Näytetään tekstit, joissa on tunniste happiness. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste happiness. Näytä kaikki tekstit

sunnuntaina, helmikuuta 24

Sunny Day ♥

Oi mikä ihana päivä!! Aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja tuntuu taas siltä, että se kesä todella on tulossa! Oikeen tuntee miten paljon enemmän on energiaa näin valosaan aikaan.´Mä jopa siivoilin vähäsen vaikka oltas voitu tehdä se yhdessä Pian kanssa kohan se tulee kotiin. Oon niin REIPAS!

Toissa iltana oli siis Riinan synttärit. Oli tosi kivaa ja tapas uusia ihmisiä mikä on aina jees. Jotenkin vaan tosi sekava ilta, haha, yhtään kuviakaan ei tullu otettua. No mutta kai niitä jonkun otoksia illalta faceen jossain välin ilmestyy, kyllä siellä ainakin salamavalot välkky.

Eilen sitten vietettiin terveellistä krapulapäivää! Ei siis mitään perus krappe mättöä, vaan tuoremehua, salaattia ja hedelmiä ♥

Nami saalaattia ♥
En tajua miks tuo kuvaa tulee tohon väärinpäin kun se on koneella ihan oikein päin... Noh you get the point!
 
Mut joo ideanahan nyt on tosiaan vähän laihdutella kun tuntuu että on taas kertyny jostain noita kiloja. Muutamia lipsahduksia lukuun ottamatta oon kyllä pysyny aika hyvin tässä kevyemmässä ruokavaliossa, tuloksia odotellessa, hahaa!
 

Inspiration

Kirjottaminen on jääny nyt valitettavan vähälle, mutta toivon että tässä loman aikana pääsen taas siihen kiinni. Mulla on koko ajan sellanen olo et tahon kirjottaa tahon kirjottaa tahon kirjottaa, mutta sitten kun sitä avaa sen ohjelman tuolta niin jotenkin tuntuu ettei pääse alkuun. Pitäs vaan tehdä se niin kyllä se teksti sitten alkaa siitä liukua kun itestään. Tässä on vielä pari tuntia ennenkun rakkaani tulee kotiin, ehkä mä nyt sitten yritän saada jotain aikaseks. Täytys vaan saada päähän seuraava kohtaus niin sitten iskis taas sellanen into siihen hommaan. 

Ehkä mä nyt lopetan tän läpinän ja kokeilen tosiaan sitä. Palataan taas! ♥

keskiviikkona, marraskuuta 7

Maailman onnellisin avovaimo ♥

Heissan hei!

Oon tässä reilun parin viikon loman (tuntu yli kuukaudelta!) jälkeen lähössä puol viideks töihin. Mitähän siitäkin tulee, tuntuu ettei osaa varmaan mitään, hah!

Fiilistelen Lady Gagaa ja yhden biisin sanoista inspiroituneena ajattelin pitkästä aikaa kirjottaa blogin. Tulin nimittäin ajatuksissani harhautuneeksi siihen ensimmäiseen iltaan kun tapasin rakkaani. Siitä on aikaa nyt reilu vuosi ja vaikka mä jo sillon tiesin (vaikken sitä kyseiselle neidille paljastanutkaan), että hän on se jonka mä haluan mä en ois ikinä uskonut, että seuraavan vuoden marraskuussa me asutaan yhdessä unelma-asunnossa Aurinkolahdessa.

Ylä-, ja alamäkineen tää vuosi on ollu aivan täydellisen ihana. Muuton yhteydessä on ollu stressiä enemmän kun kahdelle ihmiselle ois uskonu kasaantuvan, mutta nyt kun kämppä on kunnossa (sohvaa lukuunottamatta joka tulee perjantaina ♥) niin sitä näkee, että kaikki oli sen arvoista.

Tässä kun kaikki palaset on loksahtanut kun ihmeen kaupalla paikoilleen tulin miettineeksi perhosvaikutusta. Mitä jos Pia ei ois lähtenyt mun luo yöksi sillon ensimmäistä kertaa? Mitä jos se ei olis pyytänyt mun puhelinnumeroa siinä Kampin edessä? Mitä jos mä en olisi seuraavana päivänä menny sinne yöksi? Mä uskon kyllä, että kun kyse on siitä oikeasta me oltas jokatapauksessa päädytty yhteen jotain kautta, jollain lailla, mutta oltaisko me tässä tilanteessa nyt? En usko...

Jokatapauksessa mä olen onnellisempi kuin koskaan siitä, että kaikki lopulta meni näin (eikä loppua näy, hihiii ♥) ja mä saan nyt ylpeänä sanoa olevani maailman ihanimman tytön (vai naisen? You'r choise hun, hahaa) avovaimo. How cool is that!!

Tuntuu muutenkin jotenkin omituiselta, että tässä on tosiaan mennyt jo yli vuosi. Toisaalta musta tuntuu, että Pia ois ollu mun elämässä aina ja toisaalta taas tuntuu kun se ois ollu viimekuussa kun mä ensimmäistä kertaa astuin sisälle sen asuntoon Alppilassa. *Huokaus* Voi tätä elämää. Sitä ei koskaan tiedä mihin se kuljettaa, ennenkun sen elää... Okei tossa lauseessa ei ollu mitään järkeä, mutta you got the point, right?

Kuvia asunnosta mun ois tarkotus laittaa tänne sitten, kun saadaan vielä se sohvakin tänne ja sillai. Älkää kirotko jos en laita sillä nää on taas näitä mitä mä aina lupailen, mutta sitten ne aina jää. Tosin oon niin super onnellinen ja innoissani ja rakastunu tähän kämppään, että tällä kertaa mä varmaan oikeasti suoritan tän asian loppuun asti, hehee.

Mutta joo, mitäs tässä enää turhia läpisemään, eiköhän kaikki oo jo saanu tarpeekseen tästä mun hehkutuksesta. Mikäli jaksoitte rämpiä mun kanssa tän vaaleenpunasen hunajan läpi ne vaaleenpunaset sydänlasit päässä niin kiitos, mutta jos ette, I don't blame you, hih.

Anygay, rakastakaa elämää ja läheisiänne ja itseänne ja olkaa onnellisia! Jos kaikki ei aina mene niinkun ois suunnitellu niin älkää lannistuko. Mä olen elävä esimerkki siitä, että kyllä se aurinko paistaa risukasaankin, kun vaan jaksaa nousta ylös niistäkin kuopista mihin ois helpompi vaan jäädä makaamaan. Pusuja ♥



keskiviikkona, huhtikuuta 25

Skinny love

Noniin, pitkästä aikaa täällä taas. Mun elämää on tuntunut nykyään täyttävän kaikki mahdolliset toisiinsa liittymättömät pienet asiat ja välillä tuntuu, että ei ole ollenkaan aikaa niille asioille mitä ennen teki (niinkun vaikka blogin kirjottaminen, tai kirjottaminen ylipäätään).

Mutta joo, mistäs lähtis liikkeelle. Tänään, 25.4.2012 on mun ja mun rakkaani puolivuotispäivä. Ja joka viikon jokaisena päivänä olen yhä vaan varmempi siitä, että tää on se juttu joka tulee kestämään. Meillä on jotain liian hienoa ja hyvää hajoitettavaksi.

Viime lauantaina mä näin ensimmäistä kertaa Pian äidin, ja vaikka mua jännitti kirjaimellisesti niin paljon, että olin juoksemassa karkuun viime hetkellä kaikki meni kuitenkin hyvin. Mä tykkäsin siitä ihmisestä tosi paljon (muistutti mua omasta mutsistan) ja musta tuntuu ettei sekään mua vihannut, hih.

Sitten käytiin Villen ja Antin kanssa laivalla sekoilemassa ja olemassa kännissä. Kivaa oli vaikka vähän jouduttiin kullan kanssa kinastelemaankin. Minä ja minun mustasukkasuus mökötykset hahaa! Ei siitä
sen enempää...

Ja niin, sitten vähemmän mukava juttu. Mä olen taas alkanut lihomaan. Raivostuttavasti juurikin kesää vasten of course! Musta tuntuu, että mun itsetunto on jälleen romahtanut aivan nollapisteeseen, siitäkin huolimatta, että Pia jaksaa jokapäivä kertoa mulle, että mä olen kaunis ♥

Mä olin vasta vähän aikaa sitten ihan into pinkeenä siitä, että sain ostettua 38 koon housut ja nyt, kun ne yhtäkkiä kiristää ja tuntuu ahdistavilta, mä tunnen oloni lähinnä ällöttäväksi.

Silloin kun mä aloin viimekesän kieppeillä laihtumaan mun koko olo parani kaikin puolin ja siitä lähtien mun pahin pelko on ollut, että mä lihon takaisin. Nyt se alkaa toteutua ja mua suorastaan hävettää! Mun tekisi mieli lopettaa syöminen ihan kokonaan, sillä aina kun mä syön, mulle tulee sekä fyysisesti, että henkisesti paha olo. Olen kauhusta jäykkänä kun olen ihan varma, että kohta havahdun siihen kun peilistä tuijottaa joku 10 kiloa painavampi tyyppi jota en edes tunnista.

Mä haluan olla laiha!

Joten, yritän siis syödä terveellisesti ja vähän vähemmän kuin normaalisti. Yritän jättää kaikki herkut pois (helpommin sanottu kun tehty, laivalta tuli ostettua kinderpatukoita ja sukulakuja) ja limua en juo töissä enää ollenaan. On sekin jotain, ennen meni työpäivän aikana varmasti useampi litra colaa kun sitä koko ajan pikkusen hörppi. Pitäkää mulle peukkuja, että ilosaarirockiin mennessä olen taas sitä kokoa 38, tai jopa pienempi. Ei siksi, että haluan näyttää hyvältä muiden silmissä (mulle riittää, että olen kaunis rakkaani silmissä) vaan siksi, että mulla olisi itsellä parempi ja itsevarmempi olo. Että mä en joka kerta peiliin katsoessani joutuisi piilossa irvistämään.


Muuutta nyt vaihdetaan taas aihetta, eihän kukaan jaksa mun itsetunto asioita hyvin pitkään puida, eihän?

Ensi kuussa mä olen lähdössä jälleen Joensuuun, JEE!!! Ja tällä kertaa otan tyttöystäväni mukaan, hihiiii!!! Oon niin innoissani että hajoan! En malta odottaa, että Pia näkee kaikki mun kaverit ja mun rakkaat vanhemmat. On ihanaa saada yhdistettyä nämä kaksi suurta elämänosaa keskenään, if ypu know what I mean. Muutenkin, mutsi on ainakin odottanut näkevänsä mun sydämeni valitun, hih. Sitäpaitsi mä tiedän, että ne tulee hyvin toimeen, niin mun en tarvitse edes jännittää!

Jeps, siinäpä "lyhyt" päivitys elämästäni tällähetkellä. Nyt täytyy nousta ja alkaa laittautua töitä varten. On tietenkin ihan meidän tuuria, että puolivuotispäivänä Pia lähtee töihin kuudelta aamulla ja pääsee just silloin pois kun mun täytyy itse lähteä ansaitsemaan elantoani, huoh. No mutta oli meillä neljä ihanaa vapaapäivää yhdessä, ja eilen me vähän tätä puolivuotispäivää juhlittiinkin. Käytiin syömässä ja ostoksilla...

Joo taas mä jaarittelen. Nyt siis hampipesulle ja tosiaan meikkaamaan. Täytyy yrittää palata astialle seuraavan kerran vähän lyhyemmällä aikavälillä.

Love ya ♥



P.S.
6kk



maanantaina, marraskuuta 28

Helsinki

On ihan uskomatonta kuinka paljon mun elämä on muuttunu vajaassa vuodessa. Kavereita on tullu, menny, ja tullu takas hirveellä vauhdilla. Mun raha tilanne on huonompi kun ikinä, mutta yksityiselämä taas hymyilee ihan täydeltä naamalta.

Melkein joka päivä mä tulen ajatelleeksi miten ihania kavereita mulla on ja miten onnellinen mä olen, että mulla on ne. Kun mä saan varpaattoman tekstiviestin L:ltä, pääsen halaamaan elämäni miestä mamassa tai lörsäilen sen yhden ainoan ihmisen kanssa jonka uskon olevan vähintään yhtä dorka kun minä, voisin huutaa koko maailmalle, että mullapa on maailman parhaat kaverit!

Mun sisko kysyi multa perjantaina, että tajuanko mä kuinka onnekas mä olen kun saan asua täällä. Kyllä mä tajuan. Mun elämä on ihanaa, ja vielä ihanampaa on se, että mä en tarvitse mitään ihmeellistä tapahtumaa tai muistutusta tajutakseni sen.

Kaiken tän vaaleenpunasen pumpulin täydentää vielä ihminen jonka viereen mä saan joka ilta nukahtaa, ja jonka vierestä mä joka aamu herään. Avaan silmäni ja kiedon käteni toisen ympärille, halaan tiukasti ja pussaan niskaan. Joka kerta mä kiitän hiljaa mielessäni siitä, että olen tuollaisen ihmisen löytänyt. Mun rakkaani.

Joten, nyt on tosiaan asiat hyvin. Tietyillä saroilla on parantamisen varaa, mutta kun tärkein on kunnossa kaikki muu järjestyy.

Loppuun vielä uusi musiikillinen rakkauteni;

keskiviikkona, lokakuuta 5

Hymyily on hyvästä, smile

Sekavat ajat, sekava päivä. Itkua naurua vuokraleffoja ja Annin tekemää lasagnea. Puhumattakaan muffineista joita oli ihan pakko ostaa, tietysti.

Pää on yhtäaikaa tyhjä ja täynnä. Olen älyttömän iloinen ja onnellinen monesta asiasta joita elämässäni tällähetkellä tapahtuu, mutta samaan aikaan surullinen ellen jopa ahdistunut muutamasta muusta syystä. Hankalaa. Minä olen hankala.

Mutta tosiaan, Anni on rakas kämppikseni enää tämän viikon loppuun (sen jälkeen hän on enää rakas, sillä muutto on maanantaina). Minä puolestani jatkan elämääni tässä Vuosaaren lukaalissa johon olen niin kovin syvästi ehtinyt kuluneen puolen vuoden aikana kiintyä. Uusi kämmpis muuttaa elämää varmaan tietyltä osin aika radikaalisti, mutta olen kyllä toisaalta tosi innoissani (sitten taas toisaalta tosi haikeana, koska Anni [♥] muuttaa pois, ristiriitaa jälleen kerran).

Tämä päivä olisi aikaa parannella tämä tauti pois, huomenna edessä 11 tunnin työpäivä, maltan tuskin odottaa. Perjantaina sitten kahteen asti töitä, ja siitä suoraan kotikulmille Joensuuhun, vihdoinkin ♥

On niin kova ikävä sinne, onhan tuosta viime käynnistä jo piiiiitkä aika. Nyt nään kaikki ihanat mussukat ja halailen ne puhki, hihiii. Tosin sitä ennen saatan pussailla ja halailla puhki erään toisen jota on jo nyt ikävä, vaikka "vasta" nähtiin. Ehkä näitä hyviä asioita elämässä on tosiaan enemmän kuin niitä ahdistavia, smile.

Päivän sanat,
Järkytys
Ruoka
Ikävä
Elokuvat
Kipeä
Kämppis
Ihana ♥


"As the light
Washes over the morning rise
You're still asleep
And that's alright

I can be still

'Cause you look so sweet
And beautiful
Next to me"

perjantaina, syyskuuta 2

Onnellista elämää, humalassa selällään ♥

Happy happy Joy joy!

Olen niiiiiiin tyytyväinen ja iloinen juuri nyt! Jatta on junassa matkalla Helsinkiin ja meitä odottaa ihka aito Helsinkiläinen Espanja ilta (what ever that means, haha!) malibucolineen kaikkineen!

Mä olen tehnyt "pika" siivouksen, tiskannut ja nyt odottaa vielä naaman laitto kuosiin. Sitten kello alkaakin olla sen verran, että voin lähteä siskoani vastaan juna-asemalle ♥

Muistan miten ennen muuttoa kuvittelin näitä tilanteita, että olen sitten juna-asemalla vastassa kavereitani kun ne tulee. Oikeesti tää on vielä ihanampi tunne mitä ajattelin!

Ihana saada "pala Joensuuta" (ja itseään if I may add) tänne vierailemaan, varsinkin kun edellisen kerran ite olin Joensuussa viimeks rokissa (joka oli edelleen paras KAIKISTA!), joten on jo kyllä ikäväkin sitä osaa elämästä.

Sitten parin viikon päästä, jos rahatilanne antaa periks niin lähden Tampereelle kattomaan Marttaa ekaa kertaa öö, vuoteen? Se olis ihan mahtava irtautuminen näistä kuvioista ja ihanaa muutenkin. Mä olen nimittäin nykyään alkanut pienin haparoivin askelin hakemaan elämääni takasin niitä asioita jotka ennnen teki mut onnelliseks/iloseks. Ja rehellisesti voin myöntää, että holistit (♥) ja TH on yksi niistä asioista. Mä olen alkanut taas kuuntelemaan enemmän ja enemmän Tokio Hotellia, ja mitä enemmän sitä kuuntelen, sitä enemmän mieleen tulvii ihania muistoja ♥ (sydänten raiskausta btw...)

En meinaa edes sanoa, että "toivottavasti ne ei ole unohtanut mua", koska melkein väittäisin, että niillä kokemuksilla mitä meillä on ollut yhdessä (vaikka niistä liian pitkä aika onkin, ja vaikka ne suurimmaksi osaksi tapahtu mesen välitykselä [ainakin mun osalta]) ei kukaan unohda ketään ihan heti. Love ya all ♥

Oih, tuli yks päivä mieleen, että sit kun alkaa tulla taas lunta (blaaah!) niin ois ihana lähtee porukalla jäähallinpihalle (kyllä, luitte oikein! Jos et ole TH-fani, et vaan tajua! Hahahaaa!) fiilistelemään vanhoja keikka muistoja, hihi.

Mut enigeis, back to today! Pitää alkaa tosiaan kampaamaan naama ja sit porskuttaa metroon ja steissille. Palataan taas, toivottavasti yhtä ihanissa fiiliksissä hihi!

Tähän ei kuitenkaan mahdu tarpeeks sydämiä niin en edes vaivaudu yrittämään, haha!

P.S. 8 lukijaa?? When did that happen??

keskiviikkona, elokuuta 3

Olen...

...ihan överi rakastunut Miley Cyruksen Who owns my heart biisiin.

...ajatellut paljon asioita joiden ajattelemisen yleensä kiellän itseltäni.

...tajunnut kuinka paljon haluan asioita joita en voi saada.

...juonut ihan liikaa lähiaikoina.

...pyöritellyt päässäni kymmeniä tekstien aiheita, mutten saa niitä ylös ilman omaa konetta.

...persaukeinen.

...vapaalla, huomenna iltavuoro.

...ikävöinyt paljon.

...yrittänyt keksiä syitä ja vastauksia.

...nukkunut kuin pieni vauva.

...ihastunut.

...yhä rakastunut.

...pettynyt.

...miettinyt päätöksiä jotka olen tehnyt.

Olen onnellinen.


maanantaina, heinäkuuta 18

Ilosaarirock 2011

Lauantai 16.7.2011 kello 14.??. Hiihdän puolijuoksua laulurinteen hiekkakenttää ja vilkuilen vähän väliä taakseni, pysyyhän muut varmasti perässä? Yritän vilkuilla edessä olevien ihmisten päiden yli mixerikopin takana olevaa screeniä ja nähdä edes pienen vilauksen yhdestä suuren suuresta idolistani. Äkkiä mun silmissä vilahtaa vaalea pörrö tukka ja kirkkaanpunainen kangasliivi. "SE ON MICHAEL!!" Kiljun Jatalle ihan hysteerisenä. Tässä vaiheessa mua on enää ihan turhja yrittää pysäyttää.

Mä pääsin niin paljon lähemmäs kun uskalsin ikinä toivoa! Joo oishan se ollu mieletöntä olla ihan eturivissä, varsinkin kun Michael juoksee harva se biisi lavalta alas ja laulaa ihan aidan vieressä ja kiipeää välillä jopa sen päälle. Mä en tajua kuinka se kesti siinä kun kymmenet ihmiset yritti repiä sitä yleisön sekaan. Pesun ja pomminkestävä rokkari, ei voi muuta sanoa. Se mies otti lavan haltuun tavalla jolla mä en ole koskaan nähnyt kenenkään ottavan. Täytyy sanoa. Jos olisin ollut tuon bändin jälkeen seuraavana esiintymisvuorossa ois saattanu mennä pupu pöksyyn. Kuinka kukaan voi ylittää sen keikan?? Monenkymmenen vuoden vankka kokemus varmisti sen, että kukaan voikkaan... Michael oli lavalla aivan kuin kotonaan. Toisaalta, koti se varmaan kyseiselle herralle alkaa jo ollakin.

Oh voisin puhua tuosta keikasta vaikka kuinka pitkään, mutta taidan säästää lukioiden hermoja, enkö olekin kiva?? Sen vaan sanon, että tuo bändi (eteenkin sen laulaja ♥) vei kyllä mun sydämen nyt mennessään!

♥♥♥
Sanokaa mitä sanotte, mutta lisään omia kuvia sitten kun saan oman koneen (mikä pitäs tapahtua aika pian btw).

Mutta niin. Rokki oli muutenkin koko komeudessaan aivan ihana. Jälleen kerran ihan tasan tarkkaan sen lipun hinnan (ja vielä enemmän) arvoinen ♥ Oli mieletöntä, syvästi kaikkia kanssamatkustajia kiitän!

Tuon Michael Monroen keikan vuodatuksen jälkeen en osaa oikein enää muuta sanoa. Se oli mun rokkini kohokohta tänävuonna (aivan kuin Sami Yaffan ilmestyminen lavalle Jenni Vartiaisen keikan aikana viimevuonna, aika koomista, tai jotain. En tiedä, haha)...

♥♥♥

tiistaina, heinäkuuta 12

Ei totta olla voi!!!

Äsken tapahtu jotain aivan uskomatonta!! Siis ihme tapahtui, ja se tapahtui minulle ja minun perheelle! Oon niin onnellinen juuri nyt ettei mikään voi pilata tätä tunnelmaa. Nyt tiedän miltä kaikista niistä ihmisistä siinä kadonneen jäljillä ohjelmassa tuntu! Uskomatonta!

Miten tässä nyt pitäs raaskia mennä nukkumaan häh? Tai miten voi saada unta häh?? Voi luoja. Ei ole totta... Paitsi että ON!!! Tätä on odotettu siitä asti kun on jotain ymmärrystä pääkopassa ollut, eli aika hiton monta vuotta!

♥♥♥

perjantaina, kesäkuuta 10

Million years back

Have you ever seen fallen Angels?

Thinking of you makes my soul bleed.

There's something weird inside.

There's sadness in your eyes too...



Was it always you?

Just one tear drop.

I don't hate you.

Why don't you see me?

Were you sad about it?

sunnuntaina, huhtikuuta 24

Out of things to say...

"Vaikeaa selittää ja ymmärtää, miten toisesta aina jälki jää"

Ajattelin kirjottaa blogi tekstin, mutta tässä jonkun aikaa ruutua tuijotettuani olen vaan päätynyt siihen lopputulokseen, ettei ole juuri nyt mitään sanottavaa.

Tapahtumia ois paljon, mutta ne vaikuttaa jotenkin tyhjänpäiväisiltä verrattuna siihen kaikkeen mitä mun pään sisällä on parina päivänä pyörinyt. Olen käynyt niin mielettömissä fiiliksissä, että olisin voinut suudella koko maailmaa. Välillä taas ei ole itku ollut kaukana. Ehkä mulla tosiaan on vielä jotain asioita käymättä läpi itseni kanssa. Noh, kaikki ajallaan.

Nyt mä kuitenkin yritän olla hyvin positiivinen. Kaks vapaapäivää edessä, kävisin shoppaamassa mut ei oo rahaa, mur. Ajattelin kuitenkin siivota ja pestä pyykkiä. Jonkun sortin leffamaratoni ois kans aika jees.

Mut joo, se siitä. Vois mennä nukkumaan niin sais huomenna ittensä ihmisten aikaan ylös (yeah right!), joten öitälöitä...

tiistaina, helmikuuta 15

Good morning Sunshine ♥

Maailman mahtavin aamu ♥

Nyt töihin, haha!

It's going to be a fine day today ♥

perjantaina, helmikuuta 4

Dont let go. Never give up it's such a Wondeful life ♥

Vietän tällähetkellä ehkä elämäni parasta Perjantaita ♥ Ja huom, en ole ottanut/ottamassa tilkkaakaan alkoholia, joten sitä on turha mietiskellä.

Tätä fiilistä ei kyllä pysty mitenkään ees kuvaamaan! Mä vain olen niin onnellinen. Ja kyllä, tälle mun onnellisuudelle on eräs tietty syy, mutta erillisistä asianhaaroista johtuen en nyt ala sitä tässä tarkemmin kertomaan. Jokatapauksessa asiat on nyt enemmän kuin paremmin.

Tälläisinä hetkinä sitä pystyy unohtamaan kaikki omat ongelmansa ja oikeasti keskittymään niihin asioihin jotka on hyvin. Mä olen (Jumalaan uskovana ihmisenä) kirjaimellisesti rukoillut tän päivän perään, tietämättä sitä milloin se tulisi, vai tulisiko ollenkaan. Ja vihdoin se on tässä ja nyt. Voin kertoa, että itku pääsi!

Omalla tavallaan mulla on jotenkin epätodellinen olo. Oon jotenkin lukossa tai jotain. En tiedä mitä sanoa tai tehdä, mutta ei se haittaa. Tärkeintä on ne ihmiset jotka on juuri nyt mun lähellä ♥

Mä toivoisin ettei tää fiilis häviäisi, mutta samalla tiedän, että huomenna tulee uusi itku vähemmän mukavasta syystä. Se minkä mä olen pitkän odotuksen jälkeen saanut nyt lähelleni, lähtee jälleen kauas pois. En kuitenkaan ajattele sitä vielä, sillä se, että hän ylipäätään on täällä edes hetken, merkkaa jo enemmän kun osaan ikinä sanoin kuvailla ♥

torstaina, tammikuuta 27

Life

Tänään mä mietin, että ehkä joillekin meistä on vaan määrätty vaikee ja vähemmän onnellinen elämä. Ehkä se vaan menee niin. Eihän kaikki voi saada sitä mitä joillakin on. Eihän siinä muuten olis mitään järkeä.

Mun elämä on menny aika pitkälti tällä kaavalla.

"Sillä hetkellä, kun tuntuu kaikista toivottomimmalta, kun ei jaksa enää yhtään. Noh, silloin kannattaa valmistautua taas siihen uuteen, suurempaan ja vaikeampaan esteeseen."

Ehkä sen vaan mun kohdalla kuuluu mennä niin. Mikäs tässä ollessa... Cause everybody hurts, sometimes.