Saikulla

Jep, meitsi on saikulla. Vietän aikaa kotona sohvalla, kotona sohvalla, ja kotona sohvalla. Aktiviteetteihin kuuluu tietokone, telkku, tietokone, tietokone, telkku, ja tietokone. Mahtista eiks je? NOT!

Onneksi rakkaani sentään on nyt aamuvuoroissa niin ei tarvii koko päivää möhjöttää yksin. Huono puoli siinä taas on, että hän menee niin ajoissa nukkumaan (tietenkin kun herätys on viiden jälkeen) ja mua taas ei väsytä yhtään. Muutenkin on ollu nyt ihan sika paljon uni vaikeuksia. Ei sillä, heti kun nuahdan niin nukun kyllä sikeästi aamuun asti. Sitä nukahtamista vaan edeltää 2-3tunnin pyöriminen ja maailmankaikkeuden pohtiminen.

Eilenkin päädyin lopulta makaamaan sohvalle kattomaan South Parkia ja syömään banaaneja (joihin olen nykyään koukussa btw) ja menin sänkyyn vasta joskus neljän aikaan yöllä. Pitäs vissiin alkaa miettimään jotain nukahtamislääkkeitä tms. Ainakin siihen asti, että tää stressi helpottaa.

Kirjottaminen on edennyt kivasti ja nyt kun oon vaan kotona pari päivää niin oon saanu ihan hyvin tekstiä aikaseks. Ei siitä sen enempää, en aio tylsistä teitä, hehe.

Home

Saatiin tänään vähän tauluja seinälle (ISO kiitos K-P!). Oltas varmaan saatu enemmänkin jos ois tauluja mitä laittaa hah hah! Ei vaan olla vielä hankittu. Mutta nämä kyseiset taulut mitkä nyt esittelen sattuu olemaan mulle tietyllä tavalla tärkeitä ja olen hyvin onnellinen siitä, että rakkaani hyväksyi ne meidän yhteiseen kotiin.

Älkää välittäkö heijastuksista, I'm no Nigel Barker

Noista tauluista siis on kyse. Voi olla, että olen niitä esitellyt tässä blogissa jo entisen asuntoni aikaan, mutta onpahan nyt sitten toistamiseen. Siinä on siis ihan netistä suurennetut ja valokuvapaperille tulostetut kuvat Bill Kaulitzista, Tokio Hotellin laulajasta (for those who didn't know that). Sitten ihan tavalliset A4:sen kokoiset taulukehykset, muistaakseni tiimarista, ilman sitä varsinaista kehys osaa. Ja koska kuvat oli kehyksiin liian pienet, niin tyrkkäsin alle mustan ohuen kartongin. Kiitokset vain ihana Janppa joka ne alunperin mulle hankit ♥

Täällä meillä nuo taulut on laitettu heti eteiseen, keittiön ja olohuoneen väliseen seinään (jossa sijaitsee myös ovipuhelin, siis ovipuhelin, meillä ei suinkaan ole lankapuhelinta, hah). Meidän olkkarin ja keittiön sisustusvärit on harmaa, musta ja violetti jota häivähtää vähän noissa tauluissakin. Minusta ne sopii meille paremmin kun hyvin ♥

Nuo taulut tosiaan on mulle jokseenkin tärkeintä. Ihan sen takia, että ne muistuttaa minua niistä ajoista kun vielä kuuntelin, katselin, söin, join, hengitin ja elin TH:ta. Niihin aikoihin liittyy paljon ihania muistoja ja ihmisiä joita tulen aina vaalimaan ♥  Muutenkin, noi on mun mielestä vaan sairaan siistit, hihii! Niitä olisi vielä yksi lisää (olisi ollut kaksi, mutta toinen [joka oli mun lemppari] kärsi muutossa sen verran ettei sitä voi enää esille laittaa *itku*), täytyy ehkä viritellä se vielä seinälle kohan saadaan sellanen pora joka pystyy betoniin.

Keittiöön laitettiin kello ja yksi ihana valokuvakehys (jonka sain rakkaaltani joululahjaksi ♥), mutta siitä en laita vielä kuvaa, koska kyseiselle seinälle tulee vielä toinen samanlainen kehys, eikä tässä ensimmäisessäkään ole vielä kaikkia kuvia (siihen mahtuu siis neljä), hih.

Muutenkaan en oo laittanu niitä lupaamiani kuvia tästä kämpästä, mutta kun meiltä puuttuu vielä(kin) suht oleellisia asioita täältä. Niinkun esim, verhoja (makuuhuoneesta ja keittiöstä) ja sohvatyynyt. Mutta kyllä nuo muutamat taulutkin heti piristää, kun ei vastaan katso pelkät paljaat seinät.

 No mutta, jospa tässä olis ollut tarpeeks asiaa tyhjästä tälle illalle. Palailen ehkä huomenna postaamaan jotain tosta kirjottamisesta kun tänään jätin sen aiheen vähemmälle.

Gute Nacht!

♥♥

 

Onnellista elämää, humalassa selällään ♥

Happy happy Joy joy!

Olen niiiiiiin tyytyväinen ja iloinen juuri nyt! Jatta on junassa matkalla Helsinkiin ja meitä odottaa ihka aito Helsinkiläinen Espanja ilta (what ever that means, haha!) malibucolineen kaikkineen!

Mä olen tehnyt "pika" siivouksen, tiskannut ja nyt odottaa vielä naaman laitto kuosiin. Sitten kello alkaakin olla sen verran, että voin lähteä siskoani vastaan juna-asemalle ♥

Muistan miten ennen muuttoa kuvittelin näitä tilanteita, että olen sitten juna-asemalla vastassa kavereitani kun ne tulee. Oikeesti tää on vielä ihanampi tunne mitä ajattelin!

Ihana saada "pala Joensuuta" (ja itseään if I may add) tänne vierailemaan, varsinkin kun edellisen kerran ite olin Joensuussa viimeks rokissa (joka oli edelleen paras KAIKISTA!), joten on jo kyllä ikäväkin sitä osaa elämästä.

Sitten parin viikon päästä, jos rahatilanne antaa periks niin lähden Tampereelle kattomaan Marttaa ekaa kertaa öö, vuoteen? Se olis ihan mahtava irtautuminen näistä kuvioista ja ihanaa muutenkin. Mä olen nimittäin nykyään alkanut pienin haparoivin askelin hakemaan elämääni takasin niitä asioita jotka ennnen teki mut onnelliseks/iloseks. Ja rehellisesti voin myöntää, että holistit (♥) ja TH on yksi niistä asioista. Mä olen alkanut taas kuuntelemaan enemmän ja enemmän Tokio Hotellia, ja mitä enemmän sitä kuuntelen, sitä enemmän mieleen tulvii ihania muistoja ♥ (sydänten raiskausta btw...)

En meinaa edes sanoa, että "toivottavasti ne ei ole unohtanut mua", koska melkein väittäisin, että niillä kokemuksilla mitä meillä on ollut yhdessä (vaikka niistä liian pitkä aika onkin, ja vaikka ne suurimmaksi osaksi tapahtu mesen välitykselä [ainakin mun osalta]) ei kukaan unohda ketään ihan heti. Love ya all ♥

Oih, tuli yks päivä mieleen, että sit kun alkaa tulla taas lunta (blaaah!) niin ois ihana lähtee porukalla jäähallinpihalle (kyllä, luitte oikein! Jos et ole TH-fani, et vaan tajua! Hahahaaa!) fiilistelemään vanhoja keikka muistoja, hihi.

Mut enigeis, back to today! Pitää alkaa tosiaan kampaamaan naama ja sit porskuttaa metroon ja steissille. Palataan taas, toivottavasti yhtä ihanissa fiiliksissä hihi!

Tähän ei kuitenkaan mahdu tarpeeks sydämiä niin en edes vaivaudu yrittämään, haha!

P.S. 8 lukijaa?? When did that happen??

Rock'n Roll forever man!

Löysin uudelleen Sixx: A.M:in, jos nyt olin sitä koskaan hävittänytkään. Voisko nyt olla enää mahtavampi fiilis kun Suomi on menossa finaaliin MM-jääkiekossa ja cdon.com:ista on tulossa paketillinen rokkia ensi viikolla ♥

Tilasin siis pari Sixx:A.M:in levyä (mulla on jo se eka mut se on poltettu niin eihän se käy!), Tokio Hotellin Humanoid City live dvd:n ja Mikael Monroen uuden cd/dvd paketin. IHANAA!!!

Tosiaan, Sixx: A.M. on ollu parin viimepäivän bändi (♥). Eilen vihdoin aloin tutustua niiden uuteen albumiin tubessa ja pakkohan se oli sitten heti saada omaksi kun sieltä iski pari biisiä niin julmettoman kovasti tajuntaan!

Toinen on nimeltänsä Skin, joka on rauhallinen ja kaunis (tietyistä syistä sanoituksiltaan osuu minuun henkilökohtaisesti niin pirun syvälle, että itkin varmaan tunnin putkeen ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen. Suosittelen sitä ihan jokaiselle joka on kertaakaan elämänsä aikana tuntenut olevansa jotain muuta kuin kaunis!) kappale jonka sanotukset on enemmän kuin merkitykselliset ja kauniit, oh ♥

Toinen taas rokkia rokkia rokkia, Dj, James, ja Nikki pysyy tietenkin tyylilleen aina uskollisena, ja hyvä niin! Biisi on vaan niin iskevä! Sen aikana ei voi olla kuvittelematta miltä tuntuisi kokea se livenä hirveän ihmismassan seassa kolmen laittoman seksikkään miehen tykittäessä lavalla enemmän kuin tunteella! Tämä sattuu olemaan myös albumin nimikkokappale, eli kyseessä on siis This is gonna hurt.

Luonnollisesti koko läpyskä on täynnä ihan mielettömiä biisejä, mutta nuo kaksi on nyt ne mitkä on jäänyt mun laitteistoon repeatilla pyörimään. Sit kun saan sen albumin käteen ja koneeseen huutamaan niin varmasti sieltä nousee myös lisää suosikkeja. Niin kävi kolmikon ekankin albumin Heroin Diaries:inkin kanssa.

Voisin puhua kyseisestä bändistä ja niiden biiseistä ties kuinka pitkään, mutta huomenna on edessä 12tunnin työpäivä joten ehkä menen nyt nukkumaan, haha!

Olisin laittanut tähän kuvan loppuun, mutta blogi huoraa joten jäätte nyt ilman... Mur...

It's the small stuff that counts ♥

Mun selkä- on- paskana! Siis ihan todella se on paskana. En muista millon ois ollu näin kipee, huh. En pysty ees kävelemään kunnolla! Tää on ihan perseestä.

Eilen ajeltiin Jennin kanssa ympäri Helsinkiä ja Espoota. Tietynlainen sight seen you know, haha. Oli kyllä kivaa. Mä niin tykkään istua auton kyydissä, varsinkin tollai myöhemmin illalla kun on paljon valoja ja hirveen nättiä.

Nyt kun mulla on tylsää niin ajattelin sit vihdoin ottaa kuvia tästä kämpästä. Kuitenkin tää on niin sotkussa tällähetkellä, että niistä kuvista ei tulis kauheen imartelevia, hahha. Joten päätin, että saatte kuvia vasta sitten, kun Annikin on muuttanu tähän ja meillä on jopa huonekaluja.

How ever, on yksi (tai oikeestaan kolme) juttu jolla mä nyt tahdon tänne lesota jo nyt hahaa. Tässä se (ne) tulee;

Eli mun makarin seinällä on kolme tollasta Bill Kaulitz taulua. Ne on siis kaikki A4:n kokosia valokuvapaperille tulostettuja, ah ♥

Tää on mun henk.kohtanen lemppari ♥

Rette Mich

Hemaisevan seksikäs pörröpää don't you think? Haha

 Jeps. Siinä on mun taulut. Oikeasti mä en edes tahtonu niitä siksi, että niissä on Bill Kaulitz vaan siksi, että ne on sairaan siistit noin niinkun kuvina. Niitä on vielä yks (Billin passion for music kuvasta), mutta se ei oo vielä seinällä.

Sitten sain tänään postissa ihanan paketin ihanalta siskoltani ♥ Se piti sisällään tämän:

♥

Että sellasta tälläkertaa. Ehkä ens kerralla jotain mielenkiintosempaa, tää nyt vaan oli tällänen, haha...

Emma-Gaala

Siis mikä helvetti suomalaisia ihmisiä vaivaa??

Oikeesti C’mon! Emma- gaalan vois saman tien nimetä “mauttomimpien vitsien- gaalaksi”. Siis viimevuonna Bill Kaulitz:ista (ja TH:sta yleensä) tehtiin pari tosi idioottimaista vitsiä ja tässä tämän vuoden uusintaa katsoessa joutuu valitettavasti toteamaan, että samalla linjalla jatketaan. Ainut vaan, että nyt on otettu “uhriksi” Antti Tuisku.

Ihan oikeasti, saatan kuulostaa idiootilta, mutta musta toi muistuttaa lähinnä yläasteelaisten koulukiusaamista. Heitellään tollasia mauttomia kommentteja ns. helppojen kohteiden päälle.

Ja ei. Kyse ei nyt ole siitä olenko ko. artistien fani vai en. Vaikka mä en voisi sietää kumpaakaan edeltä mainituista nuo kommentit olisi silti ollut musta asiattomia. Ymmärrän kyllä täysin sen, että tollasissa tilaisuuksissa vitsaillaan artistien kustannuksella ja yritetään olla hauskoja, mutta joku raja sentään. Esimerkiksi juurikin tapaus Bill Kaulitz. “Onneksi olkoon Tokio Hotellin artisti Bill Kaulitz! Sinun ansiosta kaupoista saa nykyään *piiiiip* koo’on farkkuja… MIEHILLE!” (ja joo en nyt siis muista mikä oli se koko minkä se idiootti juontaja sano, mutta pieni se oli jokatapauksessa!)

Siis kuinka monen mielestä tuo nyt on oikeasti kypsää, saati sitten hauskaa. Ihan oikeasti?

Vitsiä saa heittää ei siinä mitään ja kaikkien pitää osata nauraa itselleen, mutta musta toi oli vaan mautonta. Samoin kuin se, että seuraavaksi esiintyvä artisti (Antti Tuisku) esitellään kertomalla kuinka huonosti tämä on sijoittunut jollain tietyllä listalla. C’mon! Kuinka siistiä on mennä lavalle esiintymään tollasen jälkeen oli se sitten kuinka vitsiksi tarkoitettu heitto tahansa. Musta on idioottimaista tehdä suorassa televisiolähetyksessä pilaa siitä aiheesta jonka tietää olevan “heikko kohta” jollekin. Jos ei keksi muuta aihetta läpälleen niin sit ei pitäs olla ko. tehtävässä ollenkaan.

Sitäpaitsi. Surullinen totuus on se, että juurikin nämä mauttomimmat vitsit kohdistuvat lähes poikkeuksetta aina niihin artisteihin/bändeihin jota ei välttämättä oteta vakavasti näiden saavutuksista huolimatta. Sitten taas kaikki nämä "tavalliset perusmuottiin menevät" tyypit pääsee huomattavasti helpommalla...

ISO ja Lihava “Huoh!” tähän loppuun…

HUOH!



Love ya Guys ♥