Writers block, I hate it...

Heijsan!

Olen tässä kohtapuoliin lähdössä iltavuoroon töihin ja ajattelin että voisin joutessani vaikka lätistä tänne vähän skebeliä.

Oltiin eilen murun kanssa syömässä Amarillossa "joululahjarahoilla". Vedin saman burgerin kun aina ennenkin, mutta kun se on vaan niin hyvää!!! Mulle oli myös tullu (taas) paketti cdon.com:ilta, joten kun kultani nukkui niin katoin Disneyn Fantasia 2000, oh se on ihana! Sain samalla myös Matrix trilogian ja vuoden 2003 Peter Panin, joka on seuraavana mun katso listalla.

Sitten jotain vähän mielenkiintosempaa (tai ainakin minusta). Näin toissayönä jälleen yhden "kirjaunen" (niille jotka ei tunne mua, kyseinen termi tarkottaa siis sitä, kun nään unen josta olen halukas/valmis kirjoittamaan tarinan), ja heti kun pääsin kotiin niin mun oli alettava kirjottamaan sitä. Ekat kaks sivua meni kun heittämällä vaan, mutta sitten kun lopetin (oli mentävä saunaan ja nukkumaan) niin tänään tuntu ihan mahdottomalta jatkaa! Siis niin turhauttavaa. Mulla on valmis juoni, valmiit hahmot, valmis kaikki, ja silti mä en tunnu pystyvän kirjottamaan.

Sanoin just eilen rakkaalleni miten outo oli kirjoittaa taas. Kun miettii, että jokunen vuosi taaksepäin se oli reilusti yli puolet koko mun elämästä ja mä rakastin sitä, ja olin siinä kaiken lisäks vielä vissiin aika hyväkin. Sitten kun mä eilen alotin niin se tuntu niin hyvältä. Ihan kun ois saanu takasin jotain pientä itsestään mikä oli ollut pitkään kadoksissa. Samaan aikaan se taas oli pelottavaa. Entä jos mä en osaa enää? Entä jos se taas loppuu? Entä jos mä olen jo unohtanut?

Tänään kun mä heräsin en malttanut odottaa, että saan koneen auki ja alan kirjottaa. Noh, sain aikaseks puol sivua väkisin väännettyä paskaa jonka todennäkösesti deletoin myöhemmin. Voi kurjuuksien kurjuus. Mä tarviisin jonkun henkisen tukijan tähän prosessiin, tai jonkun joka pystyis pitämään mun innon ja inspiraation hengissä sillätavoin kun se eilen oli.

No mutta, it is what it is. Nyt pitää jokatapauksessa pikkuhiljaa lähteä. Mulla on treffit yhen kuuman kanssa vuokin metroasemalla, hihii ♥

Friend or Foe?

Mulla on koko ajan odottava olo. Mä tiedän, että jotain on tapahtumassa, kaikki merkit on ilmassa. Mä en vaan yhtään saa kiinni siitä mitä se on. Onko se jotain hyvää, vai jotain pahaa? Jotain hyvää mistä seuraa jotain pahaa, tai ehkä jotain pahaa mistä seuraa jotain hyvää.

Mä näin taas enneunen. Tiesin, että se tarkoitti jotain. Tälläkertaa osasin jopa tulkita sitä, en vaan ollut varma olinko oikeassa. Olin. Se oli hyvä uni, ja hyvä enne. Nyt mä kai vaan odotan seurauksia. Jotain hyvää? Jotain hyvää mistä seuraa jotain pahaa?

Mä tiedän ettei pitäisi, mutta tietyntyyppisen historiani takia mä olen suhteellisen pessimisti. Tai no, itse mä nimittäisin sitä enemmän realismiksi, mutta tiedä häntä.

Mun mielialat on alkanu taas vaihtelemaan, nollasta sataan ja sadasta nollaan niinkuin hyvä ystäväni joskus sanoi. Se ei ole hyvä merkki. Mä olen myös pidemmän aikaa mieluummin jäänyt yksin kotiin kun lähtenyt johonkin minne mua on pyydetty. Ei myöskään hyvä merkki. Mutta nyt mä tiedän tän kaiken, ja voin ehkä ohjailla tekemisiäni parempaan suuntaan. Right?

Tänä iltana mua pyydettiin baariin, en lähtenyt. Nyt musta tuntuu, että nää tunnit kuluu ihan tappavan hitaasti. Tahtosin mennä jo nukkumaan, mutten sitten kuitenkaan tahtois. Hankalaa.

Yöt on ollu nyt inhottavia. Yksin nukkuminen ei vaan oo kivaa. Mmh...