Mulla on koko ajan odottava olo. Mä tiedän, että jotain on tapahtumassa, kaikki merkit on ilmassa. Mä en vaan yhtään saa kiinni siitä mitä se on. Onko se jotain hyvää, vai jotain pahaa? Jotain hyvää mistä seuraa jotain pahaa, tai ehkä jotain pahaa mistä seuraa jotain hyvää.
Mä näin taas enneunen. Tiesin, että se tarkoitti jotain. Tälläkertaa osasin jopa tulkita sitä, en vaan ollut varma olinko oikeassa. Olin. Se oli hyvä uni, ja hyvä enne. Nyt mä kai vaan odotan seurauksia. Jotain hyvää? Jotain hyvää mistä seuraa jotain pahaa?
Mä tiedän ettei pitäisi, mutta tietyntyyppisen historiani takia mä olen suhteellisen pessimisti. Tai no, itse mä nimittäisin sitä enemmän realismiksi, mutta tiedä häntä.
Mun mielialat on alkanu taas vaihtelemaan, nollasta sataan ja sadasta nollaan niinkuin hyvä ystäväni joskus sanoi. Se ei ole hyvä merkki. Mä olen myös pidemmän aikaa mieluummin jäänyt yksin kotiin kun lähtenyt johonkin minne mua on pyydetty. Ei myöskään hyvä merkki. Mutta nyt mä tiedän tän kaiken, ja voin ehkä ohjailla tekemisiäni parempaan suuntaan. Right?
Tänä iltana mua pyydettiin baariin, en lähtenyt. Nyt musta tuntuu, että nää tunnit kuluu ihan tappavan hitaasti. Tahtosin mennä jo nukkumaan, mutten sitten kuitenkaan tahtois. Hankalaa.
Yöt on ollu nyt inhottavia. Yksin nukkuminen ei vaan oo kivaa. Mmh...
Olen niiiiiiin tyytyväinen ja iloinen juuri nyt! Jatta on junassa matkalla Helsinkiin ja meitä odottaa ihka aito Helsinkiläinen Espanja ilta (what ever that means, haha!) malibucolineen kaikkineen!
Mä olen tehnyt "pika" siivouksen, tiskannut ja nyt odottaa vielä naaman laitto kuosiin. Sitten kello alkaakin olla sen verran, että voin lähteä siskoani vastaan juna-asemalle ♥
Muistan miten ennen muuttoa kuvittelin näitä tilanteita, että olen sitten juna-asemalla vastassa kavereitani kun ne tulee. Oikeesti tää on vielä ihanampi tunne mitä ajattelin!
Ihana saada "pala Joensuuta" (ja itseään if I may add) tänne vierailemaan, varsinkin kun edellisen kerran ite olin Joensuussa viimeks rokissa (joka oli edelleen paras KAIKISTA!), joten on jo kyllä ikäväkin sitä osaa elämästä.
Sitten parin viikon päästä, jos rahatilanne antaa periks niin lähden Tampereelle kattomaan Marttaa ekaa kertaa öö, vuoteen? Se olis ihan mahtava irtautuminen näistä kuvioista ja ihanaa muutenkin. Mä olen nimittäin nykyään alkanut pienin haparoivin askelin hakemaan elämääni takasin niitä asioita jotka ennnen teki mut onnelliseks/iloseks. Ja rehellisesti voin myöntää, että holistit (♥) ja TH on yksi niistä asioista. Mä olen alkanut taas kuuntelemaan enemmän ja enemmän Tokio Hotellia, ja mitä enemmän sitä kuuntelen, sitä enemmän mieleen tulvii ihania muistoja ♥ (sydänten raiskausta btw...)
En meinaa edes sanoa, että "toivottavasti ne ei ole unohtanut mua", koska melkein väittäisin, että niillä kokemuksilla mitä meillä on ollut yhdessä (vaikka niistä liian pitkä aika onkin, ja vaikka ne suurimmaksi osaksi tapahtu mesen välitykselä [ainakin mun osalta]) ei kukaan unohda ketään ihan heti. Love ya all ♥
Oih, tuli yks päivä mieleen, että sit kun alkaa tulla taas lunta (blaaah!) niin ois ihana lähtee porukalla jäähallinpihalle (kyllä, luitte oikein! Jos et ole TH-fani, et vaan tajua! Hahahaaa!) fiilistelemään vanhoja keikka muistoja, hihi.
Mut enigeis, back to today! Pitää alkaa tosiaan kampaamaan naama ja sit porskuttaa metroon ja steissille. Palataan taas, toivottavasti yhtä ihanissa fiiliksissä hihi!
Tähän ei kuitenkaan mahdu tarpeeks sydämiä niin en edes vaivaudu yrittämään, haha!
