Maailman onnellisin avovaimo ♥

Heissan hei!

Oon tässä reilun parin viikon loman (tuntu yli kuukaudelta!) jälkeen lähössä puol viideks töihin. Mitähän siitäkin tulee, tuntuu ettei osaa varmaan mitään, hah!

Fiilistelen Lady Gagaa ja yhden biisin sanoista inspiroituneena ajattelin pitkästä aikaa kirjottaa blogin. Tulin nimittäin ajatuksissani harhautuneeksi siihen ensimmäiseen iltaan kun tapasin rakkaani. Siitä on aikaa nyt reilu vuosi ja vaikka mä jo sillon tiesin (vaikken sitä kyseiselle neidille paljastanutkaan), että hän on se jonka mä haluan mä en ois ikinä uskonut, että seuraavan vuoden marraskuussa me asutaan yhdessä unelma-asunnossa Aurinkolahdessa.

Ylä-, ja alamäkineen tää vuosi on ollu aivan täydellisen ihana. Muuton yhteydessä on ollu stressiä enemmän kun kahdelle ihmiselle ois uskonu kasaantuvan, mutta nyt kun kämppä on kunnossa (sohvaa lukuunottamatta joka tulee perjantaina ♥) niin sitä näkee, että kaikki oli sen arvoista.

Tässä kun kaikki palaset on loksahtanut kun ihmeen kaupalla paikoilleen tulin miettineeksi perhosvaikutusta. Mitä jos Pia ei ois lähtenyt mun luo yöksi sillon ensimmäistä kertaa? Mitä jos se ei olis pyytänyt mun puhelinnumeroa siinä Kampin edessä? Mitä jos mä en olisi seuraavana päivänä menny sinne yöksi? Mä uskon kyllä, että kun kyse on siitä oikeasta me oltas jokatapauksessa päädytty yhteen jotain kautta, jollain lailla, mutta oltaisko me tässä tilanteessa nyt? En usko...

Jokatapauksessa mä olen onnellisempi kuin koskaan siitä, että kaikki lopulta meni näin (eikä loppua näy, hihiii ♥) ja mä saan nyt ylpeänä sanoa olevani maailman ihanimman tytön (vai naisen? You'r choise hun, hahaa) avovaimo. How cool is that!!

Tuntuu muutenkin jotenkin omituiselta, että tässä on tosiaan mennyt jo yli vuosi. Toisaalta musta tuntuu, että Pia ois ollu mun elämässä aina ja toisaalta taas tuntuu kun se ois ollu viimekuussa kun mä ensimmäistä kertaa astuin sisälle sen asuntoon Alppilassa. *Huokaus* Voi tätä elämää. Sitä ei koskaan tiedä mihin se kuljettaa, ennenkun sen elää... Okei tossa lauseessa ei ollu mitään järkeä, mutta you got the point, right?

Kuvia asunnosta mun ois tarkotus laittaa tänne sitten, kun saadaan vielä se sohvakin tänne ja sillai. Älkää kirotko jos en laita sillä nää on taas näitä mitä mä aina lupailen, mutta sitten ne aina jää. Tosin oon niin super onnellinen ja innoissani ja rakastunu tähän kämppään, että tällä kertaa mä varmaan oikeasti suoritan tän asian loppuun asti, hehee.

Mutta joo, mitäs tässä enää turhia läpisemään, eiköhän kaikki oo jo saanu tarpeekseen tästä mun hehkutuksesta. Mikäli jaksoitte rämpiä mun kanssa tän vaaleenpunasen hunajan läpi ne vaaleenpunaset sydänlasit päässä niin kiitos, mutta jos ette, I don't blame you, hih.

Anygay, rakastakaa elämää ja läheisiänne ja itseänne ja olkaa onnellisia! Jos kaikki ei aina mene niinkun ois suunnitellu niin älkää lannistuko. Mä olen elävä esimerkki siitä, että kyllä se aurinko paistaa risukasaankin, kun vaan jaksaa nousta ylös niistäkin kuopista mihin ois helpompi vaan jäädä makaamaan. Pusuja ♥



Loistavuutta ♥

Nyt kuulkaa pyyhkii hyvin!

The Queen of Pop

Eilen oli Lady Gagan keikka (joka muuten kuluneen kahden tunnin aikana vei niin popin kuninkaallisen tittelin jos multa kysytään, vapise Madonna, hahaa) ja se oli jotain ihan mieletöntä! Oikeasti, mä olen niin sanaton, Gaga on valtavaa! Huh huh. Se kontakti jonka se piti yleisöön ja se tanssi, ja se ääni! Siis ennenkaikkea se ääni. Kuulosti aivan samalta, tai jopa paremmalta, kun levyllä. Huh huh!

Mulla ei valitettavasti ole kuvia, koska istuttiin sen verran kaukana ettei ihan toi iPhonen kapasiteetti riittäny kuvaamaan. Jatalla tosin on jotain, ja ainakin faceen niitä jossain vällissä pitää laittaa. Sitä siis odotellessa.

Jokatapauksessa muistot jäi enemmän kun kirkkaana mieleen ja rakastuin kyseiseen naiseen vielä vaan enemmän. Se lahjakkuuden määrä yhdessä, sisältä ja ulkoa,-kauniissa naisessa on ihan käsittämätöntä. En enää koskaan kuuntele Gagaa samalla tavalla tuon keikan jälkeen!

 

Ja sitten vähän muuta

Rakkaani pääsee tänään varttia yli kolme töistä, ja sitten lähdetään sen mutsin luo Lahteen! How cool is that! Meillä oli viimeks juhannuksen alla siellä niin kivaa, ja mä tykkään Pian mutsista ihan simona, siksi mä olenkin niin innoissani tästä reissusta, vaikka se vaan yhden yön kestääkin.

Muutoksiakin mä olen elämääni suunnitellut. Niin isoja kuin pieniäkin. Ensialkuun mä menen kampaajalle, hahaa. Mun letti on ihan järkyttävässä kunnossa, niinkun oikeesti! Sitten pitäs hankkia taas silmälasit, tää blogin kirjottaminenkaan ei oo ihan älyttömän mielekästä kun ei nää mitään.

Sitten meinattiin Pian kanssa pistää hynttyyt yhteen tähän sen kämpille, mutta ennen sitä pitäs saada kaikki järkättyy niin, että mun tän hetkiset vuokin kämppikset ei jää taivasalle. Toivotaan, että siltä osin kaikki järkkääntyy, vai mitä?

Sen jälkeen on sitten vielä yks juttu, mutta siitä en halua puhua ennenkun se asia on oikeasti järjestyksessä. Ei pidä nuolasta ennenkun tipahtaa, if you know what I mean.

Nyt mun pitää jokatapauksessa nousta ja alkaa laittamaan kamoja kasaan ja naamaa kuntoon. Pia pääsee tunnin päästä ja mun pitää olla valmiina sillon kun se tulee kotiin.

Jeps. love and peace and music to all of you, see ya ♥



Another normal day...

Heippatirallaa!

Meikäläisen viikonloppu meni sitten Joensuussa rakkaan siskon ja rakkaan kanssa, hihi. Tavattiin kavereita ja perhettä ja otettiin rennosti (lauantai iltana vähän liiankin, haha. Too much tequila for me!). Koko kolme päivää oli ihan uskomatonta ja kaikki meni paremmin kun oisin uskaltanu ees toivoa! Rakastan mun perhettä ja kavereita ♥ Ja tietenkin ihaninta tyttöystävääni ♥

Kävin Jenssissä myös kampaajalla (joka sattuu olemaan yksi parhaimmista ystävistäni). Hiuksista tuli ihanat ja oon tosi tyytyväinen. Ainut vaan, että kävi ilmi, että olen allerginen (tai jotain) mustalle hiusvärille ja nyt mun päänahka on totaallisen palanut ja kutisee niin paljon että itku tulee ja järki lähtee. Noh, aina ei voi voittaa...

Mulla on tässä vielä 3 päivää vapaata, toivotaan että on hyvät kelit ja saan jonkun mun kanssa puistoon ottaa arskaa, hihi, haluun ruskettuu! Toivotaan myös, että saan herätä joka aamu yhtä ihanasti kun tänään *tyytyväistä myhäilyä*...
Sain tänään sitten jotain aikaankin. Siivosin keittiön, pesin pyykit, ja tyhjensin/täytin tiskikoneen, en osaa vielä ite laittaa sitä päälle, mutta huomenna sitten. Jos sais siivottua myös olkkarin niin ylihuomenna vois sit imuroida koko kämpän... Paljon suunnitelmissa, mutta vapaapäivistä pitää ottaa hyöty irti, right?

Muutapa tässä ei varmaan sit tälläkertaa. Subilta alkaa Gladiaattori niin ohjaan keskittymiseni siihen. kohan muru tulee kotiin niin laitetaan uuniin raneja, nakkeja ja kananuksuja, nam nam ♥

Kateus on katsojan silmässä

Mä olen kolmatta päivää saikulla. En jaksaisi enää maata sängyssä, mutta ei tässä oikein muutakaan tekemistä ole *huoh*. Dataan kaiket päivät ja saan siitä helvetillisen päänsäryn. Mun näölläni tää tietokoneenruudun tuijottaminen 24/7 ei ole ehkä ihan kaikkein järkevintä, mutta, ihan sama.

Nyt mä olen taas jotenkin niin negatiivisella ja surullisella tuulella, and I have no idea why. Alan olla aika kypsä tähän omaan lapselliseen kiukutteluuni, mutta en vaan voi itselleni mitään. Mä tiuskin ihan ilman syytä ja tajuan vasta 15sekuntia myöhemmin, että olikohan tuokin taas ihan aiheellista.

Mulla on myös ikävä Joensuuhun, kotikaupunkiin. Mulla on ikävä mun perhettä ja mun ystäviä. BePoppia ja kesäistä ihanaa Elinaa ♥

Noo, kohtahan sinne ollaan menossa, nyt en vaan jaksa innostua edes siitä. Tyypillistä minua. Ensin mä volisen jostain asiasta, ja sitten kun siihen on tulossa muutos niin en jaksa edes hymyillä. Mä olen niin negatiivinen ihminen. Get over yourself bitch!

I love life, but who's life?

Katselin taas ihailemieni julkkisten kuvia ja tulin yhä vaan ärsyyntyneemmäksi ja surullisemmaksi. Mä niin kadehdin niitä ihmisiä. Miksi mä en asu Los Angelesissa? Miks en mä käy baarissa Jeffree Starin kanssa ja valokuvaa HOLLYWOOD kylttiä auringonnousussa? Ärsyttävää. Miksi mä en edes ole laiha?? Vielä vitun paljon ärsyttävämpää. Mä olen kyllästynyt olemaan pullea tai tavallinen. Mä haluaisin kokea enemmän. Ei tule onnistumaan näillä palkoilla, sen voin luvata.

Huoh taas. Mä vaan katkeroidun päivä päivältä enemmän... No en oikeasti! Mulla on nyt vaan menkat niin koko maailma on vaan vittu. Can't help myself...

Mä haluan olla edes laiha perkele!!!

Helvetin hyvää yötä, I'm out. Huomenna saikkupäivä 4/5, wonder what I'm gonna do then... *Huoh*





"Lucky Skinny Bitch living in LA"



Skinny love

Noniin, pitkästä aikaa täällä taas. Mun elämää on tuntunut nykyään täyttävän kaikki mahdolliset toisiinsa liittymättömät pienet asiat ja välillä tuntuu, että ei ole ollenkaan aikaa niille asioille mitä ennen teki (niinkun vaikka blogin kirjottaminen, tai kirjottaminen ylipäätään).

Mutta joo, mistäs lähtis liikkeelle. Tänään, 25.4.2012 on mun ja mun rakkaani puolivuotispäivä. Ja joka viikon jokaisena päivänä olen yhä vaan varmempi siitä, että tää on se juttu joka tulee kestämään. Meillä on jotain liian hienoa ja hyvää hajoitettavaksi.

Viime lauantaina mä näin ensimmäistä kertaa Pian äidin, ja vaikka mua jännitti kirjaimellisesti niin paljon, että olin juoksemassa karkuun viime hetkellä kaikki meni kuitenkin hyvin. Mä tykkäsin siitä ihmisestä tosi paljon (muistutti mua omasta mutsistan) ja musta tuntuu ettei sekään mua vihannut, hih.

Sitten käytiin Villen ja Antin kanssa laivalla sekoilemassa ja olemassa kännissä. Kivaa oli vaikka vähän jouduttiin kullan kanssa kinastelemaankin. Minä ja minun mustasukkasuus mökötykset hahaa! Ei siitä
sen enempää...

Ja niin, sitten vähemmän mukava juttu. Mä olen taas alkanut lihomaan. Raivostuttavasti juurikin kesää vasten of course! Musta tuntuu, että mun itsetunto on jälleen romahtanut aivan nollapisteeseen, siitäkin huolimatta, että Pia jaksaa jokapäivä kertoa mulle, että mä olen kaunis ♥

Mä olin vasta vähän aikaa sitten ihan into pinkeenä siitä, että sain ostettua 38 koon housut ja nyt, kun ne yhtäkkiä kiristää ja tuntuu ahdistavilta, mä tunnen oloni lähinnä ällöttäväksi.

Silloin kun mä aloin viimekesän kieppeillä laihtumaan mun koko olo parani kaikin puolin ja siitä lähtien mun pahin pelko on ollut, että mä lihon takaisin. Nyt se alkaa toteutua ja mua suorastaan hävettää! Mun tekisi mieli lopettaa syöminen ihan kokonaan, sillä aina kun mä syön, mulle tulee sekä fyysisesti, että henkisesti paha olo. Olen kauhusta jäykkänä kun olen ihan varma, että kohta havahdun siihen kun peilistä tuijottaa joku 10 kiloa painavampi tyyppi jota en edes tunnista.

Mä haluan olla laiha!

Joten, yritän siis syödä terveellisesti ja vähän vähemmän kuin normaalisti. Yritän jättää kaikki herkut pois (helpommin sanottu kun tehty, laivalta tuli ostettua kinderpatukoita ja sukulakuja) ja limua en juo töissä enää ollenaan. On sekin jotain, ennen meni työpäivän aikana varmasti useampi litra colaa kun sitä koko ajan pikkusen hörppi. Pitäkää mulle peukkuja, että ilosaarirockiin mennessä olen taas sitä kokoa 38, tai jopa pienempi. Ei siksi, että haluan näyttää hyvältä muiden silmissä (mulle riittää, että olen kaunis rakkaani silmissä) vaan siksi, että mulla olisi itsellä parempi ja itsevarmempi olo. Että mä en joka kerta peiliin katsoessani joutuisi piilossa irvistämään.

Muuutta nyt vaihdetaan taas aihetta, eihän kukaan jaksa mun itsetunto asioita hyvin pitkään puida, eihän?

Ensi kuussa mä olen lähdössä jälleen Joensuuun, JEE!!! Ja tällä kertaa otan tyttöystäväni mukaan, hihiiii!!! Oon niin innoissani että hajoan! En malta odottaa, että Pia näkee kaikki mun kaverit ja mun rakkaat vanhemmat. On ihanaa saada yhdistettyä nämä kaksi suurta elämänosaa keskenään, if ypu know what I mean. Muutenkin, mutsi on ainakin odottanut näkevänsä mun sydämeni valitun, hih. Sitäpaitsi mä tiedän, että ne tulee hyvin toimeen, niin mun en tarvitse edes jännittää!

Jeps, siinäpä "lyhyt" päivitys elämästäni tällähetkellä. Nyt täytyy nousta ja alkaa laittautua töitä varten. On tietenkin ihan meidän tuuria, että puolivuotispäivänä Pia lähtee töihin kuudelta aamulla ja pääsee just silloin pois kun mun täytyy itse lähteä ansaitsemaan elantoani, huoh. No mutta oli meillä neljä ihanaa vapaapäivää yhdessä, ja eilen me vähän tätä puolivuotispäivää juhlittiinkin. Käytiin syömässä ja ostoksilla...

Joo taas mä jaarittelen. Nyt siis hampipesulle ja tosiaan meikkaamaan. Täytyy yrittää palata astialle seuraavan kerran vähän lyhyemmällä aikavälillä.

Love ya ♥

P.S.

6kk



Tonight I feel blue

Mä ajattelen liikaa.

"Itkeväthän enkelitkin
ehkä minäkin saan
poikarukka kyyneleitä vuodattaa
itkeväthän prinsessatkin
se mua ees lohduttaa
jossakin on joku joka
kohtaloni puolittaa"

Too tired to move...

Voimakasta väsymystä ilmassa. Myös tylsistymistä ja turhautumista. Mun Disney Minnie the Mouse huulirasva on liian kaukana ja telkkarissa ei oo virtoja päällä. Elämä on vaikeaa.

Mä jouduin eilen lähtemään Sonjan tupareista kesken illan kun tulin vähän kipeäksi (enkä niin vähääkään). Huomenna pääsen taas takasin Helsinkiin. Joensuu on oikein mukava, mutta jotenkin nyt en ole tällä tuulella. Mielellään kyhnöttäisin rakkaani sängyllä sen kainalossa ja kattosin telkusta jotain skeidaa...

Mua masentaa nyt kaikki. En jaksa odottaa edes kesää. Todennäkösesti siitäkin tulee yks tuskien taival lääkärien ja töiden välillä (joo positiivisuus ei tosiaan ole päivän sana...).

HUOOOOH! Turhaudun. Huulirasva on edelleen liian kaukana. Eikö sekään nyt älyä kävellä itekseen tuolta pöydältä tänne? Ihme tyyppi... Hankala...

Huomasin muuten just äsken, etten mä enää osaa kirjottaa blogiakaan näköjään, kuka tällästä paskaa jaksaa lukea? Haha! Kyse ei ole siitä etteikö ois paljon sanottavaa, vaan siitä, että aina kun alotan jotain sanomaan niin päätän, että en mä tota sanokaan...

Muuten Jatta muutti Helsinkiin!!! Kuin siistiä! Tästä alkaa uusi lehti, hihi. Ja kyllä mä oikeasti odotan kesää, siitä tulee varmasti mahtava, mutta oon vaan nyt jotenkin niin ahdistunu ja synkkä. Harmittaa kun eilen piti jättää juhlinta kesken eikä kerenny nähä kaikkia kavereita joita olis halunnu... Mutta kai tässä vielä kerkee... Toivottavasti.

Musta tuntuu että tuo huulirasva suorastaan kihertelee tuolla itteensä tyytyväisenä, kun tietää etten mä kuitenkaan aio tästä nousta sitä hakemaan. Mur.

Mulle tuli tekstiviesti.

Puhelin soi.

Se oli Riikka...

Nyt iski väsy. Ihan todella... Huulirasva on vieläkin liian kaukana...



Update

Nonni, oisko pienen päivityksen aika mitä häh?

Aika kuluu niin julmettoman nopeasti (varsinkin kun työ on lähinnä koko elämä), nyt on jo HELMIKUU! Öö, kaikki kuluu samalla mallilla, olen edelleen friikki, ja edelleen rakastunut. Nyt on edessä kolmen päivän vkl-vapaa ja aion kyllä ottaa siitä kaiken irti. Huomenna hiukan mustetta ihoon, ja lauantaina saapuu Helsinkiin jälleen ihanainen siskoni, hihi!

Mutta tosiaan tuosta tatskasta. Niskaan sen siis otan ja tekstiksi tulee "I love life", jotta se ei koskaan enää pääse unohtumaan. Minkäänlaista suunnitelmaa ei ole aiheesta tehty, joten huomenna sitten tatskaajan kanssa mietitään, piirretään ja toteutetaan samalla kertaa koko homma. Jännittää ihan sikana, että jos siitä ei sitten saadakaan suunniteltua sellasta minkä haluaisin ottaa, mutta se on sitten huomisen murhe. Kertoilen aiheesta enemmän sitten kun se on iholla.

Lauantaina on yhden ihanan ystävän syndet ja pitäis bailata ihan kreisinä! Joku pöpö yrittää parhaillaan lyödä kuumetta päälle, mutta aion kyllä selvitä! Vaatteita en oo vielä ees alkanu miettimään, mutta jos sitä vaikka lauantai päivänä löytäs jotain kivaa kaupungilta, hihi.

Voisin kirjottaa pidempään, mutta olen rakkaani luona hänen koneellaan ja tässä ei toimi kunnolla M-kirjain (sitä pitää painaa saakelin kovasti) ja mulla alkaa mennä hermo tässä näppäilyssä.

Joten, till our next meeting, hihi

Lanka palaa loppuun...

Olen väsynyt.

Ja kun on väsynyt, on hankala pitää silmiä auki.

Ja kun on hankala pitää silmiä auki, ei nää ympärilleen.

Ja kun ei nää ympärilleen, on mahdotonta huomata siellä olevia hyviä asioita.

Ja kun ei huomaa ympärillä olevia hyviä asioita, niistä ei pysty nauttimaan.

Ja kun hyvistä asioista ei pysty nauttimaan, elämästä tulee yksitoikkoista ja tylsää.

Ja kun elämästä tulee yksitoikkoista ja tylsää, tekee mieli vaan nukkua.

Ja kun nukkuu liikaa, niin on koko ajan väsynyt.

Ja kun on koko ajan väsynyt, on hankala pitää silmiä auki...