Lauantai 16.7.2011 kello 14.??. Hiihdän puolijuoksua laulurinteen hiekkakenttää ja vilkuilen vähän väliä taakseni, pysyyhän muut varmasti perässä? Yritän vilkuilla edessä olevien ihmisten päiden yli mixerikopin takana olevaa screeniä ja nähdä edes pienen vilauksen yhdestä suuren suuresta idolistani. Äkkiä mun silmissä vilahtaa vaalea pörrö tukka ja kirkkaanpunainen kangasliivi. "SE ON MICHAEL!!" Kiljun Jatalle ihan hysteerisenä. Tässä vaiheessa mua on enää ihan turhja yrittää pysäyttää.
Mä pääsin niin paljon lähemmäs kun uskalsin ikinä toivoa! Joo oishan se ollu mieletöntä olla ihan eturivissä, varsinkin kun Michael juoksee harva se biisi lavalta alas ja laulaa ihan aidan vieressä ja kiipeää välillä jopa sen päälle. Mä en tajua kuinka se kesti siinä kun kymmenet ihmiset yritti repiä sitä yleisön sekaan. Pesun ja pomminkestävä rokkari, ei voi muuta sanoa. Se mies otti lavan haltuun tavalla jolla mä en ole koskaan nähnyt kenenkään ottavan. Täytyy sanoa. Jos olisin ollut tuon bändin jälkeen seuraavana esiintymisvuorossa ois saattanu mennä pupu pöksyyn. Kuinka kukaan voi ylittää sen keikan?? Monenkymmenen vuoden vankka kokemus varmisti sen, että kukaan voikkaan... Michael oli lavalla aivan kuin kotonaan. Toisaalta, koti se varmaan kyseiselle herralle alkaa jo ollakin.
Oh voisin puhua tuosta keikasta vaikka kuinka pitkään, mutta taidan säästää lukioiden hermoja, enkö olekin kiva?? Sen vaan sanon, että tuo bändi (eteenkin sen laulaja ♥) vei kyllä mun sydämen nyt mennessään!
♥♥♥
Sanokaa mitä sanotte, mutta lisään omia kuvia sitten kun saan oman koneen (mikä pitäs tapahtua aika pian btw).
Mutta niin. Rokki oli muutenkin koko komeudessaan aivan ihana. Jälleen kerran ihan tasan tarkkaan sen lipun hinnan (ja vielä enemmän) arvoinen ♥ Oli mieletöntä, syvästi kaikkia kanssamatkustajia kiitän!
Tuon Michael Monroen keikan vuodatuksen jälkeen en osaa oikein enää muuta sanoa. Se oli mun rokkini kohokohta tänävuonna (aivan kuin Sami Yaffan ilmestyminen lavalle Jenni Vartiaisen keikan aikana viimevuonna, aika koomista, tai jotain. En tiedä, haha)...
Äsken tapahtu jotain aivan uskomatonta!! Siis ihme tapahtui, ja se tapahtui minulle ja minun perheelle! Oon niin onnellinen juuri nyt ettei mikään voi pilata tätä tunnelmaa. Nyt tiedän miltä kaikista niistä ihmisistä siinä kadonneen jäljillä ohjelmassa tuntu! Uskomatonta!
Miten tässä nyt pitäs raaskia mennä nukkumaan häh? Tai miten voi saada unta häh?? Voi luoja. Ei ole totta... Paitsi että ON!!! Tätä on odotettu siitä asti kun on jotain ymmärrystä pääkopassa ollut, eli aika hiton monta vuotta!
Blaaaaaaah!! Mä olen vaikka kuinka monta kertaa avannut Tän sivun aikeissa kirjottaa merkintä, mutta aina se on tyssännyt siihen ajatukseen; "Eihän mulla oo mitään sanottavaa...
Nyt mä kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja aloin skriivaamaan. En lupaa mitään tästä sisällöstä.
Olen siis parhaillaan junassa Matkalla takas Helsinkiin. Vietin juhannuksen yhteydessä 7päiväb kesäloman kokonaan Jenssissä. Herrasmiesliigaa lainaten, näin kaikki vanhat tutut ja kuulin kaikki uudet jutut. Ai että oli nannaa. Sain juuri shopattua hieman, se kun on tuolla etelässä lähes mahdotonta työaikojen takia. Okei okei liiottelin, mutta en kyllä paljoa.
Neljän päivän ryyppyputki jussina todisti mulle, että mä en ole enää samassa kunnossa kun ennen. Huusin oikeasti hoosiannaa sunnuntai aamuna kun heräsin ja tajusin ettei tarvii enää juoda! Onneks jussi on vaan kerran vuodessa.
Siskollakin oli välissä syndet, ostin sille svarovskin kristalli käsikorun lahjaks. Oon maailman paras sisko, hhahahaha! Itsellekin löyty Gagan levy, ihana ihana pallo mekko, rintaneula(siihen mekkoon), kaulakoruja kaks, ja vähän alusvaatteita. Laittasin joitain kuvia mut ei tietenkään onnistu iPhonella, MUR.
Sitten tänään oltiin Iitan kanssa elinalla syömässä mansikoita ja juomassa siideriä. NAM NAM, oli niin kivaa, hihi.
Jeps. Enemmän en jaksa kirjottaa kun ei oo niin helppoo tällä luurilla. Jos siellä oli hassuja sanoja paikoissa johon ne ei kuulu niin se on vaan Tän kirjotuskoneen vika. Sori...
Kuinka mä onnistuin taas pilaamaan sen mitä mulle annettiin? Vai pilasinko mä sitä ollenkaan?
Mä en niin ymmärrä mikä menee aina väärin. Kuinka monta kertaa tätä nyt pitää kestää ja yrittää? Suoraan sanottuna ihan perseestä koko homma.
Taidan taas vaihtaa maisemaa ja karata näitä paskoja fiiliksiä. Oiskohan Texas mitä... Siellä ois jo kämppä valmiina... Mitä mulla täälläkään on, noin niinkun oikeesti. Ystävätkin tuntuu häviävän yks kerrallaan mun ympäriltä. Olo on kun yrittäs pitää savua käsiensä sisällä. Sieltä se vaan haihtuu pikkuhiljaa huomaamatta. Ehkä teen itse samoin.
Ei tunnu kivalta saada näitä fiiliksiä takas. Turrutan ne sillä millä parhaiten osaan. Viinalla. Siinä yksi ystävä joka ei ihan heti ole mua jättämässä. Welcome back, I missed you...
