Huomenta te maailman kansalaiset! Minä olen ihan hiukkasen yliaktiivisella(sella sella) tuulella juuri nyt. Puhuin juuri iiihanan kotimaisen Ninnen kanssa luurissa ja hän on huomenna tulossa tänne! Käydään keskiviikkona vilasee Redraman keikka (ite en niin oo innostunu mut seuran vuoks) ja otetaan ehkä muutama neuvoa antava.

SITTEN ens kuussa kylään tulee vuorostaan Anni ♥ (jota mulla on nyt hirmu ikävä kun menin lukemaan sen blogia, heh) ja käydään katsastamassa Crashdïetin keikka! Oi kyllä, olen innostunut! Eikä seurakaan huonoa ole!! Kyllä minua nyt ystävillä hemmoitellaan, iihanaa ♥

Ainoa huolenaihe tällähetkellä on raha. Sitähän ei nimittäin ylimääräistä ole, öö, yhtään! No hälläväliä! At least I got my friends, and my love ♥ (Joka muuten makaa tossa sohvalla vieressäni melkein yläosattomissa!) HELL YEAH! Hahaa!

Tosiaan ylivilkkautta on nyt joo....

Sitten taas aiheeseen kirjoitus. Sain kun sainkin vähän eteenpäin sitä tekstiä mistä aikaisemmin mainitsin. Nyt jopa sain siitä sillai kiinni you know? Alko kulkea ihan kuin itsestään, niinkun sillon joskus. Ei sitä loppuunsa tullut tunnissa kun 2½ sivua, mutta tulipahan silti. Olen hyvin tyytyväinen itseeni.

Nyt voisin siirtää keskittymiseni täykkäreihin ja ihanaan avovaimooni, joten palaan täällä astialle myöhemmin. Kiitos, kuulemiin!

Writers block, I hate it...

Heijsan!

Olen tässä kohtapuoliin lähdössä iltavuoroon töihin ja ajattelin että voisin joutessani vaikka lätistä tänne vähän skebeliä.

Oltiin eilen murun kanssa syömässä Amarillossa "joululahjarahoilla". Vedin saman burgerin kun aina ennenkin, mutta kun se on vaan niin hyvää!!! Mulle oli myös tullu (taas) paketti cdon.com:ilta, joten kun kultani nukkui niin katoin Disneyn Fantasia 2000, oh se on ihana! Sain samalla myös Matrix trilogian ja vuoden 2003 Peter Panin, joka on seuraavana mun katso listalla.

Sitten jotain vähän mielenkiintosempaa (tai ainakin minusta). Näin toissayönä jälleen yhden "kirjaunen" (niille jotka ei tunne mua, kyseinen termi tarkottaa siis sitä, kun nään unen josta olen halukas/valmis kirjoittamaan tarinan), ja heti kun pääsin kotiin niin mun oli alettava kirjottamaan sitä. Ekat kaks sivua meni kun heittämällä vaan, mutta sitten kun lopetin (oli mentävä saunaan ja nukkumaan) niin tänään tuntu ihan mahdottomalta jatkaa! Siis niin turhauttavaa. Mulla on valmis juoni, valmiit hahmot, valmis kaikki, ja silti mä en tunnu pystyvän kirjottamaan.

Sanoin just eilen rakkaalleni miten outo oli kirjoittaa taas. Kun miettii, että jokunen vuosi taaksepäin se oli reilusti yli puolet koko mun elämästä ja mä rakastin sitä, ja olin siinä kaiken lisäks vielä vissiin aika hyväkin. Sitten kun mä eilen alotin niin se tuntu niin hyvältä. Ihan kun ois saanu takasin jotain pientä itsestään mikä oli ollut pitkään kadoksissa. Samaan aikaan se taas oli pelottavaa. Entä jos mä en osaa enää? Entä jos se taas loppuu? Entä jos mä olen jo unohtanut?

Tänään kun mä heräsin en malttanut odottaa, että saan koneen auki ja alan kirjottaa. Noh, sain aikaseks puol sivua väkisin väännettyä paskaa jonka todennäkösesti deletoin myöhemmin. Voi kurjuuksien kurjuus. Mä tarviisin jonkun henkisen tukijan tähän prosessiin, tai jonkun joka pystyis pitämään mun innon ja inspiraation hengissä sillätavoin kun se eilen oli.

No mutta, it is what it is. Nyt pitää jokatapauksessa pikkuhiljaa lähteä. Mulla on treffit yhen kuuman kanssa vuokin metroasemalla, hihii ♥

Maailman onnellisin avovaimo ♥

Heissan hei!

Oon tässä reilun parin viikon loman (tuntu yli kuukaudelta!) jälkeen lähössä puol viideks töihin. Mitähän siitäkin tulee, tuntuu ettei osaa varmaan mitään, hah!

Fiilistelen Lady Gagaa ja yhden biisin sanoista inspiroituneena ajattelin pitkästä aikaa kirjottaa blogin. Tulin nimittäin ajatuksissani harhautuneeksi siihen ensimmäiseen iltaan kun tapasin rakkaani. Siitä on aikaa nyt reilu vuosi ja vaikka mä jo sillon tiesin (vaikken sitä kyseiselle neidille paljastanutkaan), että hän on se jonka mä haluan mä en ois ikinä uskonut, että seuraavan vuoden marraskuussa me asutaan yhdessä unelma-asunnossa Aurinkolahdessa.

Ylä-, ja alamäkineen tää vuosi on ollu aivan täydellisen ihana. Muuton yhteydessä on ollu stressiä enemmän kun kahdelle ihmiselle ois uskonu kasaantuvan, mutta nyt kun kämppä on kunnossa (sohvaa lukuunottamatta joka tulee perjantaina ♥) niin sitä näkee, että kaikki oli sen arvoista.

Tässä kun kaikki palaset on loksahtanut kun ihmeen kaupalla paikoilleen tulin miettineeksi perhosvaikutusta. Mitä jos Pia ei ois lähtenyt mun luo yöksi sillon ensimmäistä kertaa? Mitä jos se ei olis pyytänyt mun puhelinnumeroa siinä Kampin edessä? Mitä jos mä en olisi seuraavana päivänä menny sinne yöksi? Mä uskon kyllä, että kun kyse on siitä oikeasta me oltas jokatapauksessa päädytty yhteen jotain kautta, jollain lailla, mutta oltaisko me tässä tilanteessa nyt? En usko...

Jokatapauksessa mä olen onnellisempi kuin koskaan siitä, että kaikki lopulta meni näin (eikä loppua näy, hihiii ♥) ja mä saan nyt ylpeänä sanoa olevani maailman ihanimman tytön (vai naisen? You'r choise hun, hahaa) avovaimo. How cool is that!!

Tuntuu muutenkin jotenkin omituiselta, että tässä on tosiaan mennyt jo yli vuosi. Toisaalta musta tuntuu, että Pia ois ollu mun elämässä aina ja toisaalta taas tuntuu kun se ois ollu viimekuussa kun mä ensimmäistä kertaa astuin sisälle sen asuntoon Alppilassa. *Huokaus* Voi tätä elämää. Sitä ei koskaan tiedä mihin se kuljettaa, ennenkun sen elää... Okei tossa lauseessa ei ollu mitään järkeä, mutta you got the point, right?

Kuvia asunnosta mun ois tarkotus laittaa tänne sitten, kun saadaan vielä se sohvakin tänne ja sillai. Älkää kirotko jos en laita sillä nää on taas näitä mitä mä aina lupailen, mutta sitten ne aina jää. Tosin oon niin super onnellinen ja innoissani ja rakastunu tähän kämppään, että tällä kertaa mä varmaan oikeasti suoritan tän asian loppuun asti, hehee.

Mutta joo, mitäs tässä enää turhia läpisemään, eiköhän kaikki oo jo saanu tarpeekseen tästä mun hehkutuksesta. Mikäli jaksoitte rämpiä mun kanssa tän vaaleenpunasen hunajan läpi ne vaaleenpunaset sydänlasit päässä niin kiitos, mutta jos ette, I don't blame you, hih.

Anygay, rakastakaa elämää ja läheisiänne ja itseänne ja olkaa onnellisia! Jos kaikki ei aina mene niinkun ois suunnitellu niin älkää lannistuko. Mä olen elävä esimerkki siitä, että kyllä se aurinko paistaa risukasaankin, kun vaan jaksaa nousta ylös niistäkin kuopista mihin ois helpompi vaan jäädä makaamaan. Pusuja ♥



Loistavuutta ♥

Nyt kuulkaa pyyhkii hyvin!

The Queen of Pop

Eilen oli Lady Gagan keikka (joka muuten kuluneen kahden tunnin aikana vei niin popin kuninkaallisen tittelin jos multa kysytään, vapise Madonna, hahaa) ja se oli jotain ihan mieletöntä! Oikeasti, mä olen niin sanaton, Gaga on valtavaa! Huh huh. Se kontakti jonka se piti yleisöön ja se tanssi, ja se ääni! Siis ennenkaikkea se ääni. Kuulosti aivan samalta, tai jopa paremmalta, kun levyllä. Huh huh!

Mulla ei valitettavasti ole kuvia, koska istuttiin sen verran kaukana ettei ihan toi iPhonen kapasiteetti riittäny kuvaamaan. Jatalla tosin on jotain, ja ainakin faceen niitä jossain vällissä pitää laittaa. Sitä siis odotellessa.

Jokatapauksessa muistot jäi enemmän kun kirkkaana mieleen ja rakastuin kyseiseen naiseen vielä vaan enemmän. Se lahjakkuuden määrä yhdessä, sisältä ja ulkoa,-kauniissa naisessa on ihan käsittämätöntä. En enää koskaan kuuntele Gagaa samalla tavalla tuon keikan jälkeen!

 

Ja sitten vähän muuta

Rakkaani pääsee tänään varttia yli kolme töistä, ja sitten lähdetään sen mutsin luo Lahteen! How cool is that! Meillä oli viimeks juhannuksen alla siellä niin kivaa, ja mä tykkään Pian mutsista ihan simona, siksi mä olenkin niin innoissani tästä reissusta, vaikka se vaan yhden yön kestääkin.

Muutoksiakin mä olen elämääni suunnitellut. Niin isoja kuin pieniäkin. Ensialkuun mä menen kampaajalle, hahaa. Mun letti on ihan järkyttävässä kunnossa, niinkun oikeesti! Sitten pitäs hankkia taas silmälasit, tää blogin kirjottaminenkaan ei oo ihan älyttömän mielekästä kun ei nää mitään.

Sitten meinattiin Pian kanssa pistää hynttyyt yhteen tähän sen kämpille, mutta ennen sitä pitäs saada kaikki järkättyy niin, että mun tän hetkiset vuokin kämppikset ei jää taivasalle. Toivotaan, että siltä osin kaikki järkkääntyy, vai mitä?

Sen jälkeen on sitten vielä yks juttu, mutta siitä en halua puhua ennenkun se asia on oikeasti järjestyksessä. Ei pidä nuolasta ennenkun tipahtaa, if you know what I mean.

Nyt mun pitää jokatapauksessa nousta ja alkaa laittamaan kamoja kasaan ja naamaa kuntoon. Pia pääsee tunnin päästä ja mun pitää olla valmiina sillon kun se tulee kotiin.

Jeps. love and peace and music to all of you, see ya ♥



Another normal day...

Heippatirallaa!

Meikäläisen viikonloppu meni sitten Joensuussa rakkaan siskon ja rakkaan kanssa, hihi. Tavattiin kavereita ja perhettä ja otettiin rennosti (lauantai iltana vähän liiankin, haha. Too much tequila for me!). Koko kolme päivää oli ihan uskomatonta ja kaikki meni paremmin kun oisin uskaltanu ees toivoa! Rakastan mun perhettä ja kavereita ♥ Ja tietenkin ihaninta tyttöystävääni ♥

Kävin Jenssissä myös kampaajalla (joka sattuu olemaan yksi parhaimmista ystävistäni). Hiuksista tuli ihanat ja oon tosi tyytyväinen. Ainut vaan, että kävi ilmi, että olen allerginen (tai jotain) mustalle hiusvärille ja nyt mun päänahka on totaallisen palanut ja kutisee niin paljon että itku tulee ja järki lähtee. Noh, aina ei voi voittaa...

Mulla on tässä vielä 3 päivää vapaata, toivotaan että on hyvät kelit ja saan jonkun mun kanssa puistoon ottaa arskaa, hihi, haluun ruskettuu! Toivotaan myös, että saan herätä joka aamu yhtä ihanasti kun tänään *tyytyväistä myhäilyä*...
Sain tänään sitten jotain aikaankin. Siivosin keittiön, pesin pyykit, ja tyhjensin/täytin tiskikoneen, en osaa vielä ite laittaa sitä päälle, mutta huomenna sitten. Jos sais siivottua myös olkkarin niin ylihuomenna vois sit imuroida koko kämpän... Paljon suunnitelmissa, mutta vapaapäivistä pitää ottaa hyöty irti, right?

Muutapa tässä ei varmaan sit tälläkertaa. Subilta alkaa Gladiaattori niin ohjaan keskittymiseni siihen. kohan muru tulee kotiin niin laitetaan uuniin raneja, nakkeja ja kananuksuja, nam nam ♥

Kateus on katsojan silmässä

Mä olen kolmatta päivää saikulla. En jaksaisi enää maata sängyssä, mutta ei tässä oikein muutakaan tekemistä ole *huoh*. Dataan kaiket päivät ja saan siitä helvetillisen päänsäryn. Mun näölläni tää tietokoneenruudun tuijottaminen 24/7 ei ole ehkä ihan kaikkein järkevintä, mutta, ihan sama.

Nyt mä olen taas jotenkin niin negatiivisella ja surullisella tuulella, and I have no idea why. Alan olla aika kypsä tähän omaan lapselliseen kiukutteluuni, mutta en vaan voi itselleni mitään. Mä tiuskin ihan ilman syytä ja tajuan vasta 15sekuntia myöhemmin, että olikohan tuokin taas ihan aiheellista.

Mulla on myös ikävä Joensuuhun, kotikaupunkiin. Mulla on ikävä mun perhettä ja mun ystäviä. BePoppia ja kesäistä ihanaa Elinaa ♥

Noo, kohtahan sinne ollaan menossa, nyt en vaan jaksa innostua edes siitä. Tyypillistä minua. Ensin mä volisen jostain asiasta, ja sitten kun siihen on tulossa muutos niin en jaksa edes hymyillä. Mä olen niin negatiivinen ihminen. Get over yourself bitch!

I love life, but who's life?

Katselin taas ihailemieni julkkisten kuvia ja tulin yhä vaan ärsyyntyneemmäksi ja surullisemmaksi. Mä niin kadehdin niitä ihmisiä. Miksi mä en asu Los Angelesissa? Miks en mä käy baarissa Jeffree Starin kanssa ja valokuvaa HOLLYWOOD kylttiä auringonnousussa? Ärsyttävää. Miksi mä en edes ole laiha?? Vielä vitun paljon ärsyttävämpää. Mä olen kyllästynyt olemaan pullea tai tavallinen. Mä haluaisin kokea enemmän. Ei tule onnistumaan näillä palkoilla, sen voin luvata.

Huoh taas. Mä vaan katkeroidun päivä päivältä enemmän... No en oikeasti! Mulla on nyt vaan menkat niin koko maailma on vaan vittu. Can't help myself...

Mä haluan olla edes laiha perkele!!!

Helvetin hyvää yötä, I'm out. Huomenna saikkupäivä 4/5, wonder what I'm gonna do then... *Huoh*





"Lucky Skinny Bitch living in LA"