Eilistä iltaa ja huomista päivää

Crashdïet

Iltoja herrasväki! Mä viettelen tässä ekaa lomapäivää joka sattuu myös olemaan astetta rankempi krapulapäivä. Eilen oli siis Joensuusta Anni käymässä täällä päin ja käytiin kattomassa se Crashdïetin keikka. Ilmestyttiin paikalle reippaasti myöhässä kun kummallakaan ei käyny mielessäkään, että jos ovet aukee kasilta ja ensin soittaa lämppäri, niin pääesiintyjä vois alottaa jo kympiltä! No jätkät veti onneks pitkän keikan niin ei jääty kaikesta paitsi. Ja se mitä ehdittiin nähdä niin oli kyllä niin mielettömän mahtavaa, että ois voinu taju lähtee. Kyllä ne vaan osaa!

Ensivaikutelma

 

 

Tunteella!



Kitaristi heitti yhdessä välin vesipullonsa korkin
yleisöön ja oi kyllä, minä noukin sen laukkuuni!






















Mies ja kitara ♥

On The Rocks on siitä jännä keikkapaikka, että bändi joutuu kulkemaan yleisön läpi päästäkseen lavalta bäkkärille ja toisinpäin. Meidän iloksemme nämä kyseiset ruottalaiset teki useammankin encoren ja Annin kanssa satuttiin ihan sattumalta (siis oikeasti sattumalta, haha!) seuraamaan keikkaa just siitä lava - bäkkäri kulkuväylältä joten päästiin montakin kertaa muutamaksi sekunniksi lähemmäs tätä miestä kun mitä oli uskottukaan, hihii! On se varmaan todella teinimäistä leijua moisesta asiasta, mutta paskanko väliä? HAH!

Passing by, so close ♥

"After Party"

No keikan jälkeen suunnattiin sitten bileiden perässä Prahaan. Hyvin nopeasti kävi kuitenkin selväksi, että torstai-iltana bile/nousuhumalassa on ihan turha yrittää saada sieltä mitään irti. Juotiin vain yhdet ja liikuttiin eteenpäin. Suunnaksi otettiin mama (tiedetään! Niin ennalta-arvattavaa!) vaikka Anni meinaskin korttelia ennen perääntyä ideasta ja ehdotteli jo kotiin lähtöä. Järkiinsähän se siinä sitten kuitenkin tuli ja matkalla törmättiin vielä mun kolleigoihin jotka mä tietenkin kaikkien kaverina pyysin mukaan.

Baarissa oli ihanaa. Tanssittiin Annin kanssa ihan simona ja nauroin pitkästä aikaa niin paljon, että meinas tulla pissa housuun. Jossain vaiheessa join vähän liikaa ja siirryinkin vesilinjalle juuri sopivasti ennenkun lähdettiin jatkoille paikkaan X. Sielläkös sitä vasta nähtiin ja koettiin kaikkea mikä jää häiritsevän  vahvana mieleen varmasti mun loppuelämäkseni, mutta olipahan jumalauta kokemus!!

Kaikin puolin mielettömän mahtava ilta, ei oteta koskaan uusiks!

Tomorrow

Huomenna olis sitten Riinan syndet ja pitäs jälleen kerran kreisibailata! Ennen sitä vähän shoppailua itiksessä (jos on yhtään rahaa, auts!), että saan illan asukokonaisuudesta täydellisen. Kerrankin pääsen ihan luvan kanssa ostamaan ihan vaan KORUJA! Hihii, can't wait!!

Eli siis sitä odotellessa, tähän on hyvä lopettaa!

Story of my life

Sillon kun tuntuu, että kaikki alkaa olla hyvin ja vaikeudet tuntuu jäävän taakse, pitäs aina muistaa varautua siihen, että kohta tulee taas kuormallinen paskaa niskaan.

Sillon kun alkaa löytää taas sen oman ilosen itsensä josta itsekin joskus tykkäs, jokin vetäsee taas siihen mustaan, vihaseen ajattelumalliin, eikä mikään enää olekaan hyvin.

Viimeyö oli ensimmäinen pitkään aikaan kun sain nukuttua ensiyrittämällä. Ensi yö tuskin menee yhtä helposti. Se on harmi koska tänään musta tuntu esimmäistä kertaa aikoihin siltä, että elämä alkaa tasaantua ja mä alan olemaan taas oma itseni. Nyt musta taas tuntuu, että mä olen just niin hirveä kun mä olen aina elämäni huonoimpina hetkinä tuntenut olevani. Enkä mä edes tiedä miksi.

Mulla taitaa resurssit loppua tähän taisteluun...


"You've seen my soul, I'm a nightmare. Out of control I'm crashing into the dark..."

Saikulla

Jep, meitsi on saikulla. Vietän aikaa kotona sohvalla, kotona sohvalla, ja kotona sohvalla. Aktiviteetteihin kuuluu tietokone, telkku, tietokone, tietokone, telkku, ja tietokone. Mahtista eiks je? NOT!

Onneksi rakkaani sentään on nyt aamuvuoroissa niin ei tarvii koko päivää möhjöttää yksin. Huono puoli siinä taas on, että hän menee niin ajoissa nukkumaan (tietenkin kun herätys on viiden jälkeen) ja mua taas ei väsytä yhtään. Muutenkin on ollu nyt ihan sika paljon uni vaikeuksia. Ei sillä, heti kun nuahdan niin nukun kyllä sikeästi aamuun asti. Sitä nukahtamista vaan edeltää 2-3tunnin pyöriminen ja maailmankaikkeuden pohtiminen.

Eilenkin päädyin lopulta makaamaan sohvalle kattomaan South Parkia ja syömään banaaneja (joihin olen nykyään koukussa btw) ja menin sänkyyn vasta joskus neljän aikaan yöllä. Pitäs vissiin alkaa miettimään jotain nukahtamislääkkeitä tms. Ainakin siihen asti, että tää stressi helpottaa.

Kirjottaminen on edennyt kivasti ja nyt kun oon vaan kotona pari päivää niin oon saanu ihan hyvin tekstiä aikaseks. Ei siitä sen enempää, en aio tylsistä teitä, hehe.

Home

Saatiin tänään vähän tauluja seinälle (ISO kiitos K-P!). Oltas varmaan saatu enemmänkin jos ois tauluja mitä laittaa hah hah! Ei vaan olla vielä hankittu. Mutta nämä kyseiset taulut mitkä nyt esittelen sattuu olemaan mulle tietyllä tavalla tärkeitä ja olen hyvin onnellinen siitä, että rakkaani hyväksyi ne meidän yhteiseen kotiin.

Älkää välittäkö heijastuksista, I'm no Nigel Barker

Noista tauluista siis on kyse. Voi olla, että olen niitä esitellyt tässä blogissa jo entisen asuntoni aikaan, mutta onpahan nyt sitten toistamiseen. Siinä on siis ihan netistä suurennetut ja valokuvapaperille tulostetut kuvat Bill Kaulitzista, Tokio Hotellin laulajasta (for those who didn't know that). Sitten ihan tavalliset A4:sen kokoiset taulukehykset, muistaakseni tiimarista, ilman sitä varsinaista kehys osaa. Ja koska kuvat oli kehyksiin liian pienet, niin tyrkkäsin alle mustan ohuen kartongin. Kiitokset vain ihana Janppa joka ne alunperin mulle hankit ♥

Täällä meillä nuo taulut on laitettu heti eteiseen, keittiön ja olohuoneen väliseen seinään (jossa sijaitsee myös ovipuhelin, siis ovipuhelin, meillä ei suinkaan ole lankapuhelinta, hah). Meidän olkkarin ja keittiön sisustusvärit on harmaa, musta ja violetti jota häivähtää vähän noissa tauluissakin. Minusta ne sopii meille paremmin kun hyvin ♥

Nuo taulut tosiaan on mulle jokseenkin tärkeintä. Ihan sen takia, että ne muistuttaa minua niistä ajoista kun vielä kuuntelin, katselin, söin, join, hengitin ja elin TH:ta. Niihin aikoihin liittyy paljon ihania muistoja ja ihmisiä joita tulen aina vaalimaan ♥  Muutenkin, noi on mun mielestä vaan sairaan siistit, hihii! Niitä olisi vielä yksi lisää (olisi ollut kaksi, mutta toinen [joka oli mun lemppari] kärsi muutossa sen verran ettei sitä voi enää esille laittaa *itku*), täytyy ehkä viritellä se vielä seinälle kohan saadaan sellanen pora joka pystyy betoniin.

Keittiöön laitettiin kello ja yksi ihana valokuvakehys (jonka sain rakkaaltani joululahjaksi ♥), mutta siitä en laita vielä kuvaa, koska kyseiselle seinälle tulee vielä toinen samanlainen kehys, eikä tässä ensimmäisessäkään ole vielä kaikkia kuvia (siihen mahtuu siis neljä), hih.

Muutenkaan en oo laittanu niitä lupaamiani kuvia tästä kämpästä, mutta kun meiltä puuttuu vielä(kin) suht oleellisia asioita täältä. Niinkun esim, verhoja (makuuhuoneesta ja keittiöstä) ja sohvatyynyt. Mutta kyllä nuo muutamat taulutkin heti piristää, kun ei vastaan katso pelkät paljaat seinät.

 No mutta, jospa tässä olis ollut tarpeeks asiaa tyhjästä tälle illalle. Palailen ehkä huomenna postaamaan jotain tosta kirjottamisesta kun tänään jätin sen aiheen vähemmälle.

Gute Nacht!

♥♥

 

Nämä päivät

Yesterday, today, tomorrow

Sekä Redrama, että Niina tuli ja meni. Ihme kyllä tykkäsin siitä keikasta ihan tosi paljon! En ois uskonu, mutta loppuunsa se musiikki ei ollukaan sellasta niin jou jou meininkiä kun olin odottanu. Mukana oli vähän lauluakin ja ylipäätään fiilis oli ihan tosi hyvä! Yhteen biisiin tykästyin vielä ihan erikoisen paljon, kipale on nimeltään Sail On. Jotenkin ihanan melankolinen fiilis tossa biisissä, mutta toiveikas silti. Sanoihin en oo hirveesti ees tutustunu, mutta toi sävel jotenki vei mut mukanaan.


 

 

Noiden tahtumien jälkeen oon sitten ollu vajaan viikon duunissa ja nyt viettelen vapaapäivän (lue; krapulapäivän) iltaa ja oottelen murua kotiin. Olin tilannu cdon.comista joku aika sitten L-Koodin neljännen tuotantokauden (mainitsinkohan siitä jo aiemmin?) ja tänään siitä vois pari jaksoa sit kattoa. Huomenna on meno vasta iltavuoroon niin ei haittaa jos tulee valvottua myöhempään.

 

Mutta siis tosiaan. Eilen oltiin Anttimuksen kanssa aivan ihanassa Shaker's:issä drinksuilla! Ite en ellu koskaan ennen siellä käyny ja jotenkin luulin sitä paaaaaljon isommaks. Ihan pikkuruinen paikkahan se oli, mutta tosi tyylikäs eikä mun mielestä pahan hintanen, todellakaan! Drinksut oli ihanan makusia ja baarimikkokin oli mukava. Joku pulsu kävi tiskillä haastamassa riitaa, mutta lähti lopulta onneks suht kiltisti eteenpäin. Ilta oli tosi jees, eikä tänään oo kyllä oikeestaan ollu mitään oloja, jee!

Mango Ivanov & Banana Daiquri

Writing

Mulla on ollu tänään ihan ihme fiilikset ton kirjottamisen suhteen. Päivemmällä olin Jatan luona ja ihan silleen, että en malta odottaa, että pääsen kirjottamaan. Noh, sen sijaan kotiin tultuani aloinkin siivoamaan ja sitten pelaamaan ja sitten suihkuun ja nyt vihdoin kun tajusin, että on se hetki kun vois alkaa rustaamaan niin paperille ei tullu muuta kun biisin alku, haha! Niin ja nyt sitten kirjotan blogia. Ei tän nyt ihan näin pitäny mennä, mutta samakos tuo. Ehkä mä olen nyt just jotenkin liian all over the place kirjottaakseni mitään muuta kun tällasta jonnin joutavaa lätinää. Toisaalta, voishan sitä kokeilla, eiks ni?

Future



Tätä mä en malttas sitten mitenkään odottaa ♥

Huomenta te maailman kansalaiset! Minä olen ihan hiukkasen yliaktiivisella(sella sella) tuulella juuri nyt. Puhuin juuri iiihanan kotimaisen Ninnen kanssa luurissa ja hän on huomenna tulossa tänne! Käydään keskiviikkona vilasee Redraman keikka (ite en niin oo innostunu mut seuran vuoks) ja otetaan ehkä muutama neuvoa antava.

SITTEN ens kuussa kylään tulee vuorostaan Anni ♥ (jota mulla on nyt hirmu ikävä kun menin lukemaan sen blogia, heh) ja käydään katsastamassa Crashdïetin keikka! Oi kyllä, olen innostunut! Eikä seurakaan huonoa ole!! Kyllä minua nyt ystävillä hemmoitellaan, iihanaa ♥

Ainoa huolenaihe tällähetkellä on raha. Sitähän ei nimittäin ylimääräistä ole, öö, yhtään! No hälläväliä! At least I got my friends, and my love ♥ (Joka muuten makaa tossa sohvalla vieressäni melkein yläosattomissa!) HELL YEAH! Hahaa!

Tosiaan ylivilkkautta on nyt joo....

Sitten taas aiheeseen kirjoitus. Sain kun sainkin vähän eteenpäin sitä tekstiä mistä aikaisemmin mainitsin. Nyt jopa sain siitä sillai kiinni you know? Alko kulkea ihan kuin itsestään, niinkun sillon joskus. Ei sitä loppuunsa tullut tunnissa kun 2½ sivua, mutta tulipahan silti. Olen hyvin tyytyväinen itseeni.

Nyt voisin siirtää keskittymiseni täykkäreihin ja ihanaan avovaimooni, joten palaan täällä astialle myöhemmin. Kiitos, kuulemiin!

Writers block, I hate it...

Heijsan!

Olen tässä kohtapuoliin lähdössä iltavuoroon töihin ja ajattelin että voisin joutessani vaikka lätistä tänne vähän skebeliä.

Oltiin eilen murun kanssa syömässä Amarillossa "joululahjarahoilla". Vedin saman burgerin kun aina ennenkin, mutta kun se on vaan niin hyvää!!! Mulle oli myös tullu (taas) paketti cdon.com:ilta, joten kun kultani nukkui niin katoin Disneyn Fantasia 2000, oh se on ihana! Sain samalla myös Matrix trilogian ja vuoden 2003 Peter Panin, joka on seuraavana mun katso listalla.

Sitten jotain vähän mielenkiintosempaa (tai ainakin minusta). Näin toissayönä jälleen yhden "kirjaunen" (niille jotka ei tunne mua, kyseinen termi tarkottaa siis sitä, kun nään unen josta olen halukas/valmis kirjoittamaan tarinan), ja heti kun pääsin kotiin niin mun oli alettava kirjottamaan sitä. Ekat kaks sivua meni kun heittämällä vaan, mutta sitten kun lopetin (oli mentävä saunaan ja nukkumaan) niin tänään tuntu ihan mahdottomalta jatkaa! Siis niin turhauttavaa. Mulla on valmis juoni, valmiit hahmot, valmis kaikki, ja silti mä en tunnu pystyvän kirjottamaan.

Sanoin just eilen rakkaalleni miten outo oli kirjoittaa taas. Kun miettii, että jokunen vuosi taaksepäin se oli reilusti yli puolet koko mun elämästä ja mä rakastin sitä, ja olin siinä kaiken lisäks vielä vissiin aika hyväkin. Sitten kun mä eilen alotin niin se tuntu niin hyvältä. Ihan kun ois saanu takasin jotain pientä itsestään mikä oli ollut pitkään kadoksissa. Samaan aikaan se taas oli pelottavaa. Entä jos mä en osaa enää? Entä jos se taas loppuu? Entä jos mä olen jo unohtanut?

Tänään kun mä heräsin en malttanut odottaa, että saan koneen auki ja alan kirjottaa. Noh, sain aikaseks puol sivua väkisin väännettyä paskaa jonka todennäkösesti deletoin myöhemmin. Voi kurjuuksien kurjuus. Mä tarviisin jonkun henkisen tukijan tähän prosessiin, tai jonkun joka pystyis pitämään mun innon ja inspiraation hengissä sillätavoin kun se eilen oli.

No mutta, it is what it is. Nyt pitää jokatapauksessa pikkuhiljaa lähteä. Mulla on treffit yhen kuuman kanssa vuokin metroasemalla, hihii ♥