdessa.

Ylä-, ja alamäkineen tää vuosi on ollu aivan täydellisen ihana. Muuton yhteydessä on ollu stressiä enemmän kun kahdelle ihmiselle ois uskonu kasaantuvan, mutta nyt kun kämppä on kunnossa (sohvaa lukuunottamatta joka tulee perjantaina ♥) niin sitä näkee, että kaikki oli sen arvoista.

Tässä kun kaikki palaset on loksahtanut kun ihmeen kaupalla paikoilleen tulin miettineeksi perhosvaikutusta. Mitä jos Pia ei ois lähtenyt mun luo yöksi sillon ensimmäistä kertaa? Mitä jos se ei olis pyytänyt mun puhelinnumeroa siinä Kampin edessä? Mitä jos mä en olisi seuraavana päivänä menny sinne yöksi? Mä uskon kyllä, että kun kyse on siitä oikeasta me oltas jokatapauksessa päädytty yhteen jotain kautta, jollain lailla, mutta oltaisko me tässä tilanteessa nyt? En usko...

Jokatapauksessa mä olen onnellisempi kuin koskaan siitä, että kaikki lopulta meni näin (eikä loppua näy, hihiii ♥) ja mä saan nyt ylpeänä sanoa olevani maailman ihanimman tytön (vai naisen? You'r choise hun, hahaa) avovaimo. How cool is that!!

Tuntuu muutenkin jotenkin omituiselta, että tässä on tosiaan mennyt jo yli vuosi. Toisaalta musta tuntuu, että Pia ois ollu mun elämässä aina ja toisaalta taas tuntuu kun se ois ollu viimekuussa kun mä ensimmäistä kertaa astuin sisälle sen asuntoon Alppilassa. *Huokaus* Voi tätä elämää. Sitä ei koskaan tiedä mihin se kuljettaa, ennenkun sen elää... Okei tossa lauseessa ei ollu mitään järkeä, mutta you got the point, right?

Kuvia asunnosta mun ois tarkotus laittaa tänne sitten, kun saadaan vielä se sohvakin tänne ja sillai. Älkää kirotko jos en laita sillä nää on taas näitä mitä mä aina lupailen, mutta sitten ne aina jää. Tosin oon niin super onnellinen ja innoissani ja rakastunu tähän kämppään, että tällä kertaa mä varmaan oikeasti suoritan tän asian loppuun asti, hehee.

Mutta joo, mitäs tässä enää turhia läpisemään, eiköhän kaikki oo jo saanu tarpeekseen tästä mun hehkutuksesta. Mikäli jaksoitte rämpiä mun kanssa tän vaaleenpunasen hunajan läpi ne vaaleenpunaset sydänlasit päässä niin kiitos, mutta jos ette, I don't blame you, hih.

Anygay, rakastakaa elämää ja läheisiänne ja itseänne ja olkaa onnellisia! Jos kaikki ei aina mene niinkun ois suunnitellu niin älkää lannistuko. Mä olen elävä esimerkki siitä, että kyllä se aurinko paistaa risukasaankin, kun vaan jaksaa nousta ylös niistäkin kuopista mihin ois helpompi vaan jäädä makaamaan. Pusuja ♥