Joulu ja rakkaat ♥

Noniin, täällä sitä ollaan. Juurikin siellä missä juuri nyt kuuluukin, eli siis Reijolassa porukoilla ♥ Huomenna on jouluaatto (olen super innoissani Jatalle ostamastani lahjasta, can't wait to see her face!) ja se takoittaa koko päivän mittaista hyvää mieltä ja yhdessä oloa. Rakastan perhettäni ♥

Jos olisin saanut yhdistettyä tähän vielä sen yhden rakastamani ihmisen niin asiat olisi vielä ihanammin, mutta tänä vuonna tyydyn tähän. Näen kultani kuitenkin muutaman päivän päästä, ja sitten ei tarvitse olla pitkään aikaan tälläistä aikaa erossa ♥

Mä en tiedä johtuuko se tästä kotiseudun rauhasta, tai siitä että sain taas pitkästä aikaa nähdä parhaita kavereitani (ainakin muutamaa heistä), vai mistä, mutta nyt on taas se tunne, että kaikki on niinkuin pitääkin. Joo, raha-asiat huolettaa edelleen, mutta tammikuussa senkin ongelman pitäisi tasottua. Sitäpaitsi, raha on kuitenkin vaan rahaa, eikä se ole minkään arvoista kun sitä vertaa kaikkiin ihmisiin mun elämässä.

Olen onnellisessa asemassa kun saan nauttia maailman ihanimmasta perheestä ja kavereista, ja rakastua tyttöystävääni päivä päivältä enemmän. Tuntuu uskomattomalta, että olen saanut tällaisia ihmisiä elämääni ♥

Niin. Mä nyt olen iso kasa onnellisuutta ja rakkautta tänään (ja varaan sama linja huomenna), kiitos siitä kaikille läheisilleni ♥ Opossumia on ikävä, mutta pian saan hänet taas syliini ♥



What hurts the most...

On suorastaan pelottavaa kuinka pystyy satuttamaan jotakuta, ketä ihan oikeasti ja vilpittömästi rakastaa. Miten sanat pääsee karkaamaan suusta vaikkei niitä tarkoita, ja kuinka sitä ei etes tajua sanoneensa niin pahasti ennenkuin näkee toisen reaktion.

Sen jälkeen tuntuu siltä kun kantaisi viidenkymmenen kilon painoa rinnassaan koko ajan. Itkettää jatkuvasti, kuulee omat sanat päänsä sisällä uudestaan ja uudestaan vaikka yrittäisi keskittyä mihin tahansa muuhun. Jossain itseinhon syövereissä kuitenkin älyää tehdä ja sanoa sen mikä olisi pitänyt alun perin sanoa niiden kamalien loukkauksien sijastan. Anteeksi.

Näitä tilanteita tulee ja sattuu meille kaikille. Kukaan ei elä elämäänsä loukkaamatta ketään, ja valitettavasti meidän on kaikkein helpointa loukata juuri niitä ihmisiä joista me välitetään. Mistä se johtuu, sitä mä en tiedä.

Onneksi kuitenkin osa meistä on sen verran onnekkaita, että meitä ympäröivät ihmiset myös välittävät meistä ja ovat valmiita antamaan anteeksi silloinkin, kun tuntuu ettei pystyisi antamaan anteeksi edes itselleen. Se on oikeasti korvaamatonta.

Kiitos rakas, anna anteeksi.