Mä jouduin eilen lähtemään Sonjan tupareista kesken illan kun tulin vähän kipeäksi (enkä niin vähääkään). Huomenna pääsen taas takasin Helsinkiin. Joensuu on oikein mukava, mutta jotenkin nyt en ole tällä tuulella. Mielellään kyhnöttäisin rakkaani sängyllä sen kainalossa ja kattosin telkusta jotain skeidaa...
Mua masentaa nyt kaikki. En jaksa odottaa edes kesää. Todennäkösesti siitäkin tulee yks tuskien taival lääkärien ja töiden välillä (joo positiivisuus ei tosiaan ole päivän sana...).
HUOOOOH! Turhaudun. Huulirasva on edelleen liian kaukana. Eikö sekään nyt älyä kävellä itekseen tuolta pöydältä tänne? Ihme tyyppi... Hankala...
Huomasin muuten just äsken, etten mä enää osaa kirjottaa blogiakaan näköjään, kuka tällästä paskaa jaksaa lukea? Haha! Kyse ei ole siitä etteikö ois paljon sanottavaa, vaan siitä, että aina kun alotan jotain sanomaan niin päätän, että en mä tota sanokaan...
Muuten Jatta muutti Helsinkiin!!! Kuin siistiä! Tästä alkaa uusi lehti, hihi. Ja kyllä mä oikeasti odotan kesää, siitä tulee varmasti mahtava, mutta oon vaan nyt jotenkin niin ahdistunu ja synkkä. Harmittaa kun eilen piti jättää juhlinta kesken eikä kerenny nähä kaikkia kavereita joita olis halunnu... Mutta kai tässä vielä kerkee... Toivottavasti.
Musta tuntuu että tuo huulirasva suorastaan kihertelee tuolla itteensä tyytyväisenä, kun tietää etten mä kuitenkaan aio tästä nousta sitä hakemaan. Mur.
Mulle tuli tekstiviesti.
Puhelin soi.
Se oli Riikka...
Nyt iski väsy. Ihan todella... Huulirasva on vieläkin liian kaukana...
