Saikulla

Jep, meitsi on saikulla. Vietän aikaa kotona sohvalla, kotona sohvalla, ja kotona sohvalla. Aktiviteetteihin kuuluu tietokone, telkku, tietokone, tietokone, telkku, ja tietokone. Mahtista eiks je? NOT!

Onneksi rakkaani sentään on nyt aamuvuoroissa niin ei tarvii koko päivää möhjöttää yksin. Huono puoli siinä taas on, että hän menee niin ajoissa nukkumaan (tietenkin kun herätys on viiden jälkeen) ja mua taas ei väsytä yhtään. Muutenkin on ollu nyt ihan sika paljon uni vaikeuksia. Ei sillä, heti kun nuahdan niin nukun kyllä sikeästi aamuun asti. Sitä nukahtamista vaan edeltää 2-3tunnin pyöriminen ja maailmankaikkeuden pohtiminen.

Eilenkin päädyin lopulta makaamaan sohvalle kattomaan South Parkia ja syömään banaaneja (joihin olen nykyään koukussa btw) ja menin sänkyyn vasta joskus neljän aikaan yöllä. Pitäs vissiin alkaa miettimään jotain nukahtamislääkkeitä tms. Ainakin siihen asti, että tää stressi helpottaa.

Kirjottaminen on edennyt kivasti ja nyt kun oon vaan kotona pari päivää niin oon saanu ihan hyvin tekstiä aikaseks. Ei siitä sen enempää, en aio tylsistä teitä, hehe.

Home

Saatiin tänään vähän tauluja seinälle (ISO kiitos K-P!). Oltas varmaan saatu enemmänkin jos ois tauluja mitä laittaa hah hah! Ei vaan olla vielä hankittu. Mutta nämä kyseiset taulut mitkä nyt esittelen sattuu olemaan mulle tietyllä tavalla tärkeitä ja olen hyvin onnellinen siitä, että rakkaani hyväksyi ne meidän yhteiseen kotiin.

Älkää välittäkö heijastuksista, I'm no Nigel Barker

Noista tauluista siis on kyse. Voi olla, että olen niitä esitellyt tässä blogissa jo entisen asuntoni aikaan, mutta onpahan nyt sitten toistamiseen. Siinä on siis ihan netistä suurennetut ja valokuvapaperille tulostetut kuvat Bill Kaulitzista, Tokio Hotellin laulajasta (for those who didn't know that). Sitten ihan tavalliset A4:sen kokoiset taulukehykset, muistaakseni tiimarista, ilman sitä varsinaista kehys osaa. Ja koska kuvat oli kehyksiin liian pienet, niin tyrkkäsin alle mustan ohuen kartongin. Kiitokset vain ihana Janppa joka ne alunperin mulle hankit ♥

Täällä meillä nuo taulut on laitettu heti eteiseen, keittiön ja olohuoneen väliseen seinään (jossa sijaitsee myös ovipuhelin, siis ovipuhelin, meillä ei suinkaan ole lankapuhelinta, hah). Meidän olkkarin ja keittiön sisustusvärit on harmaa, musta ja violetti jota häivähtää vähän noissa tauluissakin. Minusta ne sopii meille paremmin kun hyvin ♥

Nuo taulut tosiaan on mulle jokseenkin tärkeintä. Ihan sen takia, että ne muistuttaa minua niistä ajoista kun vielä kuuntelin, katselin, söin, join, hengitin ja elin TH:ta. Niihin aikoihin liittyy paljon ihania muistoja ja ihmisiä joita tulen aina vaalimaan ♥  Muutenkin, noi on mun mielestä vaan sairaan siistit, hihii! Niitä olisi vielä yksi lisää (olisi ollut kaksi, mutta toinen [joka oli mun lemppari] kärsi muutossa sen verran ettei sitä voi enää esille laittaa *itku*), täytyy ehkä viritellä se vielä seinälle kohan saadaan sellanen pora joka pystyy betoniin.

Keittiöön laitettiin kello ja yksi ihana valokuvakehys (jonka sain rakkaaltani joululahjaksi ♥), mutta siitä en laita vielä kuvaa, koska kyseiselle seinälle tulee vielä toinen samanlainen kehys, eikä tässä ensimmäisessäkään ole vielä kaikkia kuvia (siihen mahtuu siis neljä), hih.

Muutenkaan en oo laittanu niitä lupaamiani kuvia tästä kämpästä, mutta kun meiltä puuttuu vielä(kin) suht oleellisia asioita täältä. Niinkun esim, verhoja (makuuhuoneesta ja keittiöstä) ja sohvatyynyt. Mutta kyllä nuo muutamat taulutkin heti piristää, kun ei vastaan katso pelkät paljaat seinät.

 No mutta, jospa tässä olis ollut tarpeeks asiaa tyhjästä tälle illalle. Palailen ehkä huomenna postaamaan jotain tosta kirjottamisesta kun tänään jätin sen aiheen vähemmälle.

Gute Nacht!

♥♥

 

Nämä päivät

Yesterday, today, tomorrow

Sekä Redrama, että Niina tuli ja meni. Ihme kyllä tykkäsin siitä keikasta ihan tosi paljon! En ois uskonu, mutta loppuunsa se musiikki ei ollukaan sellasta niin jou jou meininkiä kun olin odottanu. Mukana oli vähän lauluakin ja ylipäätään fiilis oli ihan tosi hyvä! Yhteen biisiin tykästyin vielä ihan erikoisen paljon, kipale on nimeltään Sail On. Jotenkin ihanan melankolinen fiilis tossa biisissä, mutta toiveikas silti. Sanoihin en oo hirveesti ees tutustunu, mutta toi sävel jotenki vei mut mukanaan.


 

 

Noiden tahtumien jälkeen oon sitten ollu vajaan viikon duunissa ja nyt viettelen vapaapäivän (lue; krapulapäivän) iltaa ja oottelen murua kotiin. Olin tilannu cdon.comista joku aika sitten L-Koodin neljännen tuotantokauden (mainitsinkohan siitä jo aiemmin?) ja tänään siitä vois pari jaksoa sit kattoa. Huomenna on meno vasta iltavuoroon niin ei haittaa jos tulee valvottua myöhempään.

 

Mutta siis tosiaan. Eilen oltiin Anttimuksen kanssa aivan ihanassa Shaker's:issä drinksuilla! Ite en ellu koskaan ennen siellä käyny ja jotenkin luulin sitä paaaaaljon isommaks. Ihan pikkuruinen paikkahan se oli, mutta tosi tyylikäs eikä mun mielestä pahan hintanen, todellakaan! Drinksut oli ihanan makusia ja baarimikkokin oli mukava. Joku pulsu kävi tiskillä haastamassa riitaa, mutta lähti lopulta onneks suht kiltisti eteenpäin. Ilta oli tosi jees, eikä tänään oo kyllä oikeestaan ollu mitään oloja, jee!

Mango Ivanov & Banana Daiquri

Writing

Mulla on ollu tänään ihan ihme fiilikset ton kirjottamisen suhteen. Päivemmällä olin Jatan luona ja ihan silleen, että en malta odottaa, että pääsen kirjottamaan. Noh, sen sijaan kotiin tultuani aloinkin siivoamaan ja sitten pelaamaan ja sitten suihkuun ja nyt vihdoin kun tajusin, että on se hetki kun vois alkaa rustaamaan niin paperille ei tullu muuta kun biisin alku, haha! Niin ja nyt sitten kirjotan blogia. Ei tän nyt ihan näin pitäny mennä, mutta samakos tuo. Ehkä mä olen nyt just jotenkin liian all over the place kirjottaakseni mitään muuta kun tällasta jonnin joutavaa lätinää. Toisaalta, voishan sitä kokeilla, eiks ni?

Future



Tätä mä en malttas sitten mitenkään odottaa ♥

Huomenta te maailman kansalaiset! Minä olen ihan hiukkasen yliaktiivisella(sella sella) tuulella juuri nyt. Puhuin juuri iiihanan kotimaisen Ninnen kanssa luurissa ja hän on huomenna tulossa tänne! Käydään keskiviikkona vilasee Redraman keikka (ite en niin oo innostunu mut seuran vuoks) ja otetaan ehkä muutama neuvoa antava.

SITTEN ens kuussa kylään tulee vuorostaan Anni ♥ (jota mulla on nyt hirmu ikävä kun menin lukemaan sen blogia, heh) ja käydään katsastamassa Crashdïetin keikka! Oi kyllä, olen innostunut! Eikä seurakaan huonoa ole!! Kyllä minua nyt ystävillä hemmoitellaan, iihanaa ♥

Ainoa huolenaihe tällähetkellä on raha. Sitähän ei nimittäin ylimääräistä ole, öö, yhtään! No hälläväliä! At least I got my friends, and my love ♥ (Joka muuten makaa tossa sohvalla vieressäni melkein yläosattomissa!) HELL YEAH! Hahaa!

Tosiaan ylivilkkautta on nyt joo....

Sitten taas aiheeseen kirjoitus. Sain kun sainkin vähän eteenpäin sitä tekstiä mistä aikaisemmin mainitsin. Nyt jopa sain siitä sillai kiinni you know? Alko kulkea ihan kuin itsestään, niinkun sillon joskus. Ei sitä loppuunsa tullut tunnissa kun 2½ sivua, mutta tulipahan silti. Olen hyvin tyytyväinen itseeni.

Nyt voisin siirtää keskittymiseni täykkäreihin ja ihanaan avovaimooni, joten palaan täällä astialle myöhemmin. Kiitos, kuulemiin!

Writers block, I hate it...

Heijsan!

Olen tässä kohtapuoliin lähdössä iltavuoroon töihin ja ajattelin että voisin joutessani vaikka lätistä tänne vähän skebeliä.

Oltiin eilen murun kanssa syömässä Amarillossa "joululahjarahoilla". Vedin saman burgerin kun aina ennenkin, mutta kun se on vaan niin hyvää!!! Mulle oli myös tullu (taas) paketti cdon.com:ilta, joten kun kultani nukkui niin katoin Disneyn Fantasia 2000, oh se on ihana! Sain samalla myös Matrix trilogian ja vuoden 2003 Peter Panin, joka on seuraavana mun katso listalla.

Sitten jotain vähän mielenkiintosempaa (tai ainakin minusta). Näin toissayönä jälleen yhden "kirjaunen" (niille jotka ei tunne mua, kyseinen termi tarkottaa siis sitä, kun nään unen josta olen halukas/valmis kirjoittamaan tarinan), ja heti kun pääsin kotiin niin mun oli alettava kirjottamaan sitä. Ekat kaks sivua meni kun heittämällä vaan, mutta sitten kun lopetin (oli mentävä saunaan ja nukkumaan) niin tänään tuntu ihan mahdottomalta jatkaa! Siis niin turhauttavaa. Mulla on valmis juoni, valmiit hahmot, valmis kaikki, ja silti mä en tunnu pystyvän kirjottamaan.

Sanoin just eilen rakkaalleni miten outo oli kirjoittaa taas. Kun miettii, että jokunen vuosi taaksepäin se oli reilusti yli puolet koko mun elämästä ja mä rakastin sitä, ja olin siinä kaiken lisäks vielä vissiin aika hyväkin. Sitten kun mä eilen alotin niin se tuntu niin hyvältä. Ihan kun ois saanu takasin jotain pientä itsestään mikä oli ollut pitkään kadoksissa. Samaan aikaan se taas oli pelottavaa. Entä jos mä en osaa enää? Entä jos se taas loppuu? Entä jos mä olen jo unohtanut?

Tänään kun mä heräsin en malttanut odottaa, että saan koneen auki ja alan kirjottaa. Noh, sain aikaseks puol sivua väkisin väännettyä paskaa jonka todennäkösesti deletoin myöhemmin. Voi kurjuuksien kurjuus. Mä tarviisin jonkun henkisen tukijan tähän prosessiin, tai jonkun joka pystyis pitämään mun innon ja inspiraation hengissä sillätavoin kun se eilen oli.

No mutta, it is what it is. Nyt pitää jokatapauksessa pikkuhiljaa lähteä. Mulla on treffit yhen kuuman kanssa vuokin metroasemalla, hihii ♥

Maailman onnellisin avovaimo ♥

Heissan hei!

Oon tässä reilun parin viikon loman (tuntu yli kuukaudelta!) jälkeen lähössä puol viideks töihin. Mitähän siitäkin tulee, tuntuu ettei osaa varmaan mitään, hah!

Fiilistelen Lady Gagaa ja yhden biisin sanoista inspiroituneena ajattelin pitkästä aikaa kirjottaa blogin. Tulin nimittäin ajatuksissani harhautuneeksi siihen ensimmäiseen iltaan kun tapasin rakkaani. Siitä on aikaa nyt reilu vuosi ja vaikka mä jo sillon tiesin (vaikken sitä kyseiselle neidille paljastanutkaan), että hän on se jonka mä haluan mä en ois ikinä uskonut, että seuraavan vuoden marraskuussa me asutaan yhdessä unelma-asunnossa Aurinkolahdessa.

Ylä-, ja alamäkineen tää vuosi on ollu aivan täydellisen ihana. Muuton yhteydessä on ollu stressiä enemmän kun kahdelle ihmiselle ois uskonu kasaantuvan, mutta nyt kun kämppä on kunnossa (sohvaa lukuunottamatta joka tulee perjantaina ♥) niin sitä näkee, että kaikki oli sen arvoista.

Tässä kun kaikki palaset on loksahtanut kun ihmeen kaupalla paikoilleen tulin miettineeksi perhosvaikutusta. Mitä jos Pia ei ois lähtenyt mun luo yöksi sillon ensimmäistä kertaa? Mitä jos se ei olis pyytänyt mun puhelinnumeroa siinä Kampin edessä? Mitä jos mä en olisi seuraavana päivänä menny sinne yöksi? Mä uskon kyllä, että kun kyse on siitä oikeasta me oltas jokatapauksessa päädytty yhteen jotain kautta, jollain lailla, mutta oltaisko me tässä tilanteessa nyt? En usko...

Jokatapauksessa mä olen onnellisempi kuin koskaan siitä, että kaikki lopulta meni näin (eikä loppua näy, hihiii ♥) ja mä saan nyt ylpeänä sanoa olevani maailman ihanimman tytön (vai naisen? You'r choise hun, hahaa) avovaimo. How cool is that!!

Tuntuu muutenkin jotenkin omituiselta, että tässä on tosiaan mennyt jo yli vuosi. Toisaalta musta tuntuu, että Pia ois ollu mun elämässä aina ja toisaalta taas tuntuu kun se ois ollu viimekuussa kun mä ensimmäistä kertaa astuin sisälle sen asuntoon Alppilassa. *Huokaus* Voi tätä elämää. Sitä ei koskaan tiedä mihin se kuljettaa, ennenkun sen elää... Okei tossa lauseessa ei ollu mitään järkeä, mutta you got the point, right?

Kuvia asunnosta mun ois tarkotus laittaa tänne sitten, kun saadaan vielä se sohvakin tänne ja sillai. Älkää kirotko jos en laita sillä nää on taas näitä mitä mä aina lupailen, mutta sitten ne aina jää. Tosin oon niin super onnellinen ja innoissani ja rakastunu tähän kämppään, että tällä kertaa mä varmaan oikeasti suoritan tän asian loppuun asti, hehee.

Mutta joo, mitäs tässä enää turhia läpisemään, eiköhän kaikki oo jo saanu tarpeekseen tästä mun hehkutuksesta. Mikäli jaksoitte rämpiä mun kanssa tän vaaleenpunasen hunajan läpi ne vaaleenpunaset sydänlasit päässä niin kiitos, mutta jos ette, I don't blame you, hih.

Anygay, rakastakaa elämää ja läheisiänne ja itseänne ja olkaa onnellisia! Jos kaikki ei aina mene niinkun ois suunnitellu niin älkää lannistuko. Mä olen elävä esimerkki siitä, että kyllä se aurinko paistaa risukasaankin, kun vaan jaksaa nousta ylös niistäkin kuopista mihin ois helpompi vaan jäädä makaamaan. Pusuja ♥



Loistavuutta ♥

Nyt kuulkaa pyyhkii hyvin!

The Queen of Pop

Eilen oli Lady Gagan keikka (joka muuten kuluneen kahden tunnin aikana vei niin popin kuninkaallisen tittelin jos multa kysytään, vapise Madonna, hahaa) ja se oli jotain ihan mieletöntä! Oikeasti, mä olen niin sanaton, Gaga on valtavaa! Huh huh. Se kontakti jonka se piti yleisöön ja se tanssi, ja se ääni! Siis ennenkaikkea se ääni. Kuulosti aivan samalta, tai jopa paremmalta, kun levyllä. Huh huh!

Mulla ei valitettavasti ole kuvia, koska istuttiin sen verran kaukana ettei ihan toi iPhonen kapasiteetti riittäny kuvaamaan. Jatalla tosin on jotain, ja ainakin faceen niitä jossain vällissä pitää laittaa. Sitä siis odotellessa.

Jokatapauksessa muistot jäi enemmän kun kirkkaana mieleen ja rakastuin kyseiseen naiseen vielä vaan enemmän. Se lahjakkuuden määrä yhdessä, sisältä ja ulkoa,-kauniissa naisessa on ihan käsittämätöntä. En enää koskaan kuuntele Gagaa samalla tavalla tuon keikan jälkeen!

 

Ja sitten vähän muuta

Rakkaani pääsee tänään varttia yli kolme töistä, ja sitten lähdetään sen mutsin luo Lahteen! How cool is that! Meillä oli viimeks juhannuksen alla siellä niin kivaa, ja mä tykkään Pian mutsista ihan simona, siksi mä olenkin niin innoissani tästä reissusta, vaikka se vaan yhden yön kestääkin.

Muutoksiakin mä olen elämääni suunnitellut. Niin isoja kuin pieniäkin. Ensialkuun mä menen kampaajalle, hahaa. Mun letti on ihan järkyttävässä kunnossa, niinkun oikeesti! Sitten pitäs hankkia taas silmälasit, tää blogin kirjottaminenkaan ei oo ihan älyttömän mielekästä kun ei nää mitään.

Sitten meinattiin Pian kanssa pistää hynttyyt yhteen tähän sen kämpille, mutta ennen sitä pitäs saada kaikki järkättyy niin, että mun tän hetkiset vuokin kämppikset ei jää taivasalle. Toivotaan, että siltä osin kaikki järkkääntyy, vai mitä?

Sen jälkeen on sitten vielä yks juttu, mutta siitä en halua puhua ennenkun se asia on oikeasti järjestyksessä. Ei pidä nuolasta ennenkun tipahtaa, if you know what I mean.

Nyt mun pitää jokatapauksessa nousta ja alkaa laittamaan kamoja kasaan ja naamaa kuntoon. Pia pääsee tunnin päästä ja mun pitää olla valmiina sillon kun se tulee kotiin.

Jeps. love and peace and music to all of you, see ya ♥