♥

Time waits for no-one

Outoja aikoja. Hyvin outoja. Musta tuntuu että mun pää on nyt vähän seonnu viimeaikaisten tapahtumien/uutisten takia. Tuntuu ettei saa mistään kiinni. Tahtosin pysyä kovana, mutta samalla vaan katuu sänkyyn ja itkeä. Pelottaa.

Tarvitsisin jonkun jolle puhua, mutta en halua vaivata ketään. Varsinkaan tälläsellä asialla. Oon aiheuttanut lähipiirissäni tarpeeks ahdistusta jo muutenkin.

Jokapaikkaan sattuu. Musta tuntuu, että mun kropan eri osat alkaa yksitellen luovuttaa. Älkää vielä.

On liikaa kaikkee. Liikaa asioita joita ei voi sanoa ääneen, liikaa tunteita joita ei voi näyttää, liikaa ajatuksia joita ei voi kirjoittaa, liikaa kipua jota ei voi hallita lääkkeillä. Liikaa kaikkee.

Joo, tiedän. Valitan liikaa, mutta minkäs teet. Se ei kuitenkaan ole ainut asia mitä mä teen, sillä nyt mun elämässä on myös paljon ihania asioita. Paljon asioita joista olla onnellinen. Ihana tyttö ♥

Mä olen muutenkin saanut elämässäni enemmän kuin voisin pyytää. Joo, ei ole aina ollut helppoa, mutta jos olisi ollut, ei ehkä osais arvostaa niin paljon kaikkia hyviä asioita, helppoja asioita. Joten, kaikki on hyvin.

"Sun luona on mun turva

Mä pidän susta huolta"

Koti-ilta

Kotona taas (valitettavasti). Ois eräs paikka jossa olisin huomattavasti paljon mieluummin juuri nyt kuin täällä, mutta kai sitä pitää nyt tyytyä osaansa tänä yönä.

Tällähetkelle fiilistelen serkun tekemiä mielettömiä biisejä (joita en jostain helvetin syystä ole älynny lähiaikoina juuriaan kuunnella ja nyt unohdun välillä miettimään et ei hitto en muistanu kuin hyvä se onkaan!) sohvalla röhnöttäen ja odotan puhelua eräältä.

Jep, nyt on taas asiat hetkellisesti niin hyvin kasassa, että ihan pelottaa mitä huominen tai ensviikko tuokaan tullessaan. Eihän tää voi jatkua näin hyvin kauaa, eihän? No eikai sitä pitäs vielä ajatella, tai siis ei "ei kai" vaan ihan pelkkä "ei".

"Sitä sanotaan, mennyttä ei takaisin voi saada. Eikä tulevaa kannata jäädä oottamaan..."

Mutta niin, mitäs muuta. Kirjottaminen houkuttas niin maan pirusti, mutta miks ei vaan jotenki nyt oikeen niinku irtoo?? En tiedä mikä ihmeen WB mulla on päällä ku odotin kun kuuta nousevaa, että saan oman koneen takas ja pääsen paukuttamaan Wordiin...

En tiedä, kai se siitä. Toivottavasti ainakin, koska pää on niin täynnä ajatuksia, että aika ajoin tuntuu siltä kun tulis hulluks. Sitten joku kysyy "mitä mietit" ja havahdun siihen että oon tuijottanu kattoa ilman minkään näköstä aivotomintaa. Huoh.

Mutta eipä tässä sen kiihkeempiä. Kohan nyt lätisin paskaa taas vartin... Ikävä on, ja haluan olla muualla kuin yksin kotona juuri nyt. Jokatapauksessa, kaikki on hyvin, ja ellen ois luvannu itelleni ettei tähän blogiin tule yhden yhtä hymiötä niin laittaisin tähän nyt yhden, vaan enpä laita... HAH!!!

Mp. - En haluu satuttaa
Miun serkku! ♥ I'm so proud!

Hymyily on hyvästä, smile

Sekavat ajat, sekava päivä. Itkua naurua vuokraleffoja ja Annin tekemää lasagnea. Puhumattakaan muffineista joita oli ihan pakko ostaa, tietysti.

Pää on yhtäaikaa tyhjä ja täynnä. Olen älyttömän iloinen ja onnellinen monesta asiasta joita elämässäni tällähetkellä tapahtuu, mutta samaan aikaan surullinen ellen jopa ahdistunut muutamasta muusta syystä. Hankalaa. Minä olen hankala.

Mutta tosiaan, Anni on rakas kämppikseni enää tämän viikon loppuun (sen jälkeen hän on enää rakas, sillä muutto on maanantaina). Minä puolestani jatkan elämääni tässä Vuosaaren lukaalissa johon olen niin kovin syvästi ehtinyt kuluneen puolen vuoden aikana kiintyä. Uusi kämmpis muuttaa elämää varmaan tietyltä osin aika radikaalisti, mutta olen kyllä toisaalta tosi innoissani (sitten taas toisaalta tosi haikeana, koska Anni [♥] muuttaa pois, ristiriitaa jälleen kerran).

Tämä päivä olisi aikaa parannella tämä tauti pois, huomenna edessä 11 tunnin työpäivä, maltan tuskin odottaa. Perjantaina sitten kahteen asti töitä, ja siitä suoraan kotikulmille Joensuuhun, vihdoinkin ♥

On niin kova ikävä sinne, onhan tuosta viime käynnistä jo piiiiitkä aika. Nyt nään kaikki ihanat mussukat ja halailen ne puhki, hihiii. Tosin sitä ennen saatan pussailla ja halailla puhki erään toisen jota on jo nyt ikävä, vaikka "vasta" nähtiin. Ehkä näitä hyviä asioita elämässä on tosiaan enemmän kuin niitä ahdistavia, smile.

Päivän sanat,
Järkytys
Ruoka
Ikävä
Elokuvat
Kipeä
Kämppis
Ihana ♥

"As the light
Washes over the morning rise
You're still asleep
And that's alright

I can be still
'Cause you look so sweet
And beautiful
Next to me"

Friend or Foe?

Mulla on koko ajan odottava olo. Mä tiedän, että jotain on tapahtumassa, kaikki merkit on ilmassa. Mä en vaan yhtään saa kiinni siitä mitä se on. Onko se jotain hyvää, vai jotain pahaa? Jotain hyvää mistä seuraa jotain pahaa, tai ehkä jotain pahaa mistä seuraa jotain hyvää.

Mä näin taas enneunen. Tiesin, että se tarkoitti jotain. Tälläkertaa osasin jopa tulkita sitä, en vaan ollut varma olinko oikeassa. Olin. Se oli hyvä uni, ja hyvä enne. Nyt mä kai vaan odotan seurauksia. Jotain hyvää? Jotain hyvää mistä seuraa jotain pahaa?

Mä tiedän ettei pitäisi, mutta tietyntyyppisen historiani takia mä olen suhteellisen pessimisti. Tai no, itse mä nimittäisin sitä enemmän realismiksi, mutta tiedä häntä.

Mun mielialat on alkanu taas vaihtelemaan, nollasta sataan ja sadasta nollaan niinkuin hyvä ystäväni joskus sanoi. Se ei ole hyvä merkki. Mä olen myös pidemmän aikaa mieluummin jäänyt yksin kotiin kun lähtenyt johonkin minne mua on pyydetty. Ei myöskään hyvä merkki. Mutta nyt mä tiedän tän kaiken, ja voin ehkä ohjailla tekemisiäni parempaan suuntaan. Right?

Tänä iltana mua pyydettiin baariin, en lähtenyt. Nyt musta tuntuu, että nää tunnit kuluu ihan tappavan hitaasti. Tahtosin mennä jo nukkumaan, mutten sitten kuitenkaan tahtois. Hankalaa.

Yöt on ollu nyt inhottavia. Yksin nukkuminen ei vaan oo kivaa. Mmh...

Onnellista elämää, humalassa selällään ♥

Happy happy Joy joy!

Olen niiiiiiin tyytyväinen ja iloinen juuri nyt! Jatta on junassa matkalla Helsinkiin ja meitä odottaa ihka aito Helsinkiläinen Espanja ilta (what ever that means, haha!) malibucolineen kaikkineen!

Mä olen tehnyt "pika" siivouksen, tiskannut ja nyt odottaa vielä naaman laitto kuosiin. Sitten kello alkaakin olla sen verran, että voin lähteä siskoani vastaan juna-asemalle ♥

Muistan miten ennen muuttoa kuvittelin näitä tilanteita, että olen sitten juna-asemalla vastassa kavereitani kun ne tulee. Oikeesti tää on vielä ihanampi tunne mitä ajattelin!

Ihana saada "pala Joensuuta" (ja itseään if I may add) tänne vierailemaan, varsinkin kun edellisen kerran ite olin Joensuussa viimeks rokissa (joka oli edelleen paras KAIKISTA!), joten on jo kyllä ikäväkin sitä osaa elämästä.

Sitten parin viikon päästä, jos rahatilanne antaa periks niin lähden Tampereelle kattomaan Marttaa ekaa kertaa öö, vuoteen? Se olis ihan mahtava irtautuminen näistä kuvioista ja ihanaa muutenkin. Mä olen nimittäin nykyään alkanut pienin haparoivin askelin hakemaan elämääni takasin niitä asioita jotka ennnen teki mut onnelliseks/iloseks. Ja rehellisesti voin myöntää, että holistit (♥) ja TH on yksi niistä asioista. Mä olen alkanut taas kuuntelemaan enemmän ja enemmän Tokio Hotellia, ja mitä enemmän sitä kuuntelen, sitä enemmän mieleen tulvii ihania muistoja ♥ (sydänten raiskausta btw...)

En meinaa edes sanoa, että "toivottavasti ne ei ole unohtanut mua", koska melkein väittäisin, että niillä kokemuksilla mitä meillä on ollut yhdessä (vaikka niistä liian pitkä aika onkin, ja vaikka ne suurimmaksi osaksi tapahtu mesen välitykselä [ainakin mun osalta]) ei kukaan unohda ketään ihan heti. Love ya all ♥

Oih, tuli yks päivä mieleen, että sit kun alkaa tulla taas lunta (blaaah!) niin ois ihana lähtee porukalla jäähallinpihalle (kyllä, luitte oikein! Jos et ole TH-fani, et vaan tajua! Hahahaaa!) fiilistelemään vanhoja keikka muistoja, hihi.

Mut enigeis, back to today! Pitää alkaa tosiaan kampaamaan naama ja sit porskuttaa metroon ja steissille. Palataan taas, toivottavasti yhtä ihanissa fiiliksissä hihi!

Tähän ei kuitenkaan mahdu tarpeeks sydämiä niin en edes vaivaudu yrittämään, haha!

P.S. 8 lukijaa?? When did that happen??