sunnuntaina, tammikuuta 30

Krapulapäivän hupia...

Nikola & Cristal vauvakuumetta Osa 1


Näitä on niin paljon, mutta tää "sarja" on mun lemppari. Tässä siis vain eka osa, vauvakuumetta "sarjaa" on yhteensä 4 videoo. Nauroin ekalla kerralla kattoessani niin paljon, että mutsi luuli mun saaneen jonkun kohtauksen! Suosittelen lämpimästi kaikille!!! Cristal ja Nikola on parhaita, haha!

lauantaina, tammikuuta 29

Waiting for tonight

Tik......... Tak........... Tik...........Tak.......

Voisko aika kulua vielä vähän hitaammin?

Olen siis jälleen töissä. Asiakas/kaveri kävi aamupäivän rupattelemassa ja popittamassa mun kans Jeffree Staria niin se meni nopeesti, mut tää yhden jälkeinen aika kuluu kyllä niin laittoman hitaasti ettei mitään järkee. Ne on just nää viimeset tunnit.

Olen jälleen jauhanut paskaa facessa ja seurustellut Vince Neilin kanssa. Sen aiheen pariin palaan taas, kun oon tän lopettanu. Ajattelin nyt kuitenkin tässä välissä kirjotella niin saan hetkisen aikaa kulutettua.

Hmm. Muuten tää aika ei varmaan menis niin hitaasti, mutta kun odotan iltaa niin innolla. Siskon kanssa viihteelle ♥ Mä niin tarvitsen tätä. Siis huh, ei oo ollu helppo viikko. Henkisesti hyvin raskasta.

Edessä on vielä reilu tunti töitä (voisin järjestellä t-paitoja uudestaan, aamulla järjestelin jo laukut. Näyttää paljon paremmalta nyt!), alkon kautta kotiin, siitä siskon luo puol kuuden aikaan, alottelua, minikokonen vatekriisi, valitusta, juomista, vähän pelejä (mm. Quitar hero), putous, laittautumista ja baarille! Jeee!!! Joku on vähän innoissaan, hihi. Enkä ole ees ainut. Sisko kävi aiemmin kanssa tässä ruokatunnillaan ja tuntu olevan ihan innoissaan sekin, haha.

Mut joo. Nyt vois katella noita t-paitoja jos niille jotain saa tehtyä, sit taas kirjaa. Jospa tää viimenen tunti siinä vierähtäs...

perjantaina, tammikuuta 28

Varoitus! Sisältää rumaa kielenkäyttöä



Okei. Olen tänään hiukan virkeämpi. Vittuuntunut ja nälkäinen, mutta ainakin virkeä. Mä olen odottanut postista yhtä kirjettä ihan kuset housussa, että ehtiikö se tulla ajoissa. Noh, eihän se tietenkään ehtinyt. Kuitenkin yhden puhelinsoiton (jota edelsi ainakin seitsemän yritystä kun joku ei viitsinyt vittu vastata!) jälkeen sain kuulla ettei se paperi niin tärkeä olekkaan. Just! On se varmaan niin vitun siistiä pelotella ihmisiä ja pitää niitä hirveen stressin alasena ihan turhaan! *Vihaista mutinaa*

Ja niin. Siitä hyvästä meni sitten tämän päivän suunnitelmat muutenkin vituiks. En kehtaa lähteä tapaamaan kaveria jota en ole nähnyt varmaan 7 vuoteen tälläsessä mielentilassa. Sehän pitäis mua ihan vittupäänä!

Äää muutenkin ärsyttää ihan kaikki! Angstaan yksin kotona koko päivän ja illan. Nyt kunnon teinivaihde päälle ja sillai. Jos oikeen suututtaa niin ehkä haastan jonkun hymiö pätleen, hehe, kattokaa nyt kun vielä vitsi irtos (vaikkakain paska sellanen). Ei ne asiat varmaan niin huonosti olekaan.

Mut joo, kaiken tän synkkyyden keskelle jotain positiivista. Mun tatskani! Pääsin omalle koneelle (♥) niin heitän nyt sen kuvan tähän.
Siinä se on. Hyvin pieni ja yksinkertanen niinkun varmaan sanoinkin jo. Tykkään siitä tosi paljon. Se on niinkun mun tyylinen. Hihi.

Mut nyt ehkä meen safkaamaan ja jatkan angstaamista vaikka facen puolella...

torstaina, tammikuuta 27

Life

Tänään mä mietin, että ehkä joillekin meistä on vaan määrätty vaikee ja vähemmän onnellinen elämä. Ehkä se vaan menee niin. Eihän kaikki voi saada sitä mitä joillakin on. Eihän siinä muuten olis mitään järkeä.

Mun elämä on menny aika pitkälti tällä kaavalla.

"Sillä hetkellä, kun tuntuu kaikista toivottomimmalta, kun ei jaksa enää yhtään. Noh, silloin kannattaa valmistautua taas siihen uuteen, suurempaan ja vaikeampaan esteeseen."

Ehkä sen vaan mun kohdalla kuuluu mennä niin. Mikäs tässä ollessa... Cause everybody hurts, sometimes.

My Lucky 13

Heipsan taasen. Nyt mulla on sitten eka tatskani! Jeij. Ei jännittäny ennenku siinä vaiheessa, kun alettiin ottamaan neulaa paketista, eikä sekään jännitys kerenny kauaa kestää. Kun tota alettiin tekemään niin tuli vähän sellanen olo et hetkinen... Eikö tää koskekaan? Haha. 

Vasta loppuvaiheessa alko tulla sellanen tunne mitä voisi kivuksi nimittää. Muuten se lähinnä vaan kutitti ja nipisti.

Eli nyt mulla on sit numero 13 nilkassa. Kuvaa tulee kohan meen kotiin (oon siis jälleen kaverin luona toista yötä putkeen) ja saan otettua kuvan ja siirrettyä sen koneelle. En osaa käyttää tätä kaverin konetta sillai, että saisin siirrettyä puhelimesta kuvia tähän. Eikä mulla ole ees puhelimen piuhaa mukana.

Sitten ostin vielä uuden kielikorun. Tuohon 13 teemaan kuuluen. Sattu ihan vahingossa liikkeellä silmään tollanen Lucky 13 koru, hihi. Olin heti että mulle toi! Se koru on siis tällänen:
 Paitsi mulla tuo punanen (vai onko tuo oranssi??) osa on valkoen. Tykkään kovin.

Joo mitäs muuta. Oon tosiaan täällä kaverin luona, kun se ite kysäs, että katottasko tänä iltana taas leffaa. Mulle passaa, mieluummin oon täällä kun kotona. Ja siis edelleen rakastan vanhempiani yli kaiken, mutta en mä silti tahtoisi asua niiden luona... 

Huomenna onkin luvassa erittäin jännittävä päivä mikäli kaikki menee niinkun on suunniteltu. Siitä en kuitenkaan kerro vielä enempää. Katsellaan sitten vaikka huomen illalla, tsihihi.

P.S. Joo en hitto tajua mikä tota fonttia vaivaa kun se muuttuu eri kokoseksi noiden ekojen sulkujen jälkeen. Kyllä se tässä tekstikentässä meinaan ihan oikeen kokoselta näyttää... *Huoh* 

tiistaina, tammikuuta 25

Back @ Home

Ihan ekaksi täytyy mainita, että mä kuntelen Nylon Beat:tia. Kyllä, ihan totta! Venäjää. Aivan ihana biisi kyllä.

Juups. Kotiuduin tänään kaverin luolta. Olin siellä siis kaks yötä ja huomenna varmaan takas. Ja mun kynnet laitettiin! Oh niistä tuli niin söpöt! Kattokaa vaikka itse (ja niin siis ne on edelleen ihan omat, haha *leso*).

♥♥♥

Niin mitäs muuta. Huomenna meen sit aamusta ottamaan sen tatskan. Ihme kyllä ei ees jännitä vaikka ajattelin et oon varmaan ihan paniikissa. Mut niin ootan vaan niin kovasti, että saan sen! Mun eka tatska ♥

Lauantaina sit taas töihin ja illalla siskon kans baanalle, jee, pitkästä aikaa! Mitä mä tekisinkään ilman toista puoliskoani? ♥ (Onpas tässä tekstissä nyt sikana sydämiä, haha. Kerta kiellonpäälle ♥ *Nolo!*)

Joo nyt ois varmaan ihan hyvä lopetella, kun alkaa vähän levottomaks käydä mieli. Kohta vois nimittäin irrota sellasta tekstiä, että joku saattas vaikka luulla mua jotenki tärähtäneeks! Muahhah.

sunnuntaina, tammikuuta 23

Number 10

Jeij! Kymmenes blogiteksti (tähän blogiin siis). Pistää miettimään päästäänkö joskus sataan asti, tsihi. Jokatapauksessa tämän kunniaksi laitan nyt sitten tänne sen lupaamanni ennen/jälkeen kuvan. Alan pikkuhiljaa jo tottua tähän mustaan tukkaan. Rakastin sitä ihan alusta asti, mutta kun on ollut 21-vuotta (eli koko tähän astisen elämänsä) blondi niin kyllä se musta väri vähän oudolta aluks tuntu.

Siinäpä sitten. This is the new shit Mansonia lainatakseni, haha.

Mitäpä muuta. Tänään olen ollut melkein koko ajan siinä rajoilla, että tuleeko paniikkikohtaus vaiko eikö. Jotenkin lievää ahdistusta ilmassa. Kyllä se kuitenkin siitä varmasti helpottaa, jos ei iltaan, niin sitten huomiseen mennessä.

Mä lähen tänään kaverille yöksi, sillä vaikka pahalta tuntuukin sanoa, luulen, että isolta osalta tää mun ahdistus johtuu tästä jatkuvasta hössötyksestä/hälinästä ympärillä. Kai sen nyt ymmärtää, että kun on pari vuotta asunut yksinään ja sit lykätään takas vanhempien helmoihin niin ilmassa tulee olemaan enemmän ja vähemmän erinlaisia tunteita.

Noh, se siitä sitten. Jokatapauksessa olen siis ainakin täksi illaksi/yöksi lähdössä pois täältä. Laitetaan ehkä mun kynnetkin taas kuntoon ♥ Toisinsanoen lakataan ne taas jotenkin hirmu nätisti, kun nyt niissä on vaan tuo kovettaja. On se kiva kun on kaverina kunnon kynsitaiteilia, hihi.

Lävistyskin on parantunu hyvää vauhtia. Vielä se on hiukka kipeä tuolta alhaalta, varsinkin puhdistaessa, mutta muuten ei juuri mitään. Pystyy jo nukkumaankin oikealla kyljellään, JES! Ensviikolla pitäs sit varmaan hakata ekaa tatuointia jalkaan. Siitä tulee ihan pieni ja se tulee vähän niinkun "piiloon". Sellanen mun oma juttu. Siitäkin laitan sitten aikanaan kuvaa.

Eipä tälläkertaa muuta. Paitsi! Olen ihan rakastunut yhteen biisiin jonka ekaa kertaa kuulin tossa pari päivää sitten. Vai oliko se eilen?

Jokatapauksessa. Kuuntelin spottarista Gotan Project:ia ja sieltä tulikin vastaan tällanen biisi kun I've got a cat, The Method:silta. Sanoisinko, että oikein erikoinen biisi omalla tavallaan. Tykkään kovasti! Ja tämä on just täydellinen esimerkki siitä kuinka laaja mun musiikkimakuni oikeasti on, haha!

lauantaina, tammikuuta 22

Was it really worth it?

Krapulaista päivää vaan. Eilen olin sitten viihteellä sellasen kaverin kanssa jota en ollu nähny yli puoleen vuoteen. Muistaakseni toukokuussa viimeksi. Tiesin jo ennen lähtöä, että mikäli vanhan kaavan mukaan mennään niin luvassa on erittäin mielenkiintonen ja vauhdikas ilta. Noh, baarilla seura vaihtu moneen kertaan, kun tuttuja oli kuitenki sen verran. Tiettyyn pisteeseen oli ihan kivaa, mutta loppuilta meni sitten... Noh, meni. Ei ihan heti oteta uusiks. Eihän?

Nyt on olo sen mukanen että huh. Seki henkinen, että fyysinen vointi on vähän niin ja näin. Voisin alkaa nukkumaan ja unohtaa koko tän päivän.

Mitenköhän sais itestään väliaikasesti näkymättömän...?



Ainiin! Värjäsin sit tosiaan hiuksetkin mustapunaseks! Laitan jossan välin jonkun sortin ennen/jälkeen kuva. Rakastan tätä tukkaa ♥

torstaina, tammikuuta 20

Jotain uutta ja pientä

Nyt on sit taas kaupungilla käyty. Eilen kun kävin vaan nopeen kierroksen kaverin kanssa niin vannotin sille, etten saa ostaa enää uusia sormuksia! Arvatkaa mikä oli tän päivän eka ostos...

Sormus
Jack&Jones 3,90€
Kyllä, kynnet on omat *proud*

Mukaan tarttu myös;
Käsikoru
Vero Moda, alennettu hinta 3,00€
Kiinnitys on "alapuolelta" kahella napilla.

Ja viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä, uusi, ihana, söpö, pieni lävistykseni ♥

Kiitos sinne!

keskiviikkona, tammikuuta 19

Another lonely night

Nää myöhäiset, yksinäiset yöt tuo aina mieleen kaikki ne asiat joista on joutunu luopumaan. Nykyään varsinkin sen yhden.

Now I realize. It was only Just A Dream.

Time for a change!

Nyt se sit tapahtuu! Mä olen ollut blondi viimeset 21-vuotta enkä oo ikinä oikeestaan harkinnukaan muuttavani sitä seikkaa. Nyt kuitenki kaveri kävi kampaajalla (joka on myös mun kaveri) ja aloin siinä mukana ollessa marista, että tahon jotain uutta. Kampaaja sit ehdotteli erivärisiä raitoja tms, mutta mulle ei kelvannu mikään. Sit tuli sellanen ajatus mieleen, et hitto mitä jos vetäsin tummaks. Eka vaan leikittelin sillä ajatuksella, mut sit se alko tuntua yhä paremmalta ja paremmalta idealta.

Mä olen niin pitkään halunnu jotain muutosta itelleni ja jostainhan se on alotettava. Hiusten jälkeen ohjelmistossa ois läväri (johonki kohti oikeeta korvaa en oo ihan varma vielä mihin se neula tökätään. Pitää jutella lävistäjälle huomenna. Hyvällä tuurilla otan sen jo sillon!), sit kun sais muutettua johonki suuntaan ja siitä sit eteenpäin. Nyt alkaa uus elämä! Pitäsköhän vaihtaa nimensäkin... Hehe.

Joops, pitää laittaa tänne jonkin sortin ennen/jälkeen kuvahäräkesysteemi. Nyt vaan mietiskelen sitä läväriä. Toisaalta tahtosin sen jo huomenna, kun oon kuitenki kaupunkiin menossa...



Vaihtoehtoina ois tästä kuvasta 3 (en tiedä sen nimeä??) tai 5 eli tragus. Hmm, hankalaa tää läväreiden hankkiminen, hihi.

maanantaina, tammikuuta 17

13 Hottest Rockers Ever!

Nikki Sixx
Minun henk.kohtainen ultimate märkä iltapäivä-, ilta-, yö-, aamuyö-, aamu-, aamupäivä-, sekä päiväuni. Kukaan tai mikään ei tule koskaan menemään Nikki Sixxin ohi minun kirjoissani! Nikkillä on maailman seksikkäin puheääni, unelmakroppa, hyvä lauluääni, loistava huumorintaju, mielenkiintoinen elämäntarina, lahjakkuutta vaikka muille jakaa, ja vielä järkeäkin päässä. SOLD! Minä en usko, että yksikään miehistä kiinnostunut henkilö joka on nähnyt kuvan tai videon jossa Nikkillä on kasvoillaan tuo hyvällä tavalla pahaa enteilevä, vino, hiukan kieroutunut, helvetin seksikäs hymy pystyy rehellisesti sanomaan ettei tämä mies sytytä yhtään! En Usko!

Daisy de la Hoya
Ihmiset voi sanoa ja ajatella mitä lystää, mutta Daisy on seksikäs, ihanan hömppä, suloisen kömpelö ja ihailtavan vilpitön ihminen. Kelpais minulle! Botoksia yms on käytetty ja se näkyy, en mene sanomaan näyttäisikö hän paremmalta ilman sitä vai ei, sillä minusta hän näyttää pikkuista vaille täydelliseltä juurikin nyt!

Kat Von Dee
What is there to say about her? Ihailen tässä naisessa aika pitkälti kaikkea. Omaperäisyyttä, itsetuntoa, (entistä poikaystävää) persoonaa jne jne. Lisäksi Kat on vielä kaunis kun mikä ja äärettömän fiksu! Onhan hän pyörittänyt omaa yritystäänkin jo ties kuinka pitkään. Ammattikaan ei neidillä ole siitä pahimmasta päästä, haha.

Bill Kaulitz
Täydellisyyttä. Puhdasta täydellisyyttä. Olen ollut TH- fani vuodesta -07 enkä vielä tähän päivään mennessä ole löytänyt kyseisestä miehestä niin mitään vikaa. En ainakaan ulkonäöllisesti. No joo, en kyllä luonteestaan, ainakaan sikäli mitä ollaan dvd:ltä ja haastatteiluissa nähty. Minun mielestäni Bill on yhä edelleen kaunein ihminen joka tämän maan päällä on koskaan kävellyt. Ja niin, en edes aloita puhumaan Billin lauluäänestä, koska jos siihen aiheeseen lähdetään niin loppua ei sitten tulekaan. (Kyseisen herran kaksoisveli on myös ehdottomasti mainitsemisen arvoinen ja reilusti enemmänkin! Syy siihen, ettei hän ole tällä listalla on se, että Tomin tyyli ei varsinaisesti ole kovin “rock”, you know)

Tommy Lee
Ojoi, meidän toivoton RomantikkoRokkarimme (jonka miehisissä avuissakaan ei juuri ole valittamista). Tommy omistaa sen ihana poikamaisen “en- koskaan- kasva- aikuiseksi”, hymyn sekä niin ilkikurisen kujeilevat silmät, että kaikki tietää jo kaukaa, että tämä mies tietää ihania ongelmia jokaiselle joka uskaltautuu mukaan. Kaikessa virnuilevassa olemuksessaan ja levottomassa huumorintajussaan Tommy onnistuu vielä kaikenlisäksi olemaan niin pirun seksikäs. Kaikki tämä yhteenlaskettuna voin tulla vain siihen tulokseen, että Tommyssä on vain liikaa miestä yhdelle naiselle (voisin silti koettaa onneani!).

Dj Ashba
Ah! Dj! Suomenmaalla hivenen tuntemattomampi, mutta sitäkin taidokkaampi kitarasankari. Ennestään seksikkäästä miehestä tekee vielä seksikkäämmän se kuinka hän käsittelee tuota instrumenttia niin itsevarmasti ja taidokkaasti ettei siitä voi olla lumoutumatta (nimim. repeatilla Life is Beautiful:in musiikkivideon 03:10 kohtaa useita kertoja tuijottanut). Dj:stä ei oikein voi paljon sanoa. Hänellä(kin) on mitä mahtavin huumorintaju ja ihanan rento persoona. Just look at him and you will understand.

James Michael
Aaaww! Naiset ja herrat, tässä on maailman seksikkäin nallekarhu! Siis James on maailman ihanimmalla tavalla ristiriitainen sekoitus katu-uskottavaa rokkaria ja suloista halittavaa pehmonallea. Jamesin lapsekas innostunut hymy sulattaa varmasti kovemmankin sydämen ja saa sen vielä lyömään hiukan tavallista tiuhempaan. Lisäksi hänellä on aivan mahtava lauluääni.

Marilyn Manson
Sanokaa mitä sanotte, mutta kyllä, Marilyn Manson on minusta seksikäs! En välttämättä lähtisi kehumaan ja hehkuttamaan miehen ulkonäköä, mutta kaikki se itsevarmuus sekä oikeasti puhdas viisaus, fiksuus ja ajattelevaisuus on jotain joka saa minun polvet veteliksi. Olen viettänyt monia öitä vaan katsoen Marilynin haastatteluja ja ihmetellen kuinka jollain voi ollakaan niin järkevä vastaus kaikkeen! Oh, Manson, ihailen sinua niin suuresti!!!

Chester Bennington
Grauh. Chesteriin en ole haastattelujen tms puolesta juurikaan tutustunut, mutta miehen musiikki yksinkertaisesti puhuu puolestaan! Rakastan Chesterin ääntä ja esiintymistyyliä! Eikä ulkonäössä ole todellakaan valittamista! Tällä miehellä on ulkonäössään jotain niin ihanan karua ja rosoista että se saa väkisin vatsanpohjan kihelmöimään. Na- mi!

Jared Leto
Silmät. Ääni. That’s pretty much it. Haha! Joo, ei kai tästä nyt oikeasti tarvitse enempää sanoa? C’mon! Se on Jared Leto!!! (Btw, olen yhä edelleen ja aina sitä mieltä, että niistä tulisi niin söpö pari Bill Kaulitzin kanssa, hihi.)

P!nk
Asennetta, asennetta ja asennetta jota ei yksinkertaisesti voi olla ihailematta, tai kuolaamatta. P!nk ei ehkä ole mitenkään rokkari, mutta minä yhdistän sen silti tähän kategoriaan. Ihan vaan tyylin ja sen asenteen takia. Ihana nainen. Hauska, rohkea, kaunis, sopivalla tavalla äijä.

Ville Valo
Ääni. Siis Ääni! Voi luoja Ääni! Onko seksikkäämpää lauluääntä kenelläkään? No EI! Ville fucking Valo. Ja ihan vielä täältä koto suomesta. Villen liikkeet/olemus on niin rento ja itsevarma, että jo pelkästään se vetoaa minuun. Sitten kun siihen lykätään vielä nuo kasvot, pahan pojan maine ja se ääni, niin tätä tyttöä vietiin ja lujaa!

Twiggy Ramirez
Kaikessa omituisuudessaan ja sekopäisyydessään minusta ihana! Ja huom, tarkoitan lähinnä “nuorta Twiggyä.” Niitä aikoja kun hän liittyi Mansoniin ja siitä joitakin vuosia eteenpäin. Twiggy on kaikessa sekopäisyydessään jotenkin niin kiehtova persoona, että häneen on pakko myös olla jonkin asteinen, kieroutunut julkkis ihastus. Ja kyllä Twigyssä on minusta jotain seksikästäkin. Hmm, outoa…

Mutta siinäpä ne, tällä kertaa. Luonnollisesti näitä olisi lisää vielä vaikka kuinka, mutta tyydyn nyt näihin 13:sta koska se on lempinumeroni. Huomatkaa, että nämä ei ole minkäänlaisessa järjestyksessä (paitsi Nikki Sixx ensimmäisenä ♥), koska en yksinkertaisesti osaisi niitä sellaiseen laittaa!

sunnuntaina, tammikuuta 16

Little bit of everything

Noniin. Päivä on lipunu aika tasasta tahtia eteenpäin. Sisko ja sen poikaystävä kävi tosiaan kaffella. Vajaa tunti kahvipöydässä koko perheen kesken ja olin ihan kypsä. Meidän isillä on jäätävän kova ääni ja sen vitsit on niin kuivia. Mutsi taas puhuu ihan jatkuvasti, useimmiten jonkun toisen päälle. Joskus musta tuntuu, että se juttelee vaan muodostaakseen edes jotain ääntä. Sisko nauraa kovaa ja korkealta eikä oikeen osaa hillitä itseään ja intoaan. Ja huolimatta siitä, että mä olen kaikkea muuta, kun hiljanen ja hillitty, näiden kolmen vieressä jään kyllä niin pahasti jalkoihin, että useammin kuin usein tyydyn vaan mutustamaan pullaani ja olemaan hiljaa.

Tässä välissä mainittakoon, että rakastan perhettäni kaikesta huolimatta enemmän kuin mitään, enkä ikinä vaihtaisi heistä ketään tai muuttaisi heistä mitään! ♥

Äskettäin lopetin juuri The Lost Boys leffan jota aloin kattomaan heti, kun "vieraat" oli lähteneet. Voi pyhä jysäys, etä se on hyvä! Okei, se on vanha (-87) eli erikoistehosteet yms ei oo mistään parhaimmasta päästä, mutta hitto vieköön, se on kulttiklassikko! Jos sattuu yhtään tykkäämään (tai rakastamaan niinkuin minä) vampyyreitä ja vampyyrileffoja ei voi olla katsomatta tota leffaa! Tosta elokuvasta käytännössä katsoen lähti koko "nuoret hyvännäköiset vampyyrit" buumi. Siis aivan mahtava. Huh!

Sleep all day. Party all night. Never grow old. Never die.
It's fun to be a vampire.

(Ja kyllä, The 69 eyes:in Lost Boys kappale/video on tehty juurikin tästä leffasta. Myös Metro Station:in seventeen forever musiikkivideoon on otettu tästä reilusti vaikutteita. Muitakin varmasti löytyy, mutta nää kaksi nyt on mulla tiedossa/muistissa tällähetkellä)

Ja huom, sikäli mikäli jollakulla sellaisella joka ei ole tätä vielä nähnyt, kolahti ja hän meinaa tämän leffan etsiä käsiinsä niin huom. Kyseessä on siis The Lost Boys jossa näyttelee Kiefer Sutherland, ei Lost Boys: The Tribe a.k.a The Lost Boys 2, jossa näyttelee Angus Sutherland. Koska se on ihan paska!

Mutta niin. Leffan jälkeen aloitin jokseenkin kiehtovan keskustelun muutaman holistin kanssa, aiheena Billin takki. Eli, kun minä näin sen niin olin ihan myyty. Siis musta se näyttää niin hyvältä! Ystäväni eivät kuitenkaan olleet ihan samaa mieltä... Outoja minusta. Noh anyway, kyse on siis tästä takista:

Me likes ♥

Mut joo, eipä vissiin tällä kertaa juurikaan muuta. Kohan taas lätisin lämpimikseni, kun ei juurikaan muuta tekemistä just nyt ollu. Vielä ois muutama tunti kulutettavana ennenkun voin alkaa koisimaan. Ehkä toinen leffa? Vai tuleeko tänään muka jotain ohjelmaa? No hitto tulee! Mekein unohdin! Jali ja Suklaatehdas alkaa ysiltä subilla! Jeij!!

Not- So- Good Morning to everyone

No huh huh. Heräsin sitten niin väärällä jalalla tänään! Siis aivan todella. Ekat sanat mun suusta oli "no voi vittu!" Että näillä mennään tää päivä, huoh. Huomenaamulla pitää varmaan heittäytyä pää edellä lattiaan niin ei tavii huolehtia tästä ongelmasta.

Sisko ja sen avomies tulee kohta käymään, itseasiassa ne on jo melkein puoltuntia myöhässä. Ei siinä mitään, rakastan siskoani yli kaiken, mutta just tänään en jaksais esittää ilosta ja pirteetä. Ja juuri sitä mun täytyy tehdä.

Oh! Nyt ne just tuli. Palaan astialle varmaan myöhemmin tänään.

Adios!

lauantaina, tammikuuta 15

Work, and little bit of play

Oijoi kyllä nää työpäivät on sitten ehania. Eilen ja toissapäivänä oli markkinat, eli toisinsanoen tänään ei oo ketään missään. Kaikki on jo tuhlannu rahansa tapellessaan ale-räteistä tammikuun ekalla viikolla. Myönnettäköön, että itsekin lukeuduin tähän ihmistyhmään muutaman hassun päivän ajan. Tosin just mun tuurilla kaikki mitä löysin oli niitä ei- alennettuja- tuotteita.

Noh, nyt olen siis kuitenkin itse kassan tällä puolen. Aikaa olen viettänyt sekä joululahjaksi saadun Vince Neilin elämänkerran (tatuointeja ja tequilaa) parissa, että myös mesessä keskutelemassa uudesta taistelulajista jota me uskotaan nykyajan varhaisteinien harrastavan rehellisen tappelun sijaan.

HymiöPätle a.k.a SmileyBattle

Elikkäs, sillon kun ollaan oikein suivaantuneita (näin nätisti sanottuna) toisiin niin voidaan sopia tapaaminen vaikka torille, kaivaa älypuhelimet sun muut kämmentitokoneet esille, ja alkaa paukuttamaan niin maallisen vihasia hymiöitä toiselle, kun vaan mesen uumenista löytyy! Luonnollisesti, se jonka hymiöt a.k.a smileyt loppuu eka, häviää!!! Aijai mikä häpeän tunne!

Että näin meikäläisen työpäivä. On se hyvä, että näitä on näin harvassa. Muuten saattas jutut jo mennä oudoiks...

perjantaina, tammikuuta 14

Let the butterflies cry for you

Olen pitkän ja yksinäisen mietiskelyn jälkeen tullu siihen tulokseen, että tässä elämässä ei ole mitään järkeä. Mikään mitä täällä tapahtuu, ei ole meidän käsissä. Rehellisesti sanottuna mulla on olo kun räsynukella tai marionetilla. Meidät heitetään eri tilanteisiin ja pakotetaan sopeutumaan niihin. Sen jälkeen kaikki sen tilanteen avaintekijät vaihdetaan ja pakotetaan sopeutumaan uudestaan. Ja mehän sopeudutaan.

Ja ei, mä en tarkoita, että sopeutuminen ois jotenkin huono asia. Mua vaan äsryttää se, ettei meillä ole näihin asioihin mitään päätösvaltaa. Ihmiset sanoo, life is what you make of it. Todellisuudessa se on ihan pelkkää paskaa. Vaikka jollain olisi kaikki maailman rahat, se ei saa toista rakastumaan itseensä vasten tämän tahtoa, eikä pysty parantamaan syöpään kuolevaa läheistä. Niin se vaan on.

Noh, tää koko aihe tietty pyörii mun mielessä siksi, että mun oman elämäni tilanne tavallaan muuttu juuri huonompaan suuntaan. Mä korostan sanaa tavallaan, koska oikeastaan mikään ei muuttunu. Hiukan vaikeasti sanottu, I know, mutta selvennykseksi voisin vaikka lainata Lindsay Lohania ja sanoa; I can't keep something that I never had. Hassua vaan silti kuinka sellaisestakin asiasta luopuminen sattuu.

Mutta mä kyllä päjään. Nostan jälleen sen surullisenkuuluisan naamion kasvoilleni ja saan niinkin pienellä eleellä kuin hymyllä kaikki ympärilläni uskomaan, että olen ihan kunnossa. Onhan tätä tehty jo monta vuotta, why stop now?

On toisaalta hassua, toisaalta loogista, että juuri se ihminen joka sai mut hitaasti ja varovasti siitä panssarista luopumaan, on myös se jonka takia mä puen sen jälleen päälle, kenties aiempaa vahvempana. Itken sitten yksin, ennen nukkumaanmenoa tai suihkussa. Äänettömästi.

Joka aamu herätessäni pesen kasvot kylmällä vedellä, katson peiliin, hymyilen ja sanon sen itselleni, "mä olen ihan kunnossa", ja tiedättekö mitä? Jonain päivänä mä vielä olenkin. Sitä odotellessa... No, mulla on mun naamio.

Yeah I will be fine
As the time goes by
It may hurt at nights
But I will be fine
Yeah I will be fine