Story of my life

Sillon kun tuntuu, että kaikki alkaa olla hyvin ja vaikeudet tuntuu jäävän taakse, pitäs aina muistaa varautua siihen, että kohta tulee taas kuormallinen paskaa niskaan.

Sillon kun alkaa löytää taas sen oman ilosen itsensä josta itsekin joskus tykkäs, jokin vetäsee taas siihen mustaan, vihaseen ajattelumalliin, eikä mikään enää olekaan hyvin.

Viimeyö oli ensimmäinen pitkään aikaan kun sain nukuttua ensiyrittämällä. Ensi yö tuskin menee yhtä helposti. Se on harmi koska tänään musta tuntu esimmäistä kertaa aikoihin siltä, että elämä alkaa tasaantua ja mä alan olemaan taas oma itseni. Nyt musta taas tuntuu, että mä olen just niin hirveä kun mä olen aina elämäni huonoimpina hetkinä tuntenut olevani. Enkä mä edes tiedä miksi.

Mulla taitaa resurssit loppua tähän taisteluun...


"You've seen my soul, I'm a nightmare. Out of control I'm crashing into the dark..."

Saikulla

Jep, meitsi on saikulla. Vietän aikaa kotona sohvalla, kotona sohvalla, ja kotona sohvalla. Aktiviteetteihin kuuluu tietokone, telkku, tietokone, tietokone, telkku, ja tietokone. Mahtista eiks je? NOT!

Onneksi rakkaani sentään on nyt aamuvuoroissa niin ei tarvii koko päivää möhjöttää yksin. Huono puoli siinä taas on, että hän menee niin ajoissa nukkumaan (tietenkin kun herätys on viiden jälkeen) ja mua taas ei väsytä yhtään. Muutenkin on ollu nyt ihan sika paljon uni vaikeuksia. Ei sillä, heti kun nuahdan niin nukun kyllä sikeästi aamuun asti. Sitä nukahtamista vaan edeltää 2-3tunnin pyöriminen ja maailmankaikkeuden pohtiminen.

Eilenkin päädyin lopulta makaamaan sohvalle kattomaan South Parkia ja syömään banaaneja (joihin olen nykyään koukussa btw) ja menin sänkyyn vasta joskus neljän aikaan yöllä. Pitäs vissiin alkaa miettimään jotain nukahtamislääkkeitä tms. Ainakin siihen asti, että tää stressi helpottaa.

Kirjottaminen on edennyt kivasti ja nyt kun oon vaan kotona pari päivää niin oon saanu ihan hyvin tekstiä aikaseks. Ei siitä sen enempää, en aio tylsistä teitä, hehe.

Home

Saatiin tänään vähän tauluja seinälle (ISO kiitos K-P!). Oltas varmaan saatu enemmänkin jos ois tauluja mitä laittaa hah hah! Ei vaan olla vielä hankittu. Mutta nämä kyseiset taulut mitkä nyt esittelen sattuu olemaan mulle tietyllä tavalla tärkeitä ja olen hyvin onnellinen siitä, että rakkaani hyväksyi ne meidän yhteiseen kotiin.

Älkää välittäkö heijastuksista, I'm no Nigel Barker

Noista tauluista siis on kyse. Voi olla, että olen niitä esitellyt tässä blogissa jo entisen asuntoni aikaan, mutta onpahan nyt sitten toistamiseen. Siinä on siis ihan netistä suurennetut ja valokuvapaperille tulostetut kuvat Bill Kaulitzista, Tokio Hotellin laulajasta (for those who didn't know that). Sitten ihan tavalliset A4:sen kokoiset taulukehykset, muistaakseni tiimarista, ilman sitä varsinaista kehys osaa. Ja koska kuvat oli kehyksiin liian pienet, niin tyrkkäsin alle mustan ohuen kartongin. Kiitokset vain ihana Janppa joka ne alunperin mulle hankit ♥

Täällä meillä nuo taulut on laitettu heti eteiseen, keittiön ja olohuoneen väliseen seinään (jossa sijaitsee myös ovipuhelin, siis ovipuhelin, meillä ei suinkaan ole lankapuhelinta, hah). Meidän olkkarin ja keittiön sisustusvärit on harmaa, musta ja violetti jota häivähtää vähän noissa tauluissakin. Minusta ne sopii meille paremmin kun hyvin ♥

Nuo taulut tosiaan on mulle jokseenkin tärkeintä. Ihan sen takia, että ne muistuttaa minua niistä ajoista kun vielä kuuntelin, katselin, söin, join, hengitin ja elin TH:ta. Niihin aikoihin liittyy paljon ihania muistoja ja ihmisiä joita tulen aina vaalimaan ♥  Muutenkin, noi on mun mielestä vaan sairaan siistit, hihii! Niitä olisi vielä yksi lisää (olisi ollut kaksi, mutta toinen [joka oli mun lemppari] kärsi muutossa sen verran ettei sitä voi enää esille laittaa *itku*), täytyy ehkä viritellä se vielä seinälle kohan saadaan sellanen pora joka pystyy betoniin.

Keittiöön laitettiin kello ja yksi ihana valokuvakehys (jonka sain rakkaaltani joululahjaksi ♥), mutta siitä en laita vielä kuvaa, koska kyseiselle seinälle tulee vielä toinen samanlainen kehys, eikä tässä ensimmäisessäkään ole vielä kaikkia kuvia (siihen mahtuu siis neljä), hih.

Muutenkaan en oo laittanu niitä lupaamiani kuvia tästä kämpästä, mutta kun meiltä puuttuu vielä(kin) suht oleellisia asioita täältä. Niinkun esim, verhoja (makuuhuoneesta ja keittiöstä) ja sohvatyynyt. Mutta kyllä nuo muutamat taulutkin heti piristää, kun ei vastaan katso pelkät paljaat seinät.

 No mutta, jospa tässä olis ollut tarpeeks asiaa tyhjästä tälle illalle. Palailen ehkä huomenna postaamaan jotain tosta kirjottamisesta kun tänään jätin sen aiheen vähemmälle.

Gute Nacht!

♥♥

 

Varoitus! Sisältää rumaa kielenkäyttöä

Okei. Olen tänään hiukan virkeämpi. Vittuuntunut ja nälkäinen, mutta ainakin virkeä. Mä olen odottanut postista yhtä kirjettä ihan kuset housussa, että ehtiikö se tulla ajoissa. Noh, eihän se tietenkään ehtinyt. Kuitenkin yhden puhelinsoiton (jota edelsi ainakin seitsemän yritystä kun joku ei viitsinyt vittu vastata!) jälkeen sain kuulla ettei se paperi niin tärkeä olekkaan. Just! On se varmaan niin vitun siistiä pelotella ihmisiä ja pitää niitä hirveen stressin alasena ihan turhaan! *Vihaista mutinaa*

Ja niin. Siitä hyvästä meni sitten tämän päivän suunnitelmat muutenkin vituiks. En kehtaa lähteä tapaamaan kaveria jota en ole nähnyt varmaan 7 vuoteen tälläsessä mielentilassa. Sehän pitäis mua ihan vittupäänä!

Äää muutenkin ärsyttää ihan kaikki! Angstaan yksin kotona koko päivän ja illan. Nyt kunnon teinivaihde päälle ja sillai. Jos oikeen suututtaa niin ehkä haastan jonkun hymiö pätleen, hehe, kattokaa nyt kun vielä vitsi irtos (vaikkakain paska sellanen). Ei ne asiat varmaan niin huonosti olekaan.

Mut joo, kaiken tän synkkyyden keskelle jotain positiivista. Mun tatskani! Pääsin omalle koneelle (♥) niin heitän nyt sen kuvan tähän.

Siinä se on. Hyvin pieni ja yksinkertanen niinkun varmaan sanoinkin jo. Tykkään siitä tosi paljon. Se on niinkun mun tyylinen. Hihi.

Mut nyt ehkä meen safkaamaan ja jatkan angstaamista vaikka facen puolella...