Mä uskon, että tilanteet, mielikuvat, ja puhutut sanat unohtuu. Mutta tunne jää. Se tunne jää. Ja se on ihan yhtä aito, kun mitä se oli sillähetkellä kun sen eli.
Vesa-Matti Loiri - Jos tahdot tietää
...♥...
tiistaina, maaliskuuta 29
Ihmisen ikävä toisen luo
Se on ihan uskomatonta miten paljon muistoja ja voimakkaita tunteita yksi kappale tai valokuva voi herättää. Kuinka yksinkertaisesta sävelestä voi sekunniksi saada takaisin kaikki ne fiilikset jotka joskus ennen on kokenut, ja kuinka paljon niitä voikaan ikävöidä. Mä en ennen edes tiennyt, että tältä voi tuntua.
maanantaina, maaliskuuta 28
Don't they know it's the end of the world, cause you don't love me anymore
Mä koin tänään jotenkin katkeran suloisen ahaa elämyksen kun kattelin Villeä ja Anttia meidän olkkarissa. Ainahan ne on ihanan pirteitä ja hymyileväisiä, mut tänään ne vaan näytti niin.... Onnellisilta. Ja mulle tuli omalla tavallaan tosi haikee fiilis, kun tajusi ettei itsellä ole ketään sellasta. Ei ainakaan enää.
Mä olen jotenkin niin synkkä ja melankolinen tänään. Johtuu varmaan tästä krapulasta. Väsyttää ja tylsistyttää. Juuri nyt tuntisin itteni vamaan väkijoukossakin yksinäiseksi.
Väsyttää tosi paljon ja tiedän että pitäskin mennä nukkumaan. Ihan vaan jo sen takia, että huomenna on taas siro 10tunnin työpäivä, ah rahaa! Tsihi... Ja muutenkin. Tiedän, että huomenaamulla kun herään niin tää tällänen fiilis on taas poissa, niinkun toivonmukaan on tää päänsärkykin. Jestas.
No mutta, olosta huolimatta kiva kun tuli kunnolla nollattua, ihan kahtena päivänä. Eilen join kirjaimellisesti siitä asti kun heräsin. Ville kiikutti mulle siideriä ennenkun kerkesin sängystä ylös. Muutapa en juui aamusta muistakaan. Taisin olla aikas kännissä vielä edellisen illan (/yön/ aamuyön) jäljiltä.
Viimeyönä kun tultiin kotiin (Pojat tuli siis tänne yöksi) niin painuin suoraan palvomaan vessaa. Ei hajua kuinka pitkään röhnötin siinä lattialla pää pötössä roikkuen, mutta lopulta muistaakseni konttasin (tai ryömin?) olohuoneen lattialla olevalle patjalle. Anni tarkisti, että mulla on kaikki hyvin ja meni sitten itsekin nukkumaan. Voi luoja, kyllä mussa mahtaa olla kestämistä (morkkismorkkismorkkis)!
Aamulla kun heräsin niin olin varma, että puhelin on jäänyt baariin tms kun se ei ollu taskussa eikä laukussa. Voin kertoa, että ei naurattanut. Lopulta se kuitenkin onneksi löyty vessan peilikaapista (don't ask)... Että sellasta mulla. Mitäs muut??
P.S. Mietiskelin, että jos mun persoona nollattais kokonaan, siis ihan kokonaan. Otettais pois kaikki muistot siitä mistä tykkää ja mistä ei, ihan musiikki/vaatemausta ruokiin ja annettas sitten normaalisti jatkaa elämää ja kehittää kaikki mielipiteen uudestaan, niin tulisko musta samanlainen, kun mitä oon nyt? Tai edes lähelle...
Mä olen jotenkin niin synkkä ja melankolinen tänään. Johtuu varmaan tästä krapulasta. Väsyttää ja tylsistyttää. Juuri nyt tuntisin itteni vamaan väkijoukossakin yksinäiseksi.
Väsyttää tosi paljon ja tiedän että pitäskin mennä nukkumaan. Ihan vaan jo sen takia, että huomenna on taas siro 10tunnin työpäivä, ah rahaa! Tsihi... Ja muutenkin. Tiedän, että huomenaamulla kun herään niin tää tällänen fiilis on taas poissa, niinkun toivonmukaan on tää päänsärkykin. Jestas.
No mutta, olosta huolimatta kiva kun tuli kunnolla nollattua, ihan kahtena päivänä. Eilen join kirjaimellisesti siitä asti kun heräsin. Ville kiikutti mulle siideriä ennenkun kerkesin sängystä ylös. Muutapa en juui aamusta muistakaan. Taisin olla aikas kännissä vielä edellisen illan (/yön/ aamuyön) jäljiltä.
Viimeyönä kun tultiin kotiin (Pojat tuli siis tänne yöksi) niin painuin suoraan palvomaan vessaa. Ei hajua kuinka pitkään röhnötin siinä lattialla pää pötössä roikkuen, mutta lopulta muistaakseni konttasin (tai ryömin?) olohuoneen lattialla olevalle patjalle. Anni tarkisti, että mulla on kaikki hyvin ja meni sitten itsekin nukkumaan. Voi luoja, kyllä mussa mahtaa olla kestämistä (morkkismorkkismorkkis)!
Aamulla kun heräsin niin olin varma, että puhelin on jäänyt baariin tms kun se ei ollu taskussa eikä laukussa. Voin kertoa, että ei naurattanut. Lopulta se kuitenkin onneksi löyty vessan peilikaapista (don't ask)... Että sellasta mulla. Mitäs muut??
P.S. Mietiskelin, että jos mun persoona nollattais kokonaan, siis ihan kokonaan. Otettais pois kaikki muistot siitä mistä tykkää ja mistä ei, ihan musiikki/vaatemausta ruokiin ja annettas sitten normaalisti jatkaa elämää ja kehittää kaikki mielipiteen uudestaan, niin tulisko musta samanlainen, kun mitä oon nyt? Tai edes lähelle...
perjantaina, maaliskuuta 25
torstaina, maaliskuuta 24
Työn raskaan raataja...
Iltoja! Tulin tuossa vajaa tunti sitten töistä kevyen 10tunnin päivän jälkeen. Jalkoja pakottaa ja väsyttää, mutta kaiken kaikkiaan päivä oli kyllä mahtava. Sain työkaverin kanssa enemmän ja vähemmän hysteerisiä naurukohtauksia, kun kello alko lähestyä kuutta ja väsymys puskea päälle. Tollasia päiviä lisää kiitos nam.
Tuparejakin alettiin suunnitella ja tapahtumakutsut on lähetetty eteenpäin (holisteille tiedoksi, että teille on tulossa sit ihan omat kinkerit kohan ajankohta päätetään, että älkää vetäkö pakastevihannespussia nenään kun ei teidän faceen ole mitään kutsuja ilmestynyt, hahhahahahaha). Nyt pitäis vaan saada kuukausi/viikko tietoon niin osaisi sitten omiakin vapaita sopiviksi toivoa.
Anni maalasi tänään meidän vitriinin mustaksi (se oli siis ennen vaalean puun värinen) ja ai hitto, että siitä tuli siisiti. Tai no okei, siinä on nyt vasta pohjamaali (whatever that means, haha), mutta ihan lähipäivinä siitä kuitenkin tulee ihan oikeasti valmis. Onneksi, koska voin kertoa, että tää tuoksu täällä kämpässä ei pääse ihan mut Top 10(0) listalle, you know...
Nyt vois alkaa hilppasta röökin kautta suihkuun, datailla vähän ja siirtyä sit sänkyyn lataamaan akkuja huomista (kiireistä!!!) päivää varten. Joten eikun öitä!
Ainiin, aloin kirjottaa myös uutta blogia, kun alko sen verran ketuttaa tuo homoseksuaali keskustelu jota nykyään on mediassa käyty. Ihan alkutekiöissä se vielä on, mut jatkossa tulossa varmaan ainakin video ja sen semmosta. Elikkä jos sellanen aihe mun näkökulmasta kiinnostaa niin voi käydä vilkasemassa We exist, whether you like it, or not- blogin täältä.
Tuparejakin alettiin suunnitella ja tapahtumakutsut on lähetetty eteenpäin (holisteille tiedoksi, että teille on tulossa sit ihan omat kinkerit kohan ajankohta päätetään, että älkää vetäkö pakastevihannespussia nenään kun ei teidän faceen ole mitään kutsuja ilmestynyt, hahhahahahaha). Nyt pitäis vaan saada kuukausi/viikko tietoon niin osaisi sitten omiakin vapaita sopiviksi toivoa.
Anni maalasi tänään meidän vitriinin mustaksi (se oli siis ennen vaalean puun värinen) ja ai hitto, että siitä tuli siisiti. Tai no okei, siinä on nyt vasta pohjamaali (whatever that means, haha), mutta ihan lähipäivinä siitä kuitenkin tulee ihan oikeasti valmis. Onneksi, koska voin kertoa, että tää tuoksu täällä kämpässä ei pääse ihan mut Top 10(0) listalle, you know...
Nyt vois alkaa hilppasta röökin kautta suihkuun, datailla vähän ja siirtyä sit sänkyyn lataamaan akkuja huomista (kiireistä!!!) päivää varten. Joten eikun öitä!
Ainiin, aloin kirjottaa myös uutta blogia, kun alko sen verran ketuttaa tuo homoseksuaali keskustelu jota nykyään on mediassa käyty. Ihan alkutekiöissä se vielä on, mut jatkossa tulossa varmaan ainakin video ja sen semmosta. Elikkä jos sellanen aihe mun näkökulmasta kiinnostaa niin voi käydä vilkasemassa We exist, whether you like it, or not- blogin täältä.
sunnuntaina, maaliskuuta 20
"I'll forgive and forget before I'm paralyzed"
Noniin. Onpas ollu jokseenkin erinlainen viikonloppu. Anni tosiaan muutti sillon perjantai aamuna tänne. Ite en voinu olla muutossa apuna koska olin töissä, mutta hyvinhän tuo oli onnistunu muutenkin.
Omalla tavallaan tuntuu hirveen oudolta, tai jännältä, että tässä sitä nyt asutaan kahdestaan, kun kuitenkin ehti jo vähän tottua siihen yksin oloon. Toisaalta taas tuntuu, kun Anni ois tässä koko ajan ollukin.
Eilen käytiin jo vähän juhlistamassa tätä iloista "perhetapahtumaa" Mustassa Härässä ja Mamassa jonne päädyttiin Millin sijasta, kun Henkka käski, haha. Tänään ei krapuloitu oikeestaan yhtään. Käytiin jopa itiksessä syömässä, kiertelemässä, ja ruokakaupassa. Huomenna tehdään salaattia. Nam.
Muuten tää ilta on menny leffoja katellessa ja pirtelöä vedellessä, hahaaa...
Eilen alkuillasta, sillon kun olin vielä selvinpäin, aloin myös purkaa ja selvittää tunteitani erästä "vanhaa" asiaa kohtaan, ja olen tänään vähän jatkanut samalla linjalla. On jotenkin tyhjä olo sen suhteen, tai vaikea. Olisi niin paljon vielä sanottavaa, kysyttävää ja vaikka mitä, mutta jotenkin olen vaan henkisesti lukossa. En saa tätä asiaa mielessäni yhtään eteenpäin. Junnaan vaan samassa kohtaa koko ajan. Huh huh.
Omalla tavallaan koko juttu tuntuu turhalta, vaikka todellisuudessa se onkin kaikkea muuta. Siis kaikkea muuta. Mikään tuohon aiheeseen liittyvä ei ole koskaan tuntunut turhalta. Ei edes sillon, kun olen yrittänyt.
Joka tapauksessa mulla on nyt sen suhteen sellanen fiilis, että ollaan edes menossa oikeaan suuntaan, vaikkakin aika hitaasti. Jotenkin se ilkeä ja ahdistava tunne alkaa hävitä. Oli oikeasti hyvä idea nostaa kissa pöydälle. Oikeasti. Suosittelen sitä teille kaikille jotka mietitte pitäisikö avata suu jostain aiheesta vai ei.
Omalla tavallaan tuntuu hirveen oudolta, tai jännältä, että tässä sitä nyt asutaan kahdestaan, kun kuitenkin ehti jo vähän tottua siihen yksin oloon. Toisaalta taas tuntuu, kun Anni ois tässä koko ajan ollukin.
Eilen käytiin jo vähän juhlistamassa tätä iloista "perhetapahtumaa" Mustassa Härässä ja Mamassa jonne päädyttiin Millin sijasta, kun Henkka käski, haha. Tänään ei krapuloitu oikeestaan yhtään. Käytiin jopa itiksessä syömässä, kiertelemässä, ja ruokakaupassa. Huomenna tehdään salaattia. Nam.
Muuten tää ilta on menny leffoja katellessa ja pirtelöä vedellessä, hahaaa...
Eilen alkuillasta, sillon kun olin vielä selvinpäin, aloin myös purkaa ja selvittää tunteitani erästä "vanhaa" asiaa kohtaan, ja olen tänään vähän jatkanut samalla linjalla. On jotenkin tyhjä olo sen suhteen, tai vaikea. Olisi niin paljon vielä sanottavaa, kysyttävää ja vaikka mitä, mutta jotenkin olen vaan henkisesti lukossa. En saa tätä asiaa mielessäni yhtään eteenpäin. Junnaan vaan samassa kohtaa koko ajan. Huh huh.
Omalla tavallaan koko juttu tuntuu turhalta, vaikka todellisuudessa se onkin kaikkea muuta. Siis kaikkea muuta. Mikään tuohon aiheeseen liittyvä ei ole koskaan tuntunut turhalta. Ei edes sillon, kun olen yrittänyt.
Joka tapauksessa mulla on nyt sen suhteen sellanen fiilis, että ollaan edes menossa oikeaan suuntaan, vaikkakin aika hitaasti. Jotenkin se ilkeä ja ahdistava tunne alkaa hävitä. Oli oikeasti hyvä idea nostaa kissa pöydälle. Oikeasti. Suosittelen sitä teille kaikille jotka mietitte pitäisikö avata suu jostain aiheesta vai ei.
Deep down you know it's best for yourself but you
Hate the thought of her being with someone else
But you know that it's over
We know it is through
Let it burn
Let it burn
Gotta let it burn
Hate the thought of her being with someone else
But you know that it's over
We know it is through
Let it burn
Let it burn
Gotta let it burn
lauantaina, maaliskuuta 19
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)