Story of my life

Sillon kun tuntuu, että kaikki alkaa olla hyvin ja vaikeudet tuntuu jäävän taakse, pitäs aina muistaa varautua siihen, että kohta tulee taas kuormallinen paskaa niskaan.

Sillon kun alkaa löytää taas sen oman ilosen itsensä josta itsekin joskus tykkäs, jokin vetäsee taas siihen mustaan, vihaseen ajattelumalliin, eikä mikään enää olekaan hyvin.

Viimeyö oli ensimmäinen pitkään aikaan kun sain nukuttua ensiyrittämällä. Ensi yö tuskin menee yhtä helposti. Se on harmi koska tänään musta tuntu esimmäistä kertaa aikoihin siltä, että elämä alkaa tasaantua ja mä alan olemaan taas oma itseni. Nyt musta taas tuntuu, että mä olen just niin hirveä kun mä olen aina elämäni huonoimpina hetkinä tuntenut olevani. Enkä mä edes tiedä miksi.

Mulla taitaa resurssit loppua tähän taisteluun...


"You've seen my soul, I'm a nightmare. Out of control I'm crashing into the dark..."

Writers block, I hate it...

Heijsan!

Olen tässä kohtapuoliin lähdössä iltavuoroon töihin ja ajattelin että voisin joutessani vaikka lätistä tänne vähän skebeliä.

Oltiin eilen murun kanssa syömässä Amarillossa "joululahjarahoilla". Vedin saman burgerin kun aina ennenkin, mutta kun se on vaan niin hyvää!!! Mulle oli myös tullu (taas) paketti cdon.com:ilta, joten kun kultani nukkui niin katoin Disneyn Fantasia 2000, oh se on ihana! Sain samalla myös Matrix trilogian ja vuoden 2003 Peter Panin, joka on seuraavana mun katso listalla.

Sitten jotain vähän mielenkiintosempaa (tai ainakin minusta). Näin toissayönä jälleen yhden "kirjaunen" (niille jotka ei tunne mua, kyseinen termi tarkottaa siis sitä, kun nään unen josta olen halukas/valmis kirjoittamaan tarinan), ja heti kun pääsin kotiin niin mun oli alettava kirjottamaan sitä. Ekat kaks sivua meni kun heittämällä vaan, mutta sitten kun lopetin (oli mentävä saunaan ja nukkumaan) niin tänään tuntu ihan mahdottomalta jatkaa! Siis niin turhauttavaa. Mulla on valmis juoni, valmiit hahmot, valmis kaikki, ja silti mä en tunnu pystyvän kirjottamaan.

Sanoin just eilen rakkaalleni miten outo oli kirjoittaa taas. Kun miettii, että jokunen vuosi taaksepäin se oli reilusti yli puolet koko mun elämästä ja mä rakastin sitä, ja olin siinä kaiken lisäks vielä vissiin aika hyväkin. Sitten kun mä eilen alotin niin se tuntu niin hyvältä. Ihan kun ois saanu takasin jotain pientä itsestään mikä oli ollut pitkään kadoksissa. Samaan aikaan se taas oli pelottavaa. Entä jos mä en osaa enää? Entä jos se taas loppuu? Entä jos mä olen jo unohtanut?

Tänään kun mä heräsin en malttanut odottaa, että saan koneen auki ja alan kirjottaa. Noh, sain aikaseks puol sivua väkisin väännettyä paskaa jonka todennäkösesti deletoin myöhemmin. Voi kurjuuksien kurjuus. Mä tarviisin jonkun henkisen tukijan tähän prosessiin, tai jonkun joka pystyis pitämään mun innon ja inspiraation hengissä sillätavoin kun se eilen oli.

No mutta, it is what it is. Nyt pitää jokatapauksessa pikkuhiljaa lähteä. Mulla on treffit yhen kuuman kanssa vuokin metroasemalla, hihii ♥

Kateus on katsojan silmässä

Mä olen kolmatta päivää saikulla. En jaksaisi enää maata sängyssä, mutta ei tässä oikein muutakaan tekemistä ole *huoh*. Dataan kaiket päivät ja saan siitä helvetillisen päänsäryn. Mun näölläni tää tietokoneenruudun tuijottaminen 24/7 ei ole ehkä ihan kaikkein järkevintä, mutta, ihan sama.

Nyt mä olen taas jotenkin niin negatiivisella ja surullisella tuulella, and I have no idea why. Alan olla aika kypsä tähän omaan lapselliseen kiukutteluuni, mutta en vaan voi itselleni mitään. Mä tiuskin ihan ilman syytä ja tajuan vasta 15sekuntia myöhemmin, että olikohan tuokin taas ihan aiheellista.

Mulla on myös ikävä Joensuuhun, kotikaupunkiin. Mulla on ikävä mun perhettä ja mun ystäviä. BePoppia ja kesäistä ihanaa Elinaa ♥

Noo, kohtahan sinne ollaan menossa, nyt en vaan jaksa innostua edes siitä. Tyypillistä minua. Ensin mä volisen jostain asiasta, ja sitten kun siihen on tulossa muutos niin en jaksa edes hymyillä. Mä olen niin negatiivinen ihminen. Get over yourself bitch!

I love life, but who's life?

Katselin taas ihailemieni julkkisten kuvia ja tulin yhä vaan ärsyyntyneemmäksi ja surullisemmaksi. Mä niin kadehdin niitä ihmisiä. Miksi mä en asu Los Angelesissa? Miks en mä käy baarissa Jeffree Starin kanssa ja valokuvaa HOLLYWOOD kylttiä auringonnousussa? Ärsyttävää. Miksi mä en edes ole laiha?? Vielä vitun paljon ärsyttävämpää. Mä olen kyllästynyt olemaan pullea tai tavallinen. Mä haluaisin kokea enemmän. Ei tule onnistumaan näillä palkoilla, sen voin luvata.

Huoh taas. Mä vaan katkeroidun päivä päivältä enemmän... No en oikeasti! Mulla on nyt vaan menkat niin koko maailma on vaan vittu. Can't help myself...

Mä haluan olla edes laiha perkele!!!

Helvetin hyvää yötä, I'm out. Huomenna saikkupäivä 4/5, wonder what I'm gonna do then... *Huoh*





"Lucky Skinny Bitch living in LA"