Ja kun nään sut nyt taas samaan vanhaan ansaan ajaudun...

Mä olen... En tiedä. Joltain musta tuntuu, mut en oikein tiedä miltä.
Mä istuin tänään parvekkeella auringonpaisteessa, mutta silti oli kylmä. Vasemmassa kädessä mulla oli kaksi asiaa jotka mä olin aiemmin siitä samaisesta kämpästä "saanut". Niin erinlaiset asiat, niin samanlaiset muistot niihin liittyen. Katkeraa? Erittäin.

En mä tiedä, jokatapauksessa olen junassa matkalla kotiin. Se on ainakin kivaa, kai. Don't get me wrong. On ihanaa mennä kotiin. Jotenkin musta vaan tälläkertaa tuntuu kun asiat Jenssissä ois jääny jotenkin kesken tai jotain. Tosin Tän yhden kanssa ne tulee olemaan kesken (ainakin mun päässä) koko mun loppuelämän...

Mut vittuakos tässä. Ei se miettimällä parane...

"Just let me love you, and I will learn to love you right"

"Sä saat koti-..." TURPA KIINNI!!!

Mä olen tällähetkellä junassa, ja vannon että mun edessä (istun siis tälläsessä pöydällisessä neljän hengen systeemissä) istuu kaks ärsyttävintä pentua joihin oon ikinä törmänny!!! Siis voi VITTU! "Sä juot pelejä, sä saat kotiarestia!" "Sä katoit ikkunasta, sä saat kotiarestia" "Sä räpsäytit silmiä, sä saat kotiarestia!" AAAAAAAAA!!!! Tuo käytävän toisella puolella oleva "vastapäätä" istuva jätkä näyttää ihan yhtä kypsyneeltä kun minäkin. Vaihdettu muutat merkittävät katseet...

Niin, tässä pitäs jaksaa napottaa vielä reilut pari tuntuu. Ehkä siirryn ravintola vaunuun siiderille. Ei nimittäin paskrmpi idea. Tosin min tuurilla nuo pikkuaoinat saa heti mun jälkeen saman idean (miinus se alkoholi) ja sittenkös vituttaa!

Nokkakin vuotaa... Perkele...

Ei mut oli miten oli, ihana käydä taas kotona ja nähdä kaikki! Ikävä on ollukki, hihi.

Puoliunessa...

Asiaa ois paljon, mut en jaksa kirjottaa. Muutenkin pitäs olla jo nukkumassa!

Jokatapauksessa, lyhyt katsaus...

- Lopetin juuri pakkaamisen huomenna alkavaa, reilun viikonlopun kestävää Joensuun vierailuani varten.

- Mun rokki paketti tuli vihdoin postissa ja rakastan Sixx: A.M:iä edelleen ♥

- Lähdin eilen töiden jälkeen tyttöjen kanssa parille ja päädyin heräämään jonkun randomin luolta kalliosta hatarien muistikuvien kera. Paniikki/kiire/morkkis sai mut poistumaan siitä kämpästä niin nopeesti, että jätin myös silmälasini sille tielleen (KYLLÄ! Ihan oikeasti... Tuli sit vähän kalliimmat "parit").

- Lähdin aamulla ostamaan junalippua ja tajusin vasta tiskillä, että mun lompakko ei ole mukana. Se löyty kuitenkin onneks kotoa eikä ollu jääny mihinkään bailaamaan. Jokatapauksessa tästä johtuen joudun huomenna nousemaan entistä aikasemmin että kerkeen hakea sen lipun aamulla.

Joo, huomioon ottaen edellisen lauseen lopetan nyt tähän. Sitäpaitsi väsyttää ihan oikeesti...

Sydän, iso sydän ♥

Joo voishan tähän nyt kirjottaa pitkän postauksen eilisen pelistä ja siitä mitä tapahtu. Mutta luotan siihen, että ihmiset tietää kuinka iso ja tärkee juttu tää oli mulle, niinkun monelle tuhannelle (miljoonalle?) muullekin.

Tämä kertoo kaiken tarpeellisen;

Helsingissä oli viimeyönä törkeet bileet, eikä tää päivä varmaan jää kakkoseks ku saadaan Leijonat kotiin ♥

Rock'n Roll forever man!

Löysin uudelleen Sixx: A.M:in, jos nyt olin sitä koskaan hävittänytkään. Voisko nyt olla enää mahtavampi fiilis kun Suomi on menossa finaaliin MM-jääkiekossa ja cdon.com:ista on tulossa paketillinen rokkia ensi viikolla ♥

Tilasin siis pari Sixx:A.M:in levyä (mulla on jo se eka mut se on poltettu niin eihän se käy!), Tokio Hotellin Humanoid City live dvd:n ja Mikael Monroen uuden cd/dvd paketin. IHANAA!!!

Tosiaan, Sixx: A.M. on ollu parin viimepäivän bändi (♥). Eilen vihdoin aloin tutustua niiden uuteen albumiin tubessa ja pakkohan se oli sitten heti saada omaksi kun sieltä iski pari biisiä niin julmettoman kovasti tajuntaan!

Toinen on nimeltänsä Skin, joka on rauhallinen ja kaunis (tietyistä syistä sanoituksiltaan osuu minuun henkilökohtaisesti niin pirun syvälle, että itkin varmaan tunnin putkeen ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen. Suosittelen sitä ihan jokaiselle joka on kertaakaan elämänsä aikana tuntenut olevansa jotain muuta kuin kaunis!) kappale jonka sanotukset on enemmän kuin merkitykselliset ja kauniit, oh ♥

Toinen taas rokkia rokkia rokkia, Dj, James, ja Nikki pysyy tietenkin tyylilleen aina uskollisena, ja hyvä niin! Biisi on vaan niin iskevä! Sen aikana ei voi olla kuvittelematta miltä tuntuisi kokea se livenä hirveän ihmismassan seassa kolmen laittoman seksikkään miehen tykittäessä lavalla enemmän kuin tunteella! Tämä sattuu olemaan myös albumin nimikkokappale, eli kyseessä on siis This is gonna hurt.

Luonnollisesti koko läpyskä on täynnä ihan mielettömiä biisejä, mutta nuo kaksi on nyt ne mitkä on jäänyt mun laitteistoon repeatilla pyörimään. Sit kun saan sen albumin käteen ja koneeseen huutamaan niin varmasti sieltä nousee myös lisää suosikkeja. Niin kävi kolmikon ekankin albumin Heroin Diaries:inkin kanssa.

Voisin puhua kyseisestä bändistä ja niiden biiseistä ties kuinka pitkään, mutta huomenna on edessä 12tunnin työpäivä joten ehkä menen nyt nukkumaan, haha!

Olisin laittanut tähän kuvan loppuun, mutta blogi huoraa joten jäätte nyt ilman... Mur...

I keep telling myself it's just a phase...

Alotin taas kirjottamaan, mut sit tajusin ettei oo mitään asiaa...

What the hell is wrong with me? Mähän rakastan kirjottamista, miksi mulla ei ole mitään asiaa?

Writersblock..?

Pitkästä aikaa...

Joo, oon ollu jonkun aikaa blogilta poissa, kun oma kone sano ittensä irti ja jotenkin musta tuntuu etten osaa kirjottaa muiden koneilla, niin tyhmältä kun se kuulostaakin.

Jokatapauksessa, elämä on menny ihan tasaseen tahtiin etiäpäin. Töitä on ollut paljon ja on ilmeisesti jatkossakin. Nyt tosin on edessä vain kaks lyhyttä päivää ja sit kaksi vapaata. Tahtoo lintsille!

 Välillä musta tuntuu että oon niin väsyny etten jaksa tehdä muuta kun itkeä. Itku ei kuitenkaan tule ja tarpeeks pitkään kun se tuolla kurkunpäässä (siellä mä aina tunnen sen että nyt on lähellä) kummittelee niin sit alkaa oksettaa eikä tosiaan oo enää yhtään kivaa. Väsymyksestä huolimatta mulla on kyllä ollu ihan mielettömiä "leijumis hetkiä" tässä lähiviikkoina. Yks niistä oli eilen kun oltiin kattomassa Francinea Virgin Oilissa. Ohhoh mikä keikka! Aivan mahtavuutta! Laittaisin kuvia mut en nyt jaksa alkaa siirtelemään niitä puhelimesta koneelle.

Tänään on sitten vietelty krapulapäivää kultti-klassikoiden parissa. Toisin sanoen katottiin Cry-Baby ja Lost Boys. Aivan ihania leffoja molemmat, ja ah mitä miehiäkin vielä!

Nyt illalla Anni lähti omille teilleen ja mä jäin yksin kotiin. Koin jokseenkin katkeransuloisen muistuksen eräästä erittäin tärkeästä asiasta elämässäni, joka syystä tai toisesta ei ole saanut juurikaan huomiota pitkään aikaan. Nyt mä kuitenkin taas muistin kaiken mitä se mukanaan toi ja tuo edelleen ja haluaisin palavasti soittaa sille yhdelle ainoalle ihmiselle jonka kanssa mä tästä asiasta pystyn puhumaan. Sille jonka tiedän tuntevan ja muistavan samoin kuin minä.

Hassua taas, miten tälläinen asia saa mut tuntemaan näin voimakkaasti. Tosin niinhän se on tämän osalta aina mennyt... "Because they saved my life", sillä sen ne teki, vaikkei sitä muut koskaan tule ymmärtämään.

Mutta ehkä tämä on tän illan osalta nyt tässä. Suljen vaan silmät, fiilistelen, ehkä itkenkin ihan vähän, se vois tehdä hyvääkin...