Ei kestä pää tällaista vuoristorataa helvetti laitokseenhan tässä joutaa!
Opetellaan jooko sanomaan mitä halutaan ja toimimaan sen mukaisesti!!! Eiks je?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste love. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste love. Näytä kaikki tekstit
perjantaina, tammikuuta 10
So Much for my happy ending
Mä en enää jaksa tätä miten vaikeeta kaikki on! Ei oo mitään hätää ja hetkessä kaikki on taas käännetty ympäri ja mua vastaan enkä ees ymmärrä miks?!
lauantaina, tammikuuta 4
Who's my worst enemy?
Jos jotakin, niin mä olen elämässäni aina tiennyt mitä mä en halua. Mä en ole puoletkaan ajasta tiennyt, saati saanut sitä mitä haluan, mutta sen mä olen koko ajan tuntenut ja tiennyt mikä mua ei ainakaan tee onnelliseksi. Nyt mä en tiedä enää sitäkään. Mä en kirjaimellisesti tiedä mitään. Mä en tiedä edes nykytilannettani. Mua revitään kahteen suuntaan, ehkä. Toisaalta taas ei. Ehkä mä revin itse itseäni kahtia, ehkä mä onnistun.
Menneisyys on jännä juttu. On totta kun sanotaan ettei sitä pääse karkuun. Mä luulin, että jotkut asiat, jotkut ihmiset ois jäänyt jo pois kuvioista, mutta niin ne vaan löysi tiensä takaisin. Okei, toi ei ollut ihan totta. Ei ne mua löytänyt, mä etsin ne. Tai sen. Hänet. Miksi?!
Tyhmä mä kai olen, mutta en mä koskaan ole osannut järjellä ajatellakaan. En ainakaan tätä asiaa, so no surprises there...
Nyt mä taas olen pisteessä missä valvon yöni ja mietin miten asiat ois voinu mennä, menee tai tulee menemään. Mietin ja takerrun pieniin sanoihin ja asioihin sekä lähellä, että kaukana. Elän vaan ajatusteni kanssa ja annan kaiken muun liukua ohi. En jaksa antaa huomiota muulle kuin niille äänille mun päässä jotka hitaasti mutta varmasti ajaa mua hulluuden partaalle. Ollakko vai eikö olla ja sitä rataa.
Noh, kai mä vuoden päästä taas herään tästä horroksesta ja löydän taas paikkani ja kaikki ne asiat joista vielä hetki sitten olin niin varma. Ne joita en tällähetkellä edes muista...
Good night, sleep tight, dont let me get me without a fight...
perjantaina, joulukuuta 6
After the Break Up
Tässä on nyt viimepäivityksen jälkeen sattunut aika paljon. Maailma on pyörähtänyt ympäri jokaiseen mahdolliseen suuntaan. Ensin ajattelin ettei asiat edes muutu niin paljon tän päätöksen jälkeen, mutta nyt nään miten väärässä olin. Mä en edes oikein tiedä miltä musta tuntuu. Tai tiedän, mutta oon silti ihan sekasin.
Mulla on järjetön kaipuu johonkin kauas. Enkä mä halua mihinkään thaimaaseen tai Intiaan. Mieluummin jonnekin vuorille johonkin pieneen metsämökkiin. Sellaseen paikkaan jossa voisi olla vaan omien ajatustensa kanssa rauhassa ja käyskennellä kirpeässä ulkoilmassa hiekkatiellä. Voisi istua viltin sisässä lattialla ja juoda teetä. Katsella ulos ikkunasta pimeään iltaan, nähdä tähdet ja hymyillä ilman syytä. Luoja miten mä kaipaan sellaista rauhaa vaikka tää on vasta ensimäinen kerta kun ees tulin ajatelleeks sellasta. Ehkä mä järkkään itteni johonkin sellaseen paikkaan...
maanantaina, maaliskuuta 11
Saikulla, oh yes... AGAIN!
Tervehdys! Siis todella toivon sitä! Laskeskelin tuossa, että oon vajaan kahden kuukauden aikana ollu 2kertaa sairaslomalla ja sitten vielä melkein kahden viikon pitusella talvilomalla siinä välissä. Mä en oikeasti enää edes muista miltä se tuntuu kun on normaali työrytmi, huoh. Ei oo oikeesti kivaa, ei yhtään.
No mutta, olenpahan ainakin täällä teidän seurana raapustamassa paskaa tähän pikku blogiini, how wonderfull, right?
Nyt siis vietän saikkua dataillen ja Pia pelailee vieressä pleikkaa. Ihanaa lesboparin arkea ♥
Jokatapauksessa nyt kun tosiaan on tätä aikaa vaikka muille jakaa niin ajattelin vihdoin päivitellä vähän tästä meidän rakkaudenpesästämme ja niistä uusista hankinnoista mitä tänne on tullut. Siispä itse aiheeseen.
Ja kun sanoin kassan kautta tarkoitin siis, että kyllähän sieltä Prismastakin jotain pientä mukaan tarttui.
Silmään sattui tollasia ihania pieniä puisia sanoja joista sai sitten itse valita ja koota oman lauseen (tai miks ei niitä nättejä sanoja voisi yksistäänkin johonkin kiinnitellä...) ja minä nyt satuin kokoamaan tuon. Niissä on pienet tarrakiinnitykset itsessään kiinni joten ei tarvii miettiä mitään nauloja tai nastoja. Tosi kätevää ja nopeaa, eikä ne nyt mitenkään kalliitakaan ollut. Koon mukaan muistaakseni noin kolmesta eurosta ylöspäin. Meillä noiden paikaksi päätyi makuuhuoneen ovi, that's were the looove happens, right? Right? Hehee!
Sitten matka jatkui tosiaan sinne lanternaan jossa suunnattiin ensimmäisenä sotkaan, kun siellä on tarjousviikotkin meneillään. Löydettiin vihdoin lipasto meidän eteiseen ja vielä tosi edullisesti, kun kaikki tuotteet oli -20%.
Bussissa/metrossa/bussissa taas sen paketin rakkaani sitten omin pikku kätösin kuljetti tänne meidän kotiin ja joskus liian-vähän-aikaa-ennen hiljaisuutta sitä sitten lapsiperhenaapureiden iloksi alettiin koota. Onneksi tämä toimenpide piti hyvin vähän sisällään naulaamista/paukuttamista ja onnistui muutenkin ihmeen helposti.
Sotkasta tarttu mukaan myös kauan kaivatut violetit sohvatyynyt. Niitä ollaan siis oikeasti metsästetty ihan joka paikasta ja nyt, kun ne vihdoin löytyi, niin ne vielä sattuu olemaan aivan prikulleen saman väriset kun meidän sohva! Jackpot siis! Tyynyistä ei nyt ole kuvaa, kun en mitenkään tässä valossa saa tuolla iPhonen kameralla sitä väriä oikeuksiin, mutta ehkä jokupäivä lisäilen sellasenkin.
Siinäpä viimeisimmät hankinnat, mutta eipä tämä vielä tähän lopu, HAH! Laittelin jokuaika sitten kuvia niistä Tokio Hotel tauluista ja mainitsin silloin siitä toisestakin seinästä josta en laittanut kuvaa koska se ei olllut vielä valmis. Noh, nytpä se on! Tai siis melkein, hihii... Jokatapauksessa puhuin tästä;
Siinä se on! Tykkään ihan älyttömästi noista valokuvakehyksistä! Mainittakoon nyt, että Pia osti mulle sen ensimmäisen joululahjaksi ja sitten jossain välin kun mietittiin, että mihin se laitetaan niin päädyttiin ostamaan toinen samanlainen. Ne on nyt siis tuossa keittiön ja olohuoneen väliseinässä molemmin puolin tuota ihanaa Marilyn Monroe kelloa jonka olen myös saanut joululahjaksi, tosin muutamaa vuotta aikaisemmin.
Kehykset myydään siis tollasina kokonaisina ja mä niin tykkään tuosta kerroksisuudesta (onko tuo oikee sana?? Hah!) ja epäsymmetrisyydestä mikä niissä on. Sitten vielä kun saatiin se toinen laitettua tollai toisinpäin niinkun tuossa ylemmässä kuvassa näkyy niin jotenkin se tuo ihanaa siistiä sekavuutta tuohon seinään. Niin ja jos jotakuta kiinnostaa niin ne on siis ostettu Clas Ohlsonilta.
Siinäpä sitten tälläkertaa. Kämpästä lisää varmaan sitten kun saadaan keittiöön ja makuuhuoneeseen verhot. Etsintä on kova, mutta ilmeisesti meidän värimaailma on liian vaativa, tsihi.
Pikaista paranemista minulle, ja mukavaa viikkoa teille! ♥
No mutta, olenpahan ainakin täällä teidän seurana raapustamassa paskaa tähän pikku blogiini, how wonderfull, right?
Nyt siis vietän saikkua dataillen ja Pia pelailee vieressä pleikkaa. Ihanaa lesboparin arkea ♥
 |
| Anteeksi kulta, mutten voinut vastustaa! |
Jokatapauksessa nyt kun tosiaan on tätä aikaa vaikka muille jakaa niin ajattelin vihdoin päivitellä vähän tästä meidän rakkaudenpesästämme ja niistä uusista hankinnoista mitä tänne on tullut. Siispä itse aiheeseen.
Home
Saatiin tuossa viikko takaperin rakkaani kanssa vähän yhteistä aikaa sekä itseämme niskasta kiinni ja suunnattiin ostoksille. Eka ei ollu vissiin edes tarkotuksena ostaa mitään "suurta", mutta sieltä Prisman koti-osastolta löytyi sitten se pienen pieni sisustuspiru istumaan olkapäälle ja suorastaan pakotti meidät kassan kautta lanternan sisustusparatiisiin.Ja kun sanoin kassan kautta tarkoitin siis, että kyllähän sieltä Prismastakin jotain pientä mukaan tarttui.
 |
| "Love is everything" |
Silmään sattui tollasia ihania pieniä puisia sanoja joista sai sitten itse valita ja koota oman lauseen (tai miks ei niitä nättejä sanoja voisi yksistäänkin johonkin kiinnitellä...) ja minä nyt satuin kokoamaan tuon. Niissä on pienet tarrakiinnitykset itsessään kiinni joten ei tarvii miettiä mitään nauloja tai nastoja. Tosi kätevää ja nopeaa, eikä ne nyt mitenkään kalliitakaan ollut. Koon mukaan muistaakseni noin kolmesta eurosta ylöspäin. Meillä noiden paikaksi päätyi makuuhuoneen ovi, that's were the looove happens, right? Right? Hehee!
Sitten matka jatkui tosiaan sinne lanternaan jossa suunnattiin ensimmäisenä sotkaan, kun siellä on tarjousviikotkin meneillään. Löydettiin vihdoin lipasto meidän eteiseen ja vielä tosi edullisesti, kun kaikki tuotteet oli -20%.
Bussissa/metrossa/bussissa taas sen paketin rakkaani sitten omin pikku kätösin kuljetti tänne meidän kotiin ja joskus liian-vähän-aikaa-ennen hiljaisuutta sitä sitten lapsiperhenaapureiden iloksi alettiin koota. Onneksi tämä toimenpide piti hyvin vähän sisällään naulaamista/paukuttamista ja onnistui muutenkin ihmeen helposti.
 |
| Tuon ihanan jing&jang tuikkualustan Pia toi syksyllä Lanzarotelta |
Sotkasta tarttu mukaan myös kauan kaivatut violetit sohvatyynyt. Niitä ollaan siis oikeasti metsästetty ihan joka paikasta ja nyt, kun ne vihdoin löytyi, niin ne vielä sattuu olemaan aivan prikulleen saman väriset kun meidän sohva! Jackpot siis! Tyynyistä ei nyt ole kuvaa, kun en mitenkään tässä valossa saa tuolla iPhonen kameralla sitä väriä oikeuksiin, mutta ehkä jokupäivä lisäilen sellasenkin.
Siinäpä viimeisimmät hankinnat, mutta eipä tämä vielä tähän lopu, HAH! Laittelin jokuaika sitten kuvia niistä Tokio Hotel tauluista ja mainitsin silloin siitä toisestakin seinästä josta en laittanut kuvaa koska se ei olllut vielä valmis. Noh, nytpä se on! Tai siis melkein, hihii... Jokatapauksessa puhuin tästä;
Siinä se on! Tykkään ihan älyttömästi noista valokuvakehyksistä! Mainittakoon nyt, että Pia osti mulle sen ensimmäisen joululahjaksi ja sitten jossain välin kun mietittiin, että mihin se laitetaan niin päädyttiin ostamaan toinen samanlainen. Ne on nyt siis tuossa keittiön ja olohuoneen väliseinässä molemmin puolin tuota ihanaa Marilyn Monroe kelloa jonka olen myös saanut joululahjaksi, tosin muutamaa vuotta aikaisemmin.
 |
| Molemmista kehyksistä puuttuu vielä tuo pienin kuva, kun on jo tiedossa kenen naamat niihin halutaan, mutta ei olla vielä saatu itse fotoja |
Kehykset myydään siis tollasina kokonaisina ja mä niin tykkään tuosta kerroksisuudesta (onko tuo oikee sana?? Hah!) ja epäsymmetrisyydestä mikä niissä on. Sitten vielä kun saatiin se toinen laitettua tollai toisinpäin niinkun tuossa ylemmässä kuvassa näkyy niin jotenkin se tuo ihanaa siistiä sekavuutta tuohon seinään. Niin ja jos jotakuta kiinnostaa niin ne on siis ostettu Clas Ohlsonilta.
Siinäpä sitten tälläkertaa. Kämpästä lisää varmaan sitten kun saadaan keittiöön ja makuuhuoneeseen verhot. Etsintä on kova, mutta ilmeisesti meidän värimaailma on liian vaativa, tsihi.
Pikaista paranemista minulle, ja mukavaa viikkoa teille! ♥
keskiviikkona, marraskuuta 7
Maailman onnellisin avovaimo ♥
Heissan hei!
Oon tässä reilun parin viikon loman (tuntu yli kuukaudelta!) jälkeen lähössä puol viideks töihin. Mitähän siitäkin tulee, tuntuu ettei osaa varmaan mitään, hah!
Fiilistelen Lady Gagaa ja yhden biisin sanoista inspiroituneena ajattelin pitkästä aikaa kirjottaa blogin. Tulin nimittäin ajatuksissani harhautuneeksi siihen ensimmäiseen iltaan kun tapasin rakkaani. Siitä on aikaa nyt reilu vuosi ja vaikka mä jo sillon tiesin (vaikken sitä kyseiselle neidille paljastanutkaan), että hän on se jonka mä haluan mä en ois ikinä uskonut, että seuraavan vuoden marraskuussa me asutaan yhdessä unelma-asunnossa Aurinkolahdessa.
Ylä-, ja alamäkineen tää vuosi on ollu aivan täydellisen ihana. Muuton yhteydessä on ollu stressiä enemmän kun kahdelle ihmiselle ois uskonu kasaantuvan, mutta nyt kun kämppä on kunnossa (sohvaa lukuunottamatta joka tulee perjantaina ♥) niin sitä näkee, että kaikki oli sen arvoista.
Tässä kun kaikki palaset on loksahtanut kun ihmeen kaupalla paikoilleen tulin miettineeksi perhosvaikutusta. Mitä jos Pia ei ois lähtenyt mun luo yöksi sillon ensimmäistä kertaa? Mitä jos se ei olis pyytänyt mun puhelinnumeroa siinä Kampin edessä? Mitä jos mä en olisi seuraavana päivänä menny sinne yöksi? Mä uskon kyllä, että kun kyse on siitä oikeasta me oltas jokatapauksessa päädytty yhteen jotain kautta, jollain lailla, mutta oltaisko me tässä tilanteessa nyt? En usko...
Jokatapauksessa mä olen onnellisempi kuin koskaan siitä, että kaikki lopulta meni näin (eikä loppua näy, hihiii ♥) ja mä saan nyt ylpeänä sanoa olevani maailman ihanimman tytön (vai naisen? You'r choise hun, hahaa) avovaimo. How cool is that!!
Tuntuu muutenkin jotenkin omituiselta, että tässä on tosiaan mennyt jo yli vuosi. Toisaalta musta tuntuu, että Pia ois ollu mun elämässä aina ja toisaalta taas tuntuu kun se ois ollu viimekuussa kun mä ensimmäistä kertaa astuin sisälle sen asuntoon Alppilassa. *Huokaus* Voi tätä elämää. Sitä ei koskaan tiedä mihin se kuljettaa, ennenkun sen elää... Okei tossa lauseessa ei ollu mitään järkeä, mutta you got the point, right?
Kuvia asunnosta mun ois tarkotus laittaa tänne sitten, kun saadaan vielä se sohvakin tänne ja sillai. Älkää kirotko jos en laita sillä nää on taas näitä mitä mä aina lupailen, mutta sitten ne aina jää. Tosin oon niin super onnellinen ja innoissani ja rakastunu tähän kämppään, että tällä kertaa mä varmaan oikeasti suoritan tän asian loppuun asti, hehee.
Mutta joo, mitäs tässä enää turhia läpisemään, eiköhän kaikki oo jo saanu tarpeekseen tästä mun hehkutuksesta. Mikäli jaksoitte rämpiä mun kanssa tän vaaleenpunasen hunajan läpi ne vaaleenpunaset sydänlasit päässä niin kiitos, mutta jos ette, I don't blame you, hih.
Anygay, rakastakaa elämää ja läheisiänne ja itseänne ja olkaa onnellisia! Jos kaikki ei aina mene niinkun ois suunnitellu niin älkää lannistuko. Mä olen elävä esimerkki siitä, että kyllä se aurinko paistaa risukasaankin, kun vaan jaksaa nousta ylös niistäkin kuopista mihin ois helpompi vaan jäädä makaamaan. Pusuja ♥
Oon tässä reilun parin viikon loman (tuntu yli kuukaudelta!) jälkeen lähössä puol viideks töihin. Mitähän siitäkin tulee, tuntuu ettei osaa varmaan mitään, hah!
Fiilistelen Lady Gagaa ja yhden biisin sanoista inspiroituneena ajattelin pitkästä aikaa kirjottaa blogin. Tulin nimittäin ajatuksissani harhautuneeksi siihen ensimmäiseen iltaan kun tapasin rakkaani. Siitä on aikaa nyt reilu vuosi ja vaikka mä jo sillon tiesin (vaikken sitä kyseiselle neidille paljastanutkaan), että hän on se jonka mä haluan mä en ois ikinä uskonut, että seuraavan vuoden marraskuussa me asutaan yhdessä unelma-asunnossa Aurinkolahdessa.
Ylä-, ja alamäkineen tää vuosi on ollu aivan täydellisen ihana. Muuton yhteydessä on ollu stressiä enemmän kun kahdelle ihmiselle ois uskonu kasaantuvan, mutta nyt kun kämppä on kunnossa (sohvaa lukuunottamatta joka tulee perjantaina ♥) niin sitä näkee, että kaikki oli sen arvoista.
Tässä kun kaikki palaset on loksahtanut kun ihmeen kaupalla paikoilleen tulin miettineeksi perhosvaikutusta. Mitä jos Pia ei ois lähtenyt mun luo yöksi sillon ensimmäistä kertaa? Mitä jos se ei olis pyytänyt mun puhelinnumeroa siinä Kampin edessä? Mitä jos mä en olisi seuraavana päivänä menny sinne yöksi? Mä uskon kyllä, että kun kyse on siitä oikeasta me oltas jokatapauksessa päädytty yhteen jotain kautta, jollain lailla, mutta oltaisko me tässä tilanteessa nyt? En usko...
Jokatapauksessa mä olen onnellisempi kuin koskaan siitä, että kaikki lopulta meni näin (eikä loppua näy, hihiii ♥) ja mä saan nyt ylpeänä sanoa olevani maailman ihanimman tytön (vai naisen? You'r choise hun, hahaa) avovaimo. How cool is that!!
Tuntuu muutenkin jotenkin omituiselta, että tässä on tosiaan mennyt jo yli vuosi. Toisaalta musta tuntuu, että Pia ois ollu mun elämässä aina ja toisaalta taas tuntuu kun se ois ollu viimekuussa kun mä ensimmäistä kertaa astuin sisälle sen asuntoon Alppilassa. *Huokaus* Voi tätä elämää. Sitä ei koskaan tiedä mihin se kuljettaa, ennenkun sen elää... Okei tossa lauseessa ei ollu mitään järkeä, mutta you got the point, right?
Kuvia asunnosta mun ois tarkotus laittaa tänne sitten, kun saadaan vielä se sohvakin tänne ja sillai. Älkää kirotko jos en laita sillä nää on taas näitä mitä mä aina lupailen, mutta sitten ne aina jää. Tosin oon niin super onnellinen ja innoissani ja rakastunu tähän kämppään, että tällä kertaa mä varmaan oikeasti suoritan tän asian loppuun asti, hehee.
Mutta joo, mitäs tässä enää turhia läpisemään, eiköhän kaikki oo jo saanu tarpeekseen tästä mun hehkutuksesta. Mikäli jaksoitte rämpiä mun kanssa tän vaaleenpunasen hunajan läpi ne vaaleenpunaset sydänlasit päässä niin kiitos, mutta jos ette, I don't blame you, hih.
Anygay, rakastakaa elämää ja läheisiänne ja itseänne ja olkaa onnellisia! Jos kaikki ei aina mene niinkun ois suunnitellu niin älkää lannistuko. Mä olen elävä esimerkki siitä, että kyllä se aurinko paistaa risukasaankin, kun vaan jaksaa nousta ylös niistäkin kuopista mihin ois helpompi vaan jäädä makaamaan. Pusuja ♥
tiistaina, elokuuta 28
Loistavuutta ♥
Nyt kuulkaa pyyhkii hyvin!
The Queen of Pop
Eilen oli Lady Gagan keikka (joka muuten kuluneen kahden tunnin aikana vei niin popin kuninkaallisen tittelin jos multa kysytään, vapise Madonna, hahaa) ja se oli jotain ihan mieletöntä! Oikeasti, mä olen niin sanaton, Gaga on valtavaa! Huh huh. Se kontakti jonka se piti yleisöön ja se tanssi, ja se ääni! Siis ennenkaikkea se ääni. Kuulosti aivan samalta, tai jopa paremmalta, kun levyllä. Huh huh!
Mulla ei valitettavasti ole kuvia, koska istuttiin sen verran kaukana ettei ihan toi iPhonen kapasiteetti riittäny kuvaamaan. Jatalla tosin on jotain, ja ainakin faceen niitä jossain vällissä pitää laittaa. Sitä siis odotellessa.
Jokatapauksessa muistot jäi enemmän kun kirkkaana mieleen ja rakastuin kyseiseen naiseen vielä vaan enemmän. Se lahjakkuuden määrä yhdessä, sisältä ja ulkoa,-kauniissa naisessa on ihan käsittämätöntä. En enää koskaan kuuntele Gagaa samalla tavalla tuon keikan jälkeen!
Ja sitten vähän muuta
Rakkaani pääsee tänään varttia yli kolme töistä, ja sitten lähdetään sen mutsin luo Lahteen! How cool is that! Meillä oli viimeks juhannuksen alla siellä niin kivaa, ja mä tykkään Pian mutsista ihan simona, siksi mä olenkin niin innoissani tästä reissusta, vaikka se vaan yhden yön kestääkin.Muutoksiakin mä olen elämääni suunnitellut. Niin isoja kuin pieniäkin. Ensialkuun mä menen kampaajalle, hahaa. Mun letti on ihan järkyttävässä kunnossa, niinkun oikeesti! Sitten pitäs hankkia taas silmälasit, tää blogin kirjottaminenkaan ei oo ihan älyttömän mielekästä kun ei nää mitään.
Sitten meinattiin Pian kanssa pistää hynttyyt yhteen tähän sen kämpille, mutta ennen sitä pitäs saada kaikki järkättyy niin, että mun tän hetkiset vuokin kämppikset ei jää taivasalle. Toivotaan, että siltä osin kaikki järkkääntyy, vai mitä?
Sen jälkeen on sitten vielä yks juttu, mutta siitä en halua puhua ennenkun se asia on oikeasti järjestyksessä. Ei pidä nuolasta ennenkun tipahtaa, if you know what I mean.
Nyt mun pitää jokatapauksessa nousta ja alkaa laittamaan kamoja kasaan ja naamaa kuntoon. Pia pääsee tunnin päästä ja mun pitää olla valmiina sillon kun se tulee kotiin.
Jeps. love and peace and music to all of you, see ya ♥
keskiviikkona, huhtikuuta 25
Skinny love
Noniin, pitkästä aikaa täällä taas. Mun elämää on tuntunut nykyään täyttävän kaikki mahdolliset toisiinsa liittymättömät pienet asiat ja välillä tuntuu, että ei ole ollenkaan aikaa niille asioille mitä ennen teki (niinkun vaikka blogin kirjottaminen, tai kirjottaminen ylipäätään).
Mutta joo, mistäs lähtis liikkeelle. Tänään, 25.4.2012 on mun ja mun rakkaani puolivuotispäivä. Ja joka viikon jokaisena päivänä olen yhä vaan varmempi siitä, että tää on se juttu joka tulee kestämään. Meillä on jotain liian hienoa ja hyvää hajoitettavaksi.
Viime lauantaina mä näin ensimmäistä kertaa Pian äidin, ja vaikka mua jännitti kirjaimellisesti niin paljon, että olin juoksemassa karkuun viime hetkellä kaikki meni kuitenkin hyvin. Mä tykkäsin siitä ihmisestä tosi paljon (muistutti mua omasta mutsistan) ja musta tuntuu ettei sekään mua vihannut, hih.
Sitten käytiin Villen ja Antin kanssa laivalla sekoilemassa ja olemassa kännissä. Kivaa oli vaikka vähän jouduttiin kullan kanssa kinastelemaankin. Minä ja minun mustasukkasuus mökötykset hahaa! Ei siitä
sen enempää...
Ja niin, sitten vähemmän mukava juttu. Mä olen taas alkanut lihomaan. Raivostuttavasti juurikin kesää vasten of course! Musta tuntuu, että mun itsetunto on jälleen romahtanut aivan nollapisteeseen, siitäkin huolimatta, että Pia jaksaa jokapäivä kertoa mulle, että mä olen kaunis ♥
Mä olin vasta vähän aikaa sitten ihan into pinkeenä siitä, että sain ostettua 38 koon housut ja nyt, kun ne yhtäkkiä kiristää ja tuntuu ahdistavilta, mä tunnen oloni lähinnä ällöttäväksi.
Silloin kun mä aloin viimekesän kieppeillä laihtumaan mun koko olo parani kaikin puolin ja siitä lähtien mun pahin pelko on ollut, että mä lihon takaisin. Nyt se alkaa toteutua ja mua suorastaan hävettää! Mun tekisi mieli lopettaa syöminen ihan kokonaan, sillä aina kun mä syön, mulle tulee sekä fyysisesti, että henkisesti paha olo. Olen kauhusta jäykkänä kun olen ihan varma, että kohta havahdun siihen kun peilistä tuijottaa joku 10 kiloa painavampi tyyppi jota en edes tunnista.
Mä haluan olla laiha!
Mutta joo, mistäs lähtis liikkeelle. Tänään, 25.4.2012 on mun ja mun rakkaani puolivuotispäivä. Ja joka viikon jokaisena päivänä olen yhä vaan varmempi siitä, että tää on se juttu joka tulee kestämään. Meillä on jotain liian hienoa ja hyvää hajoitettavaksi.
Viime lauantaina mä näin ensimmäistä kertaa Pian äidin, ja vaikka mua jännitti kirjaimellisesti niin paljon, että olin juoksemassa karkuun viime hetkellä kaikki meni kuitenkin hyvin. Mä tykkäsin siitä ihmisestä tosi paljon (muistutti mua omasta mutsistan) ja musta tuntuu ettei sekään mua vihannut, hih.
Sitten käytiin Villen ja Antin kanssa laivalla sekoilemassa ja olemassa kännissä. Kivaa oli vaikka vähän jouduttiin kullan kanssa kinastelemaankin. Minä ja minun mustasukkasuus mökötykset hahaa! Ei siitä
sen enempää...
Ja niin, sitten vähemmän mukava juttu. Mä olen taas alkanut lihomaan. Raivostuttavasti juurikin kesää vasten of course! Musta tuntuu, että mun itsetunto on jälleen romahtanut aivan nollapisteeseen, siitäkin huolimatta, että Pia jaksaa jokapäivä kertoa mulle, että mä olen kaunis ♥
Mä olin vasta vähän aikaa sitten ihan into pinkeenä siitä, että sain ostettua 38 koon housut ja nyt, kun ne yhtäkkiä kiristää ja tuntuu ahdistavilta, mä tunnen oloni lähinnä ällöttäväksi.
Silloin kun mä aloin viimekesän kieppeillä laihtumaan mun koko olo parani kaikin puolin ja siitä lähtien mun pahin pelko on ollut, että mä lihon takaisin. Nyt se alkaa toteutua ja mua suorastaan hävettää! Mun tekisi mieli lopettaa syöminen ihan kokonaan, sillä aina kun mä syön, mulle tulee sekä fyysisesti, että henkisesti paha olo. Olen kauhusta jäykkänä kun olen ihan varma, että kohta havahdun siihen kun peilistä tuijottaa joku 10 kiloa painavampi tyyppi jota en edes tunnista.
Joten, yritän siis syödä terveellisesti ja vähän vähemmän kuin normaalisti. Yritän jättää kaikki herkut pois (helpommin sanottu kun tehty, laivalta tuli ostettua kinderpatukoita ja sukulakuja) ja limua en juo töissä enää ollenaan. On sekin jotain, ennen meni työpäivän aikana varmasti useampi litra colaa kun sitä koko ajan pikkusen hörppi. Pitäkää mulle peukkuja, että ilosaarirockiin mennessä olen taas sitä kokoa 38, tai jopa pienempi. Ei siksi, että haluan näyttää hyvältä muiden silmissä (mulle riittää, että olen kaunis rakkaani silmissä) vaan siksi, että mulla olisi itsellä parempi ja itsevarmempi olo. Että mä en joka kerta peiliin katsoessani joutuisi piilossa irvistämään.
Muuutta nyt vaihdetaan taas aihetta, eihän kukaan jaksa mun itsetunto asioita hyvin pitkään puida, eihän?
Ensi kuussa mä olen lähdössä jälleen Joensuuun, JEE!!! Ja tällä kertaa otan tyttöystäväni mukaan, hihiiii!!! Oon niin innoissani että hajoan! En malta odottaa, että Pia näkee kaikki mun kaverit ja mun rakkaat vanhemmat. On ihanaa saada yhdistettyä nämä kaksi suurta elämänosaa keskenään, if ypu know what I mean. Muutenkin, mutsi on ainakin odottanut näkevänsä mun sydämeni valitun, hih. Sitäpaitsi mä tiedän, että ne tulee hyvin toimeen, niin mun en tarvitse edes jännittää!
Jeps, siinäpä "lyhyt" päivitys elämästäni tällähetkellä. Nyt täytyy nousta ja alkaa laittautua töitä varten. On tietenkin ihan meidän tuuria, että puolivuotispäivänä Pia lähtee töihin kuudelta aamulla ja pääsee just silloin pois kun mun täytyy itse lähteä ansaitsemaan elantoani, huoh. No mutta oli meillä neljä ihanaa vapaapäivää yhdessä, ja eilen me vähän tätä puolivuotispäivää juhlittiinkin. Käytiin syömässä ja ostoksilla...
Joo taas mä jaarittelen. Nyt siis hampipesulle ja tosiaan meikkaamaan. Täytyy yrittää palata astialle seuraavan kerran vähän lyhyemmällä aikavälillä.
Love ya ♥
P.S.
 |
| 6kk |
perjantaina, kesäkuuta 10
Million years back
Have you ever seen fallen Angels?
Thinking of you makes my soul bleed.
There's something weird inside.
There's sadness in your eyes too...
Was it always you?
Just one tear drop.
I don't hate you.
Why don't you see me?
Were you sad about it?
Thinking of you makes my soul bleed.
There's something weird inside.
There's sadness in your eyes too...
Was it always you?
Just one tear drop.
I don't hate you.
Why don't you see me?
Were you sad about it?
maanantaina, toukokuuta 23
Ja kun nään sut nyt taas samaan vanhaan ansaan ajaudun...
Mä olen... En tiedä. Joltain musta tuntuu, mut en oikein tiedä miltä.
Mä istuin tänään parvekkeella auringonpaisteessa, mutta silti oli kylmä. Vasemmassa kädessä mulla oli kaksi asiaa jotka mä olin aiemmin siitä samaisesta kämpästä "saanut". Niin erinlaiset asiat, niin samanlaiset muistot niihin liittyen. Katkeraa? Erittäin.
En mä tiedä, jokatapauksessa olen junassa matkalla kotiin. Se on ainakin kivaa, kai. Don't get me wrong. On ihanaa mennä kotiin. Jotenkin musta vaan tälläkertaa tuntuu kun asiat Jenssissä ois jääny jotenkin kesken tai jotain. Tosin Tän yhden kanssa ne tulee olemaan kesken (ainakin mun päässä) koko mun loppuelämän...
Mut vittuakos tässä. Ei se miettimällä parane...
"Just let me love you, and I will learn to love you right"
Mä istuin tänään parvekkeella auringonpaisteessa, mutta silti oli kylmä. Vasemmassa kädessä mulla oli kaksi asiaa jotka mä olin aiemmin siitä samaisesta kämpästä "saanut". Niin erinlaiset asiat, niin samanlaiset muistot niihin liittyen. Katkeraa? Erittäin.
En mä tiedä, jokatapauksessa olen junassa matkalla kotiin. Se on ainakin kivaa, kai. Don't get me wrong. On ihanaa mennä kotiin. Jotenkin musta vaan tälläkertaa tuntuu kun asiat Jenssissä ois jääny jotenkin kesken tai jotain. Tosin Tän yhden kanssa ne tulee olemaan kesken (ainakin mun päässä) koko mun loppuelämän...
Mut vittuakos tässä. Ei se miettimällä parane...
"Just let me love you, and I will learn to love you right"
perjantaina, toukokuuta 13
Rock'n Roll forever man!
Löysin uudelleen Sixx: A.M:in, jos nyt olin sitä koskaan hävittänytkään. Voisko nyt olla enää mahtavampi fiilis kun Suomi on menossa finaaliin MM-jääkiekossa ja cdon.com:ista on tulossa paketillinen rokkia ensi viikolla ♥
Tilasin siis pari Sixx:A.M:in levyä (mulla on jo se eka mut se on poltettu niin eihän se käy!), Tokio Hotellin Humanoid City live dvd:n ja Mikael Monroen uuden cd/dvd paketin. IHANAA!!!
Tosiaan, Sixx: A.M. on ollu parin viimepäivän bändi (♥). Eilen vihdoin aloin tutustua niiden uuteen albumiin tubessa ja pakkohan se oli sitten heti saada omaksi kun sieltä iski pari biisiä niin julmettoman kovasti tajuntaan!
Toinen on nimeltänsä Skin, joka on rauhallinen ja kaunis (tietyistä syistä sanoituksiltaan osuu minuun henkilökohtaisesti niin pirun syvälle, että itkin varmaan tunnin putkeen ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen. Suosittelen sitä ihan jokaiselle joka on kertaakaan elämänsä aikana tuntenut olevansa jotain muuta kuin kaunis!) kappale jonka sanotukset on enemmän kuin merkitykselliset ja kauniit, oh ♥
Toinen taas rokkia rokkia rokkia, Dj, James, ja Nikki pysyy tietenkin tyylilleen aina uskollisena, ja hyvä niin! Biisi on vaan niin iskevä! Sen aikana ei voi olla kuvittelematta miltä tuntuisi kokea se livenä hirveän ihmismassan seassa kolmen laittoman seksikkään miehen tykittäessä lavalla enemmän kuin tunteella! Tämä sattuu olemaan myös albumin nimikkokappale, eli kyseessä on siis This is gonna hurt.
Luonnollisesti koko läpyskä on täynnä ihan mielettömiä biisejä, mutta nuo kaksi on nyt ne mitkä on jäänyt mun laitteistoon repeatilla pyörimään. Sit kun saan sen albumin käteen ja koneeseen huutamaan niin varmasti sieltä nousee myös lisää suosikkeja. Niin kävi kolmikon ekankin albumin Heroin Diaries:inkin kanssa.
Voisin puhua kyseisestä bändistä ja niiden biiseistä ties kuinka pitkään, mutta huomenna on edessä 12tunnin työpäivä joten ehkä menen nyt nukkumaan, haha!
Olisin laittanut tähän kuvan loppuun, mutta blogi huoraa joten jäätte nyt ilman... Mur...
Tilasin siis pari Sixx:A.M:in levyä (mulla on jo se eka mut se on poltettu niin eihän se käy!), Tokio Hotellin Humanoid City live dvd:n ja Mikael Monroen uuden cd/dvd paketin. IHANAA!!!
Tosiaan, Sixx: A.M. on ollu parin viimepäivän bändi (♥). Eilen vihdoin aloin tutustua niiden uuteen albumiin tubessa ja pakkohan se oli sitten heti saada omaksi kun sieltä iski pari biisiä niin julmettoman kovasti tajuntaan!
Toinen on nimeltänsä Skin, joka on rauhallinen ja kaunis (tietyistä syistä sanoituksiltaan osuu minuun henkilökohtaisesti niin pirun syvälle, että itkin varmaan tunnin putkeen ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen. Suosittelen sitä ihan jokaiselle joka on kertaakaan elämänsä aikana tuntenut olevansa jotain muuta kuin kaunis!) kappale jonka sanotukset on enemmän kuin merkitykselliset ja kauniit, oh ♥
Toinen taas rokkia rokkia rokkia, Dj, James, ja Nikki pysyy tietenkin tyylilleen aina uskollisena, ja hyvä niin! Biisi on vaan niin iskevä! Sen aikana ei voi olla kuvittelematta miltä tuntuisi kokea se livenä hirveän ihmismassan seassa kolmen laittoman seksikkään miehen tykittäessä lavalla enemmän kuin tunteella! Tämä sattuu olemaan myös albumin nimikkokappale, eli kyseessä on siis This is gonna hurt.
Luonnollisesti koko läpyskä on täynnä ihan mielettömiä biisejä, mutta nuo kaksi on nyt ne mitkä on jäänyt mun laitteistoon repeatilla pyörimään. Sit kun saan sen albumin käteen ja koneeseen huutamaan niin varmasti sieltä nousee myös lisää suosikkeja. Niin kävi kolmikon ekankin albumin Heroin Diaries:inkin kanssa.
Voisin puhua kyseisestä bändistä ja niiden biiseistä ties kuinka pitkään, mutta huomenna on edessä 12tunnin työpäivä joten ehkä menen nyt nukkumaan, haha!
Olisin laittanut tähän kuvan loppuun, mutta blogi huoraa joten jäätte nyt ilman... Mur...
sunnuntaina, toukokuuta 8
Pitkästä aikaa...
Joo, oon ollu jonkun aikaa blogilta poissa, kun oma kone sano ittensä irti ja jotenkin musta tuntuu etten osaa kirjottaa muiden koneilla, niin tyhmältä kun se kuulostaakin.
Jokatapauksessa, elämä on menny ihan tasaseen tahtiin etiäpäin. Töitä on ollut paljon ja on ilmeisesti jatkossakin. Nyt tosin on edessä vain kaks lyhyttä päivää ja sit kaksi vapaata. Tahtoo lintsille!
Välillä musta tuntuu että oon niin väsyny etten jaksa tehdä muuta kun itkeä. Itku ei kuitenkaan tule ja tarpeeks pitkään kun se tuolla kurkunpäässä (siellä mä aina tunnen sen että nyt on lähellä) kummittelee niin sit alkaa oksettaa eikä tosiaan oo enää yhtään kivaa. Väsymyksestä huolimatta mulla on kyllä ollu ihan mielettömiä "leijumis hetkiä" tässä lähiviikkoina. Yks niistä oli eilen kun oltiin kattomassa Francinea Virgin Oilissa. Ohhoh mikä keikka! Aivan mahtavuutta! Laittaisin kuvia mut en nyt jaksa alkaa siirtelemään niitä puhelimesta koneelle.
Tänään on sitten vietelty krapulapäivää kultti-klassikoiden parissa. Toisin sanoen katottiin Cry-Baby ja Lost Boys. Aivan ihania leffoja molemmat, ja ah mitä miehiäkin vielä!
Nyt illalla Anni lähti omille teilleen ja mä jäin yksin kotiin. Koin jokseenkin katkeransuloisen muistuksen eräästä erittäin tärkeästä asiasta elämässäni, joka syystä tai toisesta ei ole saanut juurikaan huomiota pitkään aikaan. Nyt mä kuitenkin taas muistin kaiken mitä se mukanaan toi ja tuo edelleen ja haluaisin palavasti soittaa sille yhdelle ainoalle ihmiselle jonka kanssa mä tästä asiasta pystyn puhumaan. Sille jonka tiedän tuntevan ja muistavan samoin kuin minä.
Hassua taas, miten tälläinen asia saa mut tuntemaan näin voimakkaasti. Tosin niinhän se on tämän osalta aina mennyt... "Because they saved my life", sillä sen ne teki, vaikkei sitä muut koskaan tule ymmärtämään.
Mutta ehkä tämä on tän illan osalta nyt tässä. Suljen vaan silmät, fiilistelen, ehkä itkenkin ihan vähän, se vois tehdä hyvääkin...
Jokatapauksessa, elämä on menny ihan tasaseen tahtiin etiäpäin. Töitä on ollut paljon ja on ilmeisesti jatkossakin. Nyt tosin on edessä vain kaks lyhyttä päivää ja sit kaksi vapaata. Tahtoo lintsille!
Välillä musta tuntuu että oon niin väsyny etten jaksa tehdä muuta kun itkeä. Itku ei kuitenkaan tule ja tarpeeks pitkään kun se tuolla kurkunpäässä (siellä mä aina tunnen sen että nyt on lähellä) kummittelee niin sit alkaa oksettaa eikä tosiaan oo enää yhtään kivaa. Väsymyksestä huolimatta mulla on kyllä ollu ihan mielettömiä "leijumis hetkiä" tässä lähiviikkoina. Yks niistä oli eilen kun oltiin kattomassa Francinea Virgin Oilissa. Ohhoh mikä keikka! Aivan mahtavuutta! Laittaisin kuvia mut en nyt jaksa alkaa siirtelemään niitä puhelimesta koneelle.
Tänään on sitten vietelty krapulapäivää kultti-klassikoiden parissa. Toisin sanoen katottiin Cry-Baby ja Lost Boys. Aivan ihania leffoja molemmat, ja ah mitä miehiäkin vielä!
Nyt illalla Anni lähti omille teilleen ja mä jäin yksin kotiin. Koin jokseenkin katkeransuloisen muistuksen eräästä erittäin tärkeästä asiasta elämässäni, joka syystä tai toisesta ei ole saanut juurikaan huomiota pitkään aikaan. Nyt mä kuitenkin taas muistin kaiken mitä se mukanaan toi ja tuo edelleen ja haluaisin palavasti soittaa sille yhdelle ainoalle ihmiselle jonka kanssa mä tästä asiasta pystyn puhumaan. Sille jonka tiedän tuntevan ja muistavan samoin kuin minä.
Hassua taas, miten tälläinen asia saa mut tuntemaan näin voimakkaasti. Tosin niinhän se on tämän osalta aina mennyt... "Because they saved my life", sillä sen ne teki, vaikkei sitä muut koskaan tule ymmärtämään.
Mutta ehkä tämä on tän illan osalta nyt tässä. Suljen vaan silmät, fiilistelen, ehkä itkenkin ihan vähän, se vois tehdä hyvääkin...
perjantaina, huhtikuuta 22
Just a bit depressed...
On vain vähän surullinen olo. On vaan vähän haikea mieli ja vain vähän ikävä. Olen vain hiukan katkera ja pikkuisen itkuinen. Ei mitään vakavaa.
MTV:llä on menossa 30 seconds to mars (♥) World Stage, mun ei pitäisi katsoa sitä. Alkaa vaan ahdistaa kun tahtoisin niin kovasti nähdä sen livenä. Sitäpaitsi niiden biisit ei ole ihan iloisemmasta päästä joten tällähetkellä ne saa mun fiilikset vielä huonoimmiksi mitä ne jo on.
Mä olen lähipäivinä miettinyt enemmän syvällisiä juttuja kuin normaalisti. Ehkä se johtuu siitä, että olin viikonlopun Joensuussa. Kaikki muistot, niin hyvät kuin pahatkin tuli jälleen pintaan. Oli jotenkin melankolista lähteä takas Helsinkiin. Omalla tavallaan näki kaiken sen mitä Joensuussa rakastaa, mutta toisaalta taas muisti kaiken sen mikä siinä ahdistaa. Olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta oli kiva tulla kotiin... Ristiriitaista, eikö?
Yksi asia on ainakin varma. Ikävä, on ollut näiden päivien sana.
MTV:llä on menossa 30 seconds to mars (♥) World Stage, mun ei pitäisi katsoa sitä. Alkaa vaan ahdistaa kun tahtoisin niin kovasti nähdä sen livenä. Sitäpaitsi niiden biisit ei ole ihan iloisemmasta päästä joten tällähetkellä ne saa mun fiilikset vielä huonoimmiksi mitä ne jo on.
Mä olen lähipäivinä miettinyt enemmän syvällisiä juttuja kuin normaalisti. Ehkä se johtuu siitä, että olin viikonlopun Joensuussa. Kaikki muistot, niin hyvät kuin pahatkin tuli jälleen pintaan. Oli jotenkin melankolista lähteä takas Helsinkiin. Omalla tavallaan näki kaiken sen mitä Joensuussa rakastaa, mutta toisaalta taas muisti kaiken sen mikä siinä ahdistaa. Olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta oli kiva tulla kotiin... Ristiriitaista, eikö?
Yksi asia on ainakin varma. Ikävä, on ollut näiden päivien sana.
"Jos sä lähdet ovesta kulkemaan
Onks sun aina mentävä kokonaan
Sinut pitäisin vaikka palan kerrallaan
Jos vain olisi mustaa tummempaa
Se on värini silloin jos erotaan
Pala harmaata saisi vain sinua kaipaamaan"
Onks sun aina mentävä kokonaan
Sinut pitäisin vaikka palan kerrallaan
Jos vain olisi mustaa tummempaa
Se on värini silloin jos erotaan
Pala harmaata saisi vain sinua kaipaamaan"
tiistaina, huhtikuuta 12
sunnuntaina, huhtikuuta 3
Lara Fabian - I am Sick
Je ne rêve plus, je ne fume plus
Je n'ai meme plus d'histoire
Je suis seule sans toi, je suis laide sans toi
Comme une orpheline, dans un dortoir
Je n'ai plus envie de vivre ma vie
Ma vie cesse quand tu pars
Je n'ai plus de vie, même mon lit
Se transforme en quai de gare
Quand tu t'en vas...
Je suis malade complètement malade
Comme quand ma mère sortait le soir
Et qu'elle me laissait seule avec mon désespoir
Je suis malade parfaitement malade
T'arrives on ne sait jamais quand
Tu pars on ne sait jamais ou
Et ça va faire bientôt deux ans
Que tu t'en fous
Comme a un rocher comme a un péché
Je suis accrochée a toi
Je suis fatiguée, je suis epuisée
De faire semblant d'être heureuse
Quand ils sont la
Je bois toutes les nuits
Et tous les whiskys pour moi ont le même goût
Et tous les bateaux portent ton drapeau
Je ne sais plus ou aller
Tu es partout
Je sui malade complètement malade
Je verse mon sang dans ton corps
Et je suis comme un oiseau mort
Quand toi tu dors
Je suis malade parfaitement malade
Tu m'a privée de tous mes chants
Tu m'a vidée de tous mes mots
Pourtant moi j'avais du talent avant ta peau
Cet amour me tue
Si ça continue
Je crèverai seule avec moi
Pres de ma radio comme un gosse idiot
En écoutant ma propre voix qui chantera:
Je suis malade complètement malade
Comme quand ma mère sortait le soir
Et qu'elle me laissait seule avec mon désespoir
Je suis malade... c'est ça je suis malade
Tu m'a privée de tous mes chants
Tu m'a vidée de tous mes mots
Et j'ai le coeur complètement malade
Cerné de barricades
T'entends? Je suis malade...
tiistaina, maaliskuuta 29
Ihmisen ikävä toisen luo
Se on ihan uskomatonta miten paljon muistoja ja voimakkaita tunteita yksi kappale tai valokuva voi herättää. Kuinka yksinkertaisesta sävelestä voi sekunniksi saada takaisin kaikki ne fiilikset jotka joskus ennen on kokenut, ja kuinka paljon niitä voikaan ikävöidä. Mä en ennen edes tiennyt, että tältä voi tuntua.
Mä uskon, että tilanteet, mielikuvat, ja puhutut sanat unohtuu. Mutta tunne jää. Se tunne jää. Ja se on ihan yhtä aito, kun mitä se oli sillähetkellä kun sen eli.
Vesa-Matti Loiri - Jos tahdot tietää
...♥...
sunnuntaina, maaliskuuta 20
"I'll forgive and forget before I'm paralyzed"
Noniin. Onpas ollu jokseenkin erinlainen viikonloppu. Anni tosiaan muutti sillon perjantai aamuna tänne. Ite en voinu olla muutossa apuna koska olin töissä, mutta hyvinhän tuo oli onnistunu muutenkin.
Omalla tavallaan tuntuu hirveen oudolta, tai jännältä, että tässä sitä nyt asutaan kahdestaan, kun kuitenkin ehti jo vähän tottua siihen yksin oloon. Toisaalta taas tuntuu, kun Anni ois tässä koko ajan ollukin.
Eilen käytiin jo vähän juhlistamassa tätä iloista "perhetapahtumaa" Mustassa Härässä ja Mamassa jonne päädyttiin Millin sijasta, kun Henkka käski, haha. Tänään ei krapuloitu oikeestaan yhtään. Käytiin jopa itiksessä syömässä, kiertelemässä, ja ruokakaupassa. Huomenna tehdään salaattia. Nam.
Muuten tää ilta on menny leffoja katellessa ja pirtelöä vedellessä, hahaaa...
Eilen alkuillasta, sillon kun olin vielä selvinpäin, aloin myös purkaa ja selvittää tunteitani erästä "vanhaa" asiaa kohtaan, ja olen tänään vähän jatkanut samalla linjalla. On jotenkin tyhjä olo sen suhteen, tai vaikea. Olisi niin paljon vielä sanottavaa, kysyttävää ja vaikka mitä, mutta jotenkin olen vaan henkisesti lukossa. En saa tätä asiaa mielessäni yhtään eteenpäin. Junnaan vaan samassa kohtaa koko ajan. Huh huh.
Omalla tavallaan koko juttu tuntuu turhalta, vaikka todellisuudessa se onkin kaikkea muuta. Siis kaikkea muuta. Mikään tuohon aiheeseen liittyvä ei ole koskaan tuntunut turhalta. Ei edes sillon, kun olen yrittänyt.
Joka tapauksessa mulla on nyt sen suhteen sellanen fiilis, että ollaan edes menossa oikeaan suuntaan, vaikkakin aika hitaasti. Jotenkin se ilkeä ja ahdistava tunne alkaa hävitä. Oli oikeasti hyvä idea nostaa kissa pöydälle. Oikeasti. Suosittelen sitä teille kaikille jotka mietitte pitäisikö avata suu jostain aiheesta vai ei.
Omalla tavallaan tuntuu hirveen oudolta, tai jännältä, että tässä sitä nyt asutaan kahdestaan, kun kuitenkin ehti jo vähän tottua siihen yksin oloon. Toisaalta taas tuntuu, kun Anni ois tässä koko ajan ollukin.
Eilen käytiin jo vähän juhlistamassa tätä iloista "perhetapahtumaa" Mustassa Härässä ja Mamassa jonne päädyttiin Millin sijasta, kun Henkka käski, haha. Tänään ei krapuloitu oikeestaan yhtään. Käytiin jopa itiksessä syömässä, kiertelemässä, ja ruokakaupassa. Huomenna tehdään salaattia. Nam.
Muuten tää ilta on menny leffoja katellessa ja pirtelöä vedellessä, hahaaa...
Eilen alkuillasta, sillon kun olin vielä selvinpäin, aloin myös purkaa ja selvittää tunteitani erästä "vanhaa" asiaa kohtaan, ja olen tänään vähän jatkanut samalla linjalla. On jotenkin tyhjä olo sen suhteen, tai vaikea. Olisi niin paljon vielä sanottavaa, kysyttävää ja vaikka mitä, mutta jotenkin olen vaan henkisesti lukossa. En saa tätä asiaa mielessäni yhtään eteenpäin. Junnaan vaan samassa kohtaa koko ajan. Huh huh.
Omalla tavallaan koko juttu tuntuu turhalta, vaikka todellisuudessa se onkin kaikkea muuta. Siis kaikkea muuta. Mikään tuohon aiheeseen liittyvä ei ole koskaan tuntunut turhalta. Ei edes sillon, kun olen yrittänyt.
Joka tapauksessa mulla on nyt sen suhteen sellanen fiilis, että ollaan edes menossa oikeaan suuntaan, vaikkakin aika hitaasti. Jotenkin se ilkeä ja ahdistava tunne alkaa hävitä. Oli oikeasti hyvä idea nostaa kissa pöydälle. Oikeasti. Suosittelen sitä teille kaikille jotka mietitte pitäisikö avata suu jostain aiheesta vai ei.
Deep down you know it's best for yourself but you
Hate the thought of her being with someone else
But you know that it's over
We know it is through
Let it burn
Let it burn
Gotta let it burn
Hate the thought of her being with someone else
But you know that it's over
We know it is through
Let it burn
Let it burn
Gotta let it burn
sunnuntaina, maaliskuuta 13
Love can come in many forms...
Olen rakastunut.
Valitettavasti en itseni takia voi paljastaa kehen, mutta sen verran sanon, että uranvaihdos on edessä...
keskiviikkona, helmikuuta 16
Hei suttusilmä minne meet
"Oh, take me back to the start"
Tänään on kyllä ollu mielessä sitten kaikenlaista. Päällimmäisenä tuo huomenna alkava reissu Helsinkiin joka pitää sisällään myös työhaastattelun johon tuli kutsu tiistai aamuna. Sitä siis blogissanikin hehkutin.
Muuten ollu taas jotenkin, hmm, synkkää. Ehkä mä olen vaan liian väsyny. Ehkä nyt on vaan kasaantunu niin paljon kaikkee pienelle ajalle. Ehkä mä vaan ryven itsesäälissä.
Ken tietää.
"What am I supposed to say when I'm all choked up and you're okay?"
Tiedättekö niitä hetkiä, kun kuulee jotain mikä saa veren karkaamaan kropasta ja ilman keuhkoista, eikä voi tehdä muuta kun hymyillä ja nyökkäillä? Mun mielessä on pyörinyt pari viimepäivää enemmän ja vähemmän yksi sellanen hetki.
Mä vihaan sitä, kun mä menen sanattomaksi.
"I should have told her how easy it is for me to fall in love"
Oiskohan joitakin asioita voinu ennalta ehkäistä jotenkin? Ja jos olis, niin oisko sen sitten tehny? Tai että vaikka tällähetkellä tuntuis miltä, niin oisko sitä valmis pyyhkimään pois jopa kaiken sen hyvän mikä tätä tunnetta edelsi?
Oliko se tämän arvosta?
"You're listening to the sound of my breaking heart"
Eipä sillä loppuunsa ole mitään väliä. Mä just eilen (vai maanantaina?) paasasin kaverille siitä, että menneisyyttä/tekojaan ei kannata katua (siis en nyt tarkota rikoksia tms. You know the deal). Tai siis kun tehtyä ei kuitenkaan saa tekemättömäks, puhumattakaan siitä ajasta mitä on "tuhlannut" tai omasta mielestään käyttänyt väärin. Siksipä munkaan on ihan turha miettiä mitä mä tekisin toisin jos saisin mahdollisuuden. Kun se sydän on (jälleen kerran) kerinnyt särkyä jo. Loppujen lopuks mä haluan ehkä tietää vaan yhden jutun...
Vieläkö sattuu pitkäänkin?
sunnuntaina, helmikuuta 13
"She's fine left alone"
Irina - Vahva
Viimeisen lähtösi jälkeen luulin maistavani kuolemaa
Mutta paremmin tietävät kertoi jos ei se tapa niin se vahvistaaNyt mun pitäis olla käsittämättömän vahva
Ja mun jalkojen pysyy liimattuna maassa
Vaikka jokainen mun hengityskin sinusta muistuttaa
Musiikki yksin soi
Mä en tahdo mennä enään sitä kuulemaan
Nyt elämä luisuu pois
Enkä mä saa siitä virtaa katkeemaan
Jokainen tunti syö sitä pois
Toisista pääsee irti
Joihinkin jää roikkumaan
Ja sitten on vielä ne tyypit
Joista tulee sulle naru kaulaan
Mut mä uskon että jokainen kerran kohtaa
Jonkun jonka radalle tähtes johtaa
Mut mihin ne joutuu jotka oppaan menettää
Mutta paremmin tietävät kertoi jos ei se tapa niin se vahvistaaNyt mun pitäis olla käsittämättömän vahva
Ja mun jalkojen pysyy liimattuna maassa
Vaikka jokainen mun hengityskin sinusta muistuttaa
Musiikki yksin soi
Mä en tahdo mennä enään sitä kuulemaan
Nyt elämä luisuu pois
Enkä mä saa siitä virtaa katkeemaan
Jokainen tunti syö sitä pois
Toisista pääsee irti
Joihinkin jää roikkumaan
Ja sitten on vielä ne tyypit
Joista tulee sulle naru kaulaan
Mut mä uskon että jokainen kerran kohtaa
Jonkun jonka radalle tähtes johtaa
Mut mihin ne joutuu jotka oppaan menettää
Musiikki yksin soi
Mä en tahdo mennä enään sitä kuulemaan
Nyt elämä luisuu pois
Enkä mä saa siitä virtaa katkeemaan
Jokainen tunti syö sitä pois
Musiikki yksin soi
Mä en tahdo mennä enään sitä kuulemaan
Nyt elämä luisuu pois
Enkä mä saa siitä virtaa katkeemaan
Musiikki yksin soi
Tyhjä huone tekee kunniaa kaiullaan
Nyt elämä luisuu pois
Enkä mä saa siitä virtaa katkeemaan
Jokainen tunti syö sitä pois
perjantaina, helmikuuta 4
Dont let go. Never give up it's such a Wondeful life ♥
Vietän tällähetkellä ehkä elämäni parasta Perjantaita ♥ Ja huom, en ole ottanut/ottamassa tilkkaakaan alkoholia, joten sitä on turha mietiskellä.
Tätä fiilistä ei kyllä pysty mitenkään ees kuvaamaan! Mä vain olen niin onnellinen. Ja kyllä, tälle mun onnellisuudelle on eräs tietty syy, mutta erillisistä asianhaaroista johtuen en nyt ala sitä tässä tarkemmin kertomaan. Jokatapauksessa asiat on nyt enemmän kuin paremmin.
Tälläisinä hetkinä sitä pystyy unohtamaan kaikki omat ongelmansa ja oikeasti keskittymään niihin asioihin jotka on hyvin. Mä olen (Jumalaan uskovana ihmisenä) kirjaimellisesti rukoillut tän päivän perään, tietämättä sitä milloin se tulisi, vai tulisiko ollenkaan. Ja vihdoin se on tässä ja nyt. Voin kertoa, että itku pääsi!
Omalla tavallaan mulla on jotenkin epätodellinen olo. Oon jotenkin lukossa tai jotain. En tiedä mitä sanoa tai tehdä, mutta ei se haittaa. Tärkeintä on ne ihmiset jotka on juuri nyt mun lähellä ♥
Mä toivoisin ettei tää fiilis häviäisi, mutta samalla tiedän, että huomenna tulee uusi itku vähemmän mukavasta syystä. Se minkä mä olen pitkän odotuksen jälkeen saanut nyt lähelleni, lähtee jälleen kauas pois. En kuitenkaan ajattele sitä vielä, sillä se, että hän ylipäätään on täällä edes hetken, merkkaa jo enemmän kun osaan ikinä sanoin kuvailla ♥
Tätä fiilistä ei kyllä pysty mitenkään ees kuvaamaan! Mä vain olen niin onnellinen. Ja kyllä, tälle mun onnellisuudelle on eräs tietty syy, mutta erillisistä asianhaaroista johtuen en nyt ala sitä tässä tarkemmin kertomaan. Jokatapauksessa asiat on nyt enemmän kuin paremmin.
Tälläisinä hetkinä sitä pystyy unohtamaan kaikki omat ongelmansa ja oikeasti keskittymään niihin asioihin jotka on hyvin. Mä olen (Jumalaan uskovana ihmisenä) kirjaimellisesti rukoillut tän päivän perään, tietämättä sitä milloin se tulisi, vai tulisiko ollenkaan. Ja vihdoin se on tässä ja nyt. Voin kertoa, että itku pääsi!
Omalla tavallaan mulla on jotenkin epätodellinen olo. Oon jotenkin lukossa tai jotain. En tiedä mitä sanoa tai tehdä, mutta ei se haittaa. Tärkeintä on ne ihmiset jotka on juuri nyt mun lähellä ♥
Mä toivoisin ettei tää fiilis häviäisi, mutta samalla tiedän, että huomenna tulee uusi itku vähemmän mukavasta syystä. Se minkä mä olen pitkän odotuksen jälkeen saanut nyt lähelleni, lähtee jälleen kauas pois. En kuitenkaan ajattele sitä vielä, sillä se, että hän ylipäätään on täällä edes hetken, merkkaa jo enemmän kun osaan ikinä sanoin kuvailla ♥
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)