Noniin, täällä sitä ollaan. Juurikin siellä missä juuri nyt kuuluukin, eli siis Reijolassa porukoilla ♥ Huomenna on jouluaatto (olen super innoissani Jatalle ostamastani lahjasta, can't wait to see her face!) ja se takoittaa koko päivän mittaista hyvää mieltä ja yhdessä oloa. Rakastan perhettäni ♥
Jos olisin saanut yhdistettyä tähän vielä sen yhden rakastamani ihmisen niin asiat olisi vielä ihanammin, mutta tänä vuonna tyydyn tähän. Näen kultani kuitenkin muutaman päivän päästä, ja sitten ei tarvitse olla pitkään aikaan tälläistä aikaa erossa ♥
Mä en tiedä johtuuko se tästä kotiseudun rauhasta, tai siitä että sain taas pitkästä aikaa nähdä parhaita kavereitani (ainakin muutamaa heistä), vai mistä, mutta nyt on taas se tunne, että kaikki on niinkuin pitääkin. Joo, raha-asiat huolettaa edelleen, mutta tammikuussa senkin ongelman pitäisi tasottua. Sitäpaitsi, raha on kuitenkin vaan rahaa, eikä se ole minkään arvoista kun sitä vertaa kaikkiin ihmisiin mun elämässä.
Olen onnellisessa asemassa kun saan nauttia maailman ihanimmasta perheestä ja kavereista, ja rakastua tyttöystävääni päivä päivältä enemmän. Tuntuu uskomattomalta, että olen saanut tällaisia ihmisiä elämääni ♥
Niin. Mä nyt olen iso kasa onnellisuutta ja rakkautta tänään (ja varaan sama linja huomenna), kiitos siitä kaikille läheisilleni ♥ Opossumia on ikävä, mutta pian saan hänet taas syliini ♥
On suorastaan pelottavaa kuinka pystyy satuttamaan jotakuta, ketä ihan oikeasti ja vilpittömästi rakastaa. Miten sanat pääsee karkaamaan suusta vaikkei niitä tarkoita, ja kuinka sitä ei etes tajua sanoneensa niin pahasti ennenkuin näkee toisen reaktion.
Sen jälkeen tuntuu siltä kun kantaisi viidenkymmenen kilon painoa rinnassaan koko ajan. Itkettää jatkuvasti, kuulee omat sanat päänsä sisällä uudestaan ja uudestaan vaikka yrittäisi keskittyä mihin tahansa muuhun. Jossain itseinhon syövereissä kuitenkin älyää tehdä ja sanoa sen mikä olisi pitänyt alun perin sanoa niiden kamalien loukkauksien sijastan. Anteeksi.
Näitä tilanteita tulee ja sattuu meille kaikille. Kukaan ei elä elämäänsä loukkaamatta ketään, ja valitettavasti meidän on kaikkein helpointa loukata juuri niitä ihmisiä joista me välitetään. Mistä se johtuu, sitä mä en tiedä.
Onneksi kuitenkin osa meistä on sen verran onnekkaita, että meitä ympäröivät ihmiset myös välittävät meistä ja ovat valmiita antamaan anteeksi silloinkin, kun tuntuu ettei pystyisi antamaan anteeksi edes itselleen. Se on oikeasti korvaamatonta.
On ihan uskomatonta kuinka paljon mun elämä on muuttunu vajaassa vuodessa. Kavereita on tullu, menny, ja tullu takas hirveellä vauhdilla. Mun raha tilanne on huonompi kun ikinä, mutta yksityiselämä taas hymyilee ihan täydeltä naamalta.
Melkein joka päivä mä tulen ajatelleeksi miten ihania kavereita mulla on ja miten onnellinen mä olen, että mulla on ne. Kun mä saan varpaattoman tekstiviestin L:ltä, pääsen halaamaan elämäni miestä mamassa tai lörsäilen sen yhden ainoan ihmisen kanssa jonka uskon olevan vähintään yhtä dorka kun minä, voisin huutaa koko maailmalle, että mullapa on maailman parhaat kaverit!
Mun sisko kysyi multa perjantaina, että tajuanko mä kuinka onnekas mä olen kun saan asua täällä. Kyllä mä tajuan. Mun elämä on ihanaa, ja vielä ihanampaa on se, että mä en tarvitse mitään ihmeellistä tapahtumaa tai muistutusta tajutakseni sen.
Kaiken tän vaaleenpunasen pumpulin täydentää vielä ihminen jonka viereen mä saan joka ilta nukahtaa, ja jonka vierestä mä joka aamu herään. Avaan silmäni ja kiedon käteni toisen ympärille, halaan tiukasti ja pussaan niskaan. Joka kerta mä kiitän hiljaa mielessäni siitä, että olen tuollaisen ihmisen löytänyt. Mun rakkaani.
Joten, nyt on tosiaan asiat hyvin. Tietyillä saroilla on parantamisen varaa, mutta kun tärkein on kunnossa kaikki muu järjestyy.
Tulin just töistä uudelleen sisutettuun kämppääni. Luoja! Mä rakastan tätä! Siis oon aina rakastanu tätä kämppää, mut nyt! Oh ♥
Soitan Mansonia ja olen vähän oudolla fiiliksellä. Kaikki on ihan hyvin, mut silti joku vaivaa. Tai no joo, ei vaan "joku". Mä kyllä tiedän mikä se on. Yritän vaan olla ajattelematta sitä nyt. En halua synkistellä, kun taivas on kauniin punanen ja eräs ihana nukkuu mun lähellä tässä samanvärisellä uudella (mulle uudella!) sohvalla.
Silti se vaan pyörii päässä. Mä haluan kaikki siihen liittyvät asiat äkkiä pois alta. Huominen, torstai... Äkkiä ohi, sit mun ei tarvitse ajatella asiaa ennen seuraavaa puhelinsoittoa, tai kirjettä. Vika on vaan siinä, että ajattelen silti. Kuinka mä voisin olla ajattelematta? Varsinkin kun tunnen sen koko ajan. Pistona, puristuksena, ahdistuksena, jyskytyksenä. Koko ajan jotenkin.
Mä en halua ajatella sitä.
Töissä on inhottavaa olla. Okei, tytöt tietää, mutta ne ei silti tiedä. Enkä mä halua sanoa. En jaksa valittaa. Kaikkihan on hyvin, eikö olekin?
Joo, ihanaa angsti paskaa jälleen kerran, mutta en usko, että musta irtoaa mitään pirteämpää ihan lähiaikoina...
Outoja aikoja. Hyvin outoja. Musta tuntuu että mun pää on nyt vähän seonnu viimeaikaisten tapahtumien/uutisten takia. Tuntuu ettei saa mistään kiinni. Tahtosin pysyä kovana, mutta samalla vaan katuu sänkyyn ja itkeä. Pelottaa.
Tarvitsisin jonkun jolle puhua, mutta en halua vaivata ketään. Varsinkaan tälläsellä asialla. Oon aiheuttanut lähipiirissäni tarpeeks ahdistusta jo muutenkin.
Jokapaikkaan sattuu. Musta tuntuu, että mun kropan eri osat alkaa yksitellen luovuttaa. Älkää vielä.
On liikaa kaikkee. Liikaa asioita joita ei voi sanoa ääneen, liikaa tunteita joita ei voi näyttää, liikaa ajatuksia joita ei voi kirjoittaa, liikaa kipua jota ei voi hallita lääkkeillä. Liikaa kaikkee.
Joo, tiedän. Valitan liikaa, mutta minkäs teet. Se ei kuitenkaan ole ainut asia mitä mä teen, sillä nyt mun elämässä on myös paljon ihania asioita. Paljon asioita joista olla onnellinen. Ihana tyttö♥
Mä olen muutenkin saanut elämässäni enemmän kuin voisin pyytää. Joo, ei ole aina ollut helppoa, mutta jos olisi ollut, ei ehkä osais arvostaa niin paljon kaikkia hyviä asioita, helppoja asioita. Joten, kaikki on hyvin.
Kotona taas (valitettavasti). Ois eräs paikka jossa olisin huomattavasti paljon mieluummin juuri nyt kuin täällä, mutta kai sitä pitää nyt tyytyä osaansa tänä yönä.
Tällähetkelle fiilistelen serkun tekemiä mielettömiä biisejä (joita en jostain helvetin syystä ole älynny lähiaikoina juuriaan kuunnella ja nyt unohdun välillä miettimään et ei hitto en muistanu kuin hyvä se onkaan!) sohvalla röhnöttäen ja odotan puhelua eräältä.
Jep, nyt on taas asiat hetkellisesti niin hyvin kasassa, että ihan pelottaa mitä huominen tai ensviikko tuokaan tullessaan. Eihän tää voi jatkua näin hyvin kauaa, eihän? No eikai sitä pitäs vielä ajatella, tai siis ei "ei kai" vaan ihan pelkkä "ei".
"Sitä sanotaan, mennyttä ei takaisin voi saada. Eikä tulevaa kannata jäädä oottamaan..."
Mutta niin, mitäs muuta. Kirjottaminen houkuttas niin maan pirusti, mutta miks ei vaan jotenki nyt oikeen niinku irtoo?? En tiedä mikä ihmeen WB mulla on päällä ku odotin kun kuuta nousevaa, että saan oman koneen takas ja pääsen paukuttamaan Wordiin...
En tiedä, kai se siitä. Toivottavasti ainakin, koska pää on niin täynnä ajatuksia, että aika ajoin tuntuu siltä kun tulis hulluks. Sitten joku kysyy "mitä mietit" ja havahdun siihen että oon tuijottanu kattoa ilman minkään näköstä aivotomintaa. Huoh.
Mutta eipä tässä sen kiihkeempiä. Kohan nyt lätisin paskaa taas vartin... Ikävä on, ja haluan olla muualla kuin yksin kotona juuri nyt. Jokatapauksessa, kaikki on hyvin, ja ellen ois luvannu itelleni ettei tähän blogiin tule yhden yhtä hymiötä niin laittaisin tähän nyt yhden, vaan enpä laita... HAH!!!
Sekavat ajat, sekava päivä. Itkua naurua vuokraleffoja ja Annin tekemää lasagnea. Puhumattakaan muffineista joita oli ihan pakko ostaa, tietysti.
Pää on yhtäaikaa tyhjä ja täynnä. Olen älyttömän iloinen ja onnellinen monesta asiasta joita elämässäni tällähetkellä tapahtuu, mutta samaan aikaan surullinen ellen jopa ahdistunut muutamasta muusta syystä. Hankalaa. Minä olen hankala.
Mutta tosiaan, Anni on rakas kämppikseni enää tämän viikon loppuun (sen jälkeen hän on enää rakas, sillä muutto on maanantaina). Minä puolestani jatkan elämääni tässä Vuosaaren lukaalissa johon olen niin kovin syvästi ehtinyt kuluneen puolen vuoden aikana kiintyä. Uusi kämmpis muuttaa elämää varmaan tietyltä osin aika radikaalisti, mutta olen kyllä toisaalta tosi innoissani (sitten taas toisaalta tosi haikeana, koska Anni [♥] muuttaa pois, ristiriitaa jälleen kerran).
Tämä päivä olisi aikaa parannella tämä tauti pois, huomenna edessä 11 tunnin työpäivä, maltan tuskin odottaa. Perjantaina sitten kahteen asti töitä, ja siitä suoraan kotikulmille Joensuuhun, vihdoinkin ♥
On niin kova ikävä sinne, onhan tuosta viime käynnistä jo piiiiitkä aika. Nyt nään kaikki ihanat mussukat ja halailen ne puhki, hihiii. Tosin sitä ennen saatan pussailla ja halailla puhki erään toisen jota on jo nyt ikävä, vaikka "vasta" nähtiin. Ehkä näitä hyviä asioita elämässä on tosiaan enemmän kuin niitä ahdistavia, smile.
Päivän sanat,
Järkytys
Ruoka
Ikävä
Elokuvat
Kipeä
Kämppis
Ihana ♥
"As the light
Washes over the morning rise
You're still asleep
And that's alright
I can be still
'Cause you look so sweet
And beautiful
Next to me"
Mulla on koko ajan odottava olo. Mä tiedän, että jotain on tapahtumassa, kaikki merkit on ilmassa. Mä en vaan yhtään saa kiinni siitä mitä se on. Onko se jotain hyvää, vai jotain pahaa? Jotain hyvää mistä seuraa jotain pahaa, tai ehkä jotain pahaa mistä seuraa jotain hyvää.
Mä näin taas enneunen. Tiesin, että se tarkoitti jotain. Tälläkertaa osasin jopa tulkita sitä, en vaan ollut varma olinko oikeassa. Olin. Se oli hyvä uni, ja hyvä enne. Nyt mä kai vaan odotan seurauksia. Jotain hyvää? Jotain hyvää mistä seuraa jotain pahaa?
Mä tiedän ettei pitäisi, mutta tietyntyyppisen historiani takia mä olen suhteellisen pessimisti. Tai no, itse mä nimittäisin sitä enemmän realismiksi, mutta tiedä häntä.
Mun mielialat on alkanu taas vaihtelemaan, nollasta sataan ja sadasta nollaan niinkuin hyvä ystäväni joskus sanoi. Se ei ole hyvä merkki. Mä olen myös pidemmän aikaa mieluummin jäänyt yksin kotiin kun lähtenyt johonkin minne mua on pyydetty. Ei myöskään hyvä merkki. Mutta nyt mä tiedän tän kaiken, ja voin ehkä ohjailla tekemisiäni parempaan suuntaan. Right?
Tänä iltana mua pyydettiin baariin, en lähtenyt. Nyt musta tuntuu, että nää tunnit kuluu ihan tappavan hitaasti. Tahtosin mennä jo nukkumaan, mutten sitten kuitenkaan tahtois. Hankalaa.
Yöt on ollu nyt inhottavia. Yksin nukkuminen ei vaan oo kivaa. Mmh...
Olen niiiiiiin tyytyväinen ja iloinen juuri nyt! Jatta on junassa matkalla Helsinkiin ja meitä odottaa ihka aito Helsinkiläinen Espanja ilta (what ever that means, haha!) malibucolineen kaikkineen!
Mä olen tehnyt "pika" siivouksen, tiskannut ja nyt odottaa vielä naaman laitto kuosiin. Sitten kello alkaakin olla sen verran, että voin lähteä siskoani vastaan juna-asemalle ♥
Muistan miten ennen muuttoa kuvittelin näitä tilanteita, että olen sitten juna-asemalla vastassa kavereitani kun ne tulee. Oikeesti tää on vielä ihanampi tunne mitä ajattelin!
Ihana saada "pala Joensuuta" (ja itseään if I may add) tänne vierailemaan, varsinkin kun edellisen kerran ite olin Joensuussa viimeks rokissa (joka oli edelleen paras KAIKISTA!), joten on jo kyllä ikäväkin sitä osaa elämästä.
Sitten parin viikon päästä, jos rahatilanne antaa periks niin lähden Tampereelle kattomaan Marttaa ekaa kertaa öö, vuoteen? Se olis ihan mahtava irtautuminen näistä kuvioista ja ihanaa muutenkin. Mä olen nimittäin nykyään alkanut pienin haparoivin askelin hakemaan elämääni takasin niitä asioita jotka ennnen teki mut onnelliseks/iloseks. Ja rehellisesti voin myöntää, että holistit (♥) ja TH on yksi niistä asioista. Mä olen alkanut taas kuuntelemaan enemmän ja enemmän Tokio Hotellia, ja mitä enemmän sitä kuuntelen, sitä enemmän mieleen tulvii ihania muistoja ♥ (sydänten raiskausta btw...)
En meinaa edes sanoa, että "toivottavasti ne ei ole unohtanut mua", koska melkein väittäisin, että niillä kokemuksilla mitä meillä on ollut yhdessä (vaikka niistä liian pitkä aika onkin, ja vaikka ne suurimmaksi osaksi tapahtu mesen välitykselä [ainakin mun osalta]) ei kukaan unohda ketään ihan heti. Love ya all ♥
Oih, tuli yks päivä mieleen, että sit kun alkaa tulla taas lunta (blaaah!) niin ois ihana lähtee porukalla jäähallinpihalle (kyllä, luitte oikein! Jos et ole TH-fani, et vaan tajua! Hahahaaa!) fiilistelemään vanhoja keikka muistoja, hihi.
Mut enigeis, back to today! Pitää alkaa tosiaan kampaamaan naama ja sit porskuttaa metroon ja steissille. Palataan taas, toivottavasti yhtä ihanissa fiiliksissä hihi!
Tähän ei kuitenkaan mahdu tarpeeks sydämiä niin en edes vaivaudu yrittämään, haha!
Oh you know it's true. I'm obsessed with you
You're the kind of toy I like to break.
Now I must confess, I'm a complicated mess
With a bad attitude and a gun under my dress.
Fuck you're so gorgeous, and I wanna touch you
Fuck you're so gorgeous, and I wanna touch you
Fuck you're so gorgeous, and I wanna touch you
Fuck you're so gorgeous...
I turn diamonds into dust, and love to rust,
Maybe I will do the same to you (to you)
You're mister dangerous, with a golden touch,
Are the 24-karat nightmares getting to you (are they)?
Fuck you're so gorgeous, and I wanna touch you
Fuck you're so gorgeous, and I wanna touch you
Fuck you're so gorgeous, and I wanna touch you
Fuck you're so gorgeous...
Smash your heart to pieces, I can't take my eyes off you.
I want you in my reaches, I can't take my eyes off you.
Telekinesis, I can't take my eyes off you.
Smash your heart to pieces, I can't take my eyes off you.
Fuck you're so gorgeous, and I wanna touch you
Fuck you're so gorgeous, and I wanna touch you
Fuck you're so gorgeous, and I wanna touch you
Fuck you're so gorgeous...
Kymmenen pistettä, iso papukaijamerkki ja vielä tähti sille joka arvaa kenen, tyylilleen erityisen uskollisen artistin, tämä kysienen täydellisyyttä hipova kappale (jonka olen jostain helvetin syystä vasta äskettäin löytänyt)on... Hihii ♥
Tää on taas niin tätä. Ajattelin pitkästä aikaa alkaa kirjottamaan blogia, mutten taas yhtään tiedä mitä kirjottaa. Mulle ei oikein kuulu mitään. Tai sit en osaa vaan pukea niitä sanoiksi.
Noh, enivei.
Mulla on huomenna kampaaja ihan ihka uudella parturilla. JÄNNITTÄÄ! En oo käyny muilla kun Ninnillä niin sika pitkään aikaan. Se on niin helppoa siellä. Ei tarvii kun istua penkkiin ja neiti loihtii mulle aina ihanan tukan. Nyt pitäis ite ehkä miettiä mitä tälle pehkolle haluaa tehdä, ja sitten vielä selittää se järkevästi sille saksitaiturille.
Tätä kyseistä miestä suositteli mulle mun manikyristi (joka on muuten niin huippu ihminen!) tänään ja ennenkun tajusinkaan niin olin jo kynsienlaitoin jälkeen tallustelemassa kyseiseen liikkeeseen ja varasin ajan.Tahtosin tehdä jotain repäsevää, mutta näin lyhyestä mallista on hankala lähtee enää uutta muotoa hakemaan.
Lisäksi mulla on kaamea tatskakuume. Tahon niin paljon niitä kuvia että hajoan!!! Mistä sitä rahaa repis taas siihenkin, huoh... Liikaa ideoita sillä saralla. Oispa sama fiilis hiuksista!
Oon taas kuunnellu Dj Ashbaa ihan hulluna ja rakastunut siihen mieheen muutenkin taas astetta syvemmin. Täytyy vissiin lähtee Los Angelesiin sitä metsästämään.
Rahat on aikalailla loppu, mutta silti ois vaikka kuinka paljon menoja. Miten tää on mahdollista näillä palkoilla? Nyt loppuu muuten ryyppääminen! Okei, ei kokonaan, mutta vähennän. Reilusti. Siihen mulla suurin osa rahoista menee, enkä saa yhtään säästettyä. Miksi mä huuhdon kurkusta alas monta sataa euroa kuussa, kun ei siitä saa kuitenkaan kun sen yhden illan huuman. Vähänkö olen tyhmä.
Olen myös eräällä toisella elämänisaralla niin kyllästynyt, että taju lähtee. Se on jopa muuttanut sitä kuka minä olen. Tai siis, minä olen muuttunut, mutta vääristä syistä, väärään suuntaan. Toivotaan senkin puolen järjestyvän pian. Todella pian.
Voi, nyt alko masentaa. Siksipä en laita tähän loppuun Dj Ashban biisiä, niinkun olin aiemmin suunnitellut, vaan jotain pirteämpää.
How about....
Ei ole hetkeä ettei Nicolea jaksasisi katsoa ♥
Tulipa muuten taas paljon asiaa tyhjästä. Siis todella tyhjästä. Ihmettelen suuresti jos tätä blogia jaksaa joku vielä tämän päivityksen jälkeen lukea. En etes itse enää muista mitä tähän kirjoitin, eli sillon sen pitää olla jotain todella tylsää, hahahaha!
Lauantai 16.7.2011 kello 14.??. Hiihdän puolijuoksua laulurinteen hiekkakenttää ja vilkuilen vähän väliä taakseni, pysyyhän muut varmasti perässä? Yritän vilkuilla edessä olevien ihmisten päiden yli mixerikopin takana olevaa screeniä ja nähdä edes pienen vilauksen yhdestä suuren suuresta idolistani. Äkkiä mun silmissä vilahtaa vaalea pörrö tukka ja kirkkaanpunainen kangasliivi. "SE ON MICHAEL!!" Kiljun Jatalle ihan hysteerisenä. Tässä vaiheessa mua on enää ihan turhja yrittää pysäyttää.
Mä pääsin niin paljon lähemmäs kun uskalsin ikinä toivoa! Joo oishan se ollu mieletöntä olla ihan eturivissä, varsinkin kun Michael juoksee harva se biisi lavalta alas ja laulaa ihan aidan vieressä ja kiipeää välillä jopa sen päälle. Mä en tajua kuinka se kesti siinä kun kymmenet ihmiset yritti repiä sitä yleisön sekaan. Pesun ja pomminkestävä rokkari, ei voi muuta sanoa. Se mies otti lavan haltuun tavalla jolla mä en ole koskaan nähnyt kenenkään ottavan. Täytyy sanoa. Jos olisin ollut tuon bändin jälkeen seuraavana esiintymisvuorossa ois saattanu mennä pupu pöksyyn. Kuinka kukaan voi ylittää sen keikan?? Monenkymmenen vuoden vankka kokemus varmisti sen, että kukaan voikkaan... Michael oli lavalla aivan kuin kotonaan. Toisaalta, koti se varmaan kyseiselle herralle alkaa jo ollakin.
Oh voisin puhua tuosta keikasta vaikka kuinka pitkään, mutta taidan säästää lukioiden hermoja, enkö olekin kiva?? Sen vaan sanon, että tuo bändi (eteenkin sen laulaja ♥) vei kyllä mun sydämen nyt mennessään!
♥♥♥
Sanokaa mitä sanotte, mutta lisään omia kuvia sitten kun saan oman koneen (mikä pitäs tapahtua aika pian btw).
Mutta niin. Rokki oli muutenkin koko komeudessaan aivan ihana. Jälleen kerran ihan tasan tarkkaan sen lipun hinnan (ja vielä enemmän) arvoinen ♥ Oli mieletöntä, syvästi kaikkia kanssamatkustajia kiitän!
Tuon Michael Monroen keikan vuodatuksen jälkeen en osaa oikein enää muuta sanoa. Se oli mun rokkini kohokohta tänävuonna (aivan kuin Sami Yaffan ilmestyminen lavalle Jenni Vartiaisen keikan aikana viimevuonna, aika koomista, tai jotain. En tiedä, haha)...
Äsken tapahtu jotain aivan uskomatonta!! Siis ihme tapahtui, ja se tapahtui minulle ja minun perheelle! Oon niin onnellinen juuri nyt ettei mikään voi pilata tätä tunnelmaa. Nyt tiedän miltä kaikista niistä ihmisistä siinä kadonneen jäljillä ohjelmassa tuntu! Uskomatonta!
Miten tässä nyt pitäs raaskia mennä nukkumaan häh? Tai miten voi saada unta häh?? Voi luoja. Ei ole totta... Paitsi että ON!!! Tätä on odotettu siitä asti kun on jotain ymmärrystä pääkopassa ollut, eli aika hiton monta vuotta!
Blaaaaaaah!! Mä olen vaikka kuinka monta kertaa avannut Tän sivun aikeissa kirjottaa merkintä, mutta aina se on tyssännyt siihen ajatukseen; "Eihän mulla oo mitään sanottavaa...
Nyt mä kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja aloin skriivaamaan. En lupaa mitään tästä sisällöstä.
Olen siis parhaillaan junassa Matkalla takas Helsinkiin. Vietin juhannuksen yhteydessä 7päiväb kesäloman kokonaan Jenssissä. Herrasmiesliigaa lainaten, näin kaikki vanhat tutut ja kuulin kaikki uudet jutut. Ai että oli nannaa. Sain juuri shopattua hieman, se kun on tuolla etelässä lähes mahdotonta työaikojen takia. Okei okei liiottelin, mutta en kyllä paljoa.
Neljän päivän ryyppyputki jussina todisti mulle, että mä en ole enää samassa kunnossa kun ennen. Huusin oikeasti hoosiannaa sunnuntai aamuna kun heräsin ja tajusin ettei tarvii enää juoda! Onneks jussi on vaan kerran vuodessa.
Siskollakin oli välissä syndet, ostin sille svarovskin kristalli käsikorun lahjaks. Oon maailman paras sisko, hhahahaha! Itsellekin löyty Gagan levy, ihana ihana pallo mekko, rintaneula(siihen mekkoon), kaulakoruja kaks, ja vähän alusvaatteita. Laittasin joitain kuvia mut ei tietenkään onnistu iPhonella, MUR.
Sitten tänään oltiin Iitan kanssa elinalla syömässä mansikoita ja juomassa siideriä. NAM NAM, oli niin kivaa, hihi.
Jeps. Enemmän en jaksa kirjottaa kun ei oo niin helppoo tällä luurilla. Jos siellä oli hassuja sanoja paikoissa johon ne ei kuulu niin se on vaan Tän kirjotuskoneen vika. Sori...
Kuinka mä onnistuin taas pilaamaan sen mitä mulle annettiin? Vai pilasinko mä sitä ollenkaan?
Mä en niin ymmärrä mikä menee aina väärin. Kuinka monta kertaa tätä nyt pitää kestää ja yrittää? Suoraan sanottuna ihan perseestä koko homma.
Taidan taas vaihtaa maisemaa ja karata näitä paskoja fiiliksiä. Oiskohan Texas mitä... Siellä ois jo kämppä valmiina... Mitä mulla täälläkään on, noin niinkun oikeesti. Ystävätkin tuntuu häviävän yks kerrallaan mun ympäriltä. Olo on kun yrittäs pitää savua käsiensä sisällä. Sieltä se vaan haihtuu pikkuhiljaa huomaamatta. Ehkä teen itse samoin.
Ei tunnu kivalta saada näitä fiiliksiä takas. Turrutan ne sillä millä parhaiten osaan. Viinalla. Siinä yksi ystävä joka ei ihan heti ole mua jättämässä. Welcome back, I missed you...
Mä olen... En tiedä. Joltain musta tuntuu, mut en oikein tiedä miltä.
Mä istuin tänään parvekkeella auringonpaisteessa, mutta silti oli kylmä. Vasemmassa kädessä mulla oli kaksi asiaa jotka mä olin aiemmin siitä samaisesta kämpästä "saanut". Niin erinlaiset asiat, niin samanlaiset muistot niihin liittyen. Katkeraa? Erittäin.
En mä tiedä, jokatapauksessa olen junassa matkalla kotiin. Se on ainakin kivaa, kai. Don't get me wrong. On ihanaa mennä kotiin. Jotenkin musta vaan tälläkertaa tuntuu kun asiat Jenssissä ois jääny jotenkin kesken tai jotain. Tosin Tän yhden kanssa ne tulee olemaan kesken (ainakin mun päässä) koko mun loppuelämän...
Mut vittuakos tässä. Ei se miettimällä parane...
"Just let me love you, and I will learn to love you right"
Mä olen tällähetkellä junassa, ja vannon että mun edessä (istun siis tälläsessä pöydällisessä neljän hengen systeemissä) istuu kaks ärsyttävintä pentua joihin oon ikinä törmänny!!! Siis voi VITTU! "Sä juot pelejä, sä saat kotiarestia!" "Sä katoit ikkunasta, sä saat kotiarestia" "Sä räpsäytit silmiä, sä saat kotiarestia!" AAAAAAAAA!!!! Tuo käytävän toisella puolella oleva "vastapäätä" istuva jätkä näyttää ihan yhtä kypsyneeltä kun minäkin. Vaihdettu muutat merkittävät katseet...
Niin, tässä pitäs jaksaa napottaa vielä reilut pari tuntuu. Ehkä siirryn ravintola vaunuun siiderille. Ei nimittäin paskrmpi idea. Tosin min tuurilla nuo pikkuaoinat saa heti mun jälkeen saman idean (miinus se alkoholi) ja sittenkös vituttaa!
Nokkakin vuotaa... Perkele...
Ei mut oli miten oli, ihana käydä taas kotona ja nähdä kaikki! Ikävä on ollukki, hihi.
Asiaa ois paljon, mut en jaksa kirjottaa. Muutenkin pitäs olla jo nukkumassa!
Jokatapauksessa, lyhyt katsaus...
- Lopetin juuri pakkaamisen huomenna alkavaa, reilun viikonlopun kestävää Joensuun vierailuani varten.
- Mun rokki paketti tuli vihdoin postissa ja rakastan Sixx: A.M:iä edelleen ♥
- Lähdin eilen töiden jälkeen tyttöjen kanssa parille ja päädyin heräämään jonkun randomin luolta kalliosta hatarien muistikuvien kera. Paniikki/kiire/morkkis sai mut poistumaan siitä kämpästä niin nopeesti, että jätin myös silmälasini sille tielleen (KYLLÄ! Ihan oikeasti... Tuli sit vähän kalliimmat "parit").
- Lähdin aamulla ostamaan junalippua ja tajusin vasta tiskillä, että mun lompakko ei ole mukana. Se löyty kuitenkin onneks kotoa eikä ollu jääny mihinkään bailaamaan. Jokatapauksessa tästä johtuen joudun huomenna nousemaan entistä aikasemmin että kerkeen hakea sen lipun aamulla.
Joo, huomioon ottaen edellisen lauseen lopetan nyt tähän. Sitäpaitsi väsyttää ihan oikeesti...
Joo voishan tähän nyt kirjottaa pitkän postauksen eilisen pelistä ja siitä mitä tapahtu. Mutta luotan siihen, että ihmiset tietää kuinka iso ja tärkee juttu tää oli mulle, niinkun monelle tuhannelle (miljoonalle?) muullekin.
Tämä kertoo kaiken tarpeellisen;
Helsingissä oli viimeyönä törkeet bileet, eikä tää päivä varmaan jää kakkoseks ku saadaan Leijonat kotiin ♥
Löysin uudelleen Sixx: A.M:in, jos nyt olin sitä koskaan hävittänytkään. Voisko nyt olla enää mahtavampi fiilis kun Suomi on menossa finaaliin MM-jääkiekossa ja cdon.com:ista on tulossa paketillinen rokkia ensi viikolla ♥
Tilasin siis pari Sixx:A.M:in levyä (mulla on jo se eka mut se on poltettu niin eihän se käy!), Tokio Hotellin Humanoid City live dvd:n ja Mikael Monroen uuden cd/dvd paketin. IHANAA!!!
Tosiaan, Sixx: A.M. on ollu parin viimepäivän bändi (♥). Eilen vihdoin aloin tutustua niiden uuteen albumiin tubessa ja pakkohan se oli sitten heti saada omaksi kun sieltä iski pari biisiä niin julmettoman kovasti tajuntaan!
Toinen on nimeltänsä Skin, joka on rauhallinen ja kaunis (tietyistä syistä sanoituksiltaan osuu minuun henkilökohtaisesti niin pirun syvälle, että itkin varmaan tunnin putkeen ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen. Suosittelen sitä ihan jokaiselle joka on kertaakaan elämänsä aikana tuntenut olevansa jotain muuta kuin kaunis!) kappale jonka sanotukset on enemmän kuin merkitykselliset ja kauniit, oh ♥
Toinen taas rokkia rokkia rokkia, Dj, James, ja Nikki pysyy tietenkin tyylilleen aina uskollisena, ja hyvä niin! Biisi on vaan niin iskevä! Sen aikana ei voi olla kuvittelematta miltä tuntuisi kokea se livenä hirveän ihmismassan seassa kolmen laittoman seksikkään miehen tykittäessä lavalla enemmän kuin tunteella! Tämä sattuu olemaan myös albumin nimikkokappale, eli kyseessä on siis This is gonna hurt.
Luonnollisesti koko läpyskä on täynnä ihan mielettömiä biisejä, mutta nuo kaksi on nyt ne mitkä on jäänyt mun laitteistoon repeatilla pyörimään. Sit kun saan sen albumin käteen ja koneeseen huutamaan niin varmasti sieltä nousee myös lisää suosikkeja. Niin kävi kolmikon ekankin albumin Heroin Diaries:inkin kanssa.
Voisin puhua kyseisestä bändistä ja niiden biiseistä ties kuinka pitkään, mutta huomenna on edessä 12tunnin työpäivä joten ehkä menen nyt nukkumaan, haha!
Olisin laittanut tähän kuvan loppuun, mutta blogi huoraa joten jäätte nyt ilman... Mur...
Joo, oon ollu jonkun aikaa blogilta poissa, kun oma kone sano ittensä irti ja jotenkin musta tuntuu etten osaa kirjottaa muiden koneilla, niin tyhmältä kun se kuulostaakin.
Jokatapauksessa, elämä on menny ihan tasaseen tahtiin etiäpäin. Töitä on ollut paljon ja on ilmeisesti jatkossakin. Nyt tosin on edessä vain kaks lyhyttä päivää ja sit kaksi vapaata. Tahtoo lintsille!
Välillä musta tuntuu että oon niin väsyny etten jaksa tehdä muuta kun itkeä. Itku ei kuitenkaan tule ja tarpeeks pitkään kun se tuolla kurkunpäässä (siellä mä aina tunnen sen että nyt on lähellä) kummittelee niin sit alkaa oksettaa eikä tosiaan oo enää yhtään kivaa. Väsymyksestä huolimatta mulla on kyllä ollu ihan mielettömiä "leijumis hetkiä" tässä lähiviikkoina. Yks niistä oli eilen kun oltiin kattomassa Francinea Virgin Oilissa. Ohhoh mikä keikka! Aivan mahtavuutta! Laittaisin kuvia mut en nyt jaksa alkaa siirtelemään niitä puhelimesta koneelle.
Tänään on sitten vietelty krapulapäivää kultti-klassikoiden parissa. Toisin sanoen katottiin Cry-Baby ja Lost Boys. Aivan ihania leffoja molemmat, ja ah mitä miehiäkin vielä!
Nyt illalla Anni lähti omille teilleen ja mä jäin yksin kotiin. Koin jokseenkin katkeransuloisen muistuksen eräästä erittäin tärkeästä asiasta elämässäni, joka syystä tai toisesta ei ole saanut juurikaan huomiota pitkään aikaan. Nyt mä kuitenkin taas muistin kaiken mitä se mukanaan toi ja tuo edelleen ja haluaisin palavasti soittaa sille yhdelle ainoalle ihmiselle jonka kanssa mä tästä asiasta pystyn puhumaan. Sille jonka tiedän tuntevan ja muistavan samoin kuin minä.
Hassua taas, miten tälläinen asia saa mut tuntemaan näin voimakkaasti. Tosin niinhän se on tämän osalta aina mennyt... "Because they saved my life", sillä sen ne teki, vaikkei sitä muut koskaan tule ymmärtämään.
Mutta ehkä tämä on tän illan osalta nyt tässä. Suljen vaan silmät, fiilistelen, ehkä itkenkin ihan vähän, se vois tehdä hyvääkin...
Oijoi! Kyllä sitä ihminen pienestä saa hyvinkin aikaansaavan olon! Pyykit on pyörimässä, kohta pitää hakea kuivumaan. Siivosin kämpän (pyyhin pölyt, järjestelin kamat ja imuroin), pitäs vielä tiskata ja pistää oma huone kuntoon (viikata vaatteet lattialta kaappiin ja imuroida, haha) niin sit ois kämppä viimosen päälle puhdas ♥
Myöskin Anni tulee tänään kotiin jenssistä, kiva kiva. On ollu vähän tylsää täällä ilman sitä. Tosin eilen olin kyllä maman terdellä ja tutustuin taas yhteen mukavaan ihmiseen Henkan kautta, hihi.
Joo, pyykit on nyt valmiit joten lähen hakemaan ne. Samaan syssyyn vois sit hoitaa ton siivouksen loppuun joten palaan blogin pariin ehkä myöhemmin... Heips!
"Vaikeaa selittää ja ymmärtää, miten toisesta aina jälki jää"
Ajattelin kirjottaa blogi tekstin, mutta tässä jonkun aikaa ruutua tuijotettuani olen vaan päätynyt siihen lopputulokseen, ettei ole juuri nyt mitään sanottavaa.
Tapahtumia ois paljon, mutta ne vaikuttaa jotenkin tyhjänpäiväisiltä verrattuna siihen kaikkeen mitä mun pään sisällä on parina päivänä pyörinyt. Olen käynyt niin mielettömissä fiiliksissä, että olisin voinut suudella koko maailmaa. Välillä taas ei ole itku ollut kaukana. Ehkä mulla tosiaan on vielä jotain asioita käymättä läpi itseni kanssa. Noh, kaikki ajallaan.
Nyt mä kuitenkin yritän olla hyvin positiivinen. Kaks vapaapäivää edessä, kävisin shoppaamassa mut ei oo rahaa, mur. Ajattelin kuitenkin siivota ja pestä pyykkiä. Jonkun sortin leffamaratoni ois kans aika jees.
Mut joo, se siitä. Vois mennä nukkumaan niin sais huomenna ittensä ihmisten aikaan ylös (yeah right!), joten öitälöitä...
On vain vähän surullinen olo. On vaan vähän haikea mieli ja vain vähän ikävä. Olen vain hiukan katkera ja pikkuisen itkuinen. Ei mitään vakavaa.
MTV:llä on menossa 30 seconds to mars (♥) World Stage, mun ei pitäisi katsoa sitä. Alkaa vaan ahdistaa kun tahtoisin niin kovasti nähdä sen livenä. Sitäpaitsi niiden biisit ei ole ihan iloisemmasta päästä joten tällähetkellä ne saa mun fiilikset vielä huonoimmiksi mitä ne jo on.
Mä olen lähipäivinä miettinyt enemmän syvällisiä juttuja kuin normaalisti. Ehkä se johtuu siitä, että olin viikonlopun Joensuussa. Kaikki muistot, niin hyvät kuin pahatkin tuli jälleen pintaan. Oli jotenkin melankolista lähteä takas Helsinkiin. Omalla tavallaan näki kaiken sen mitä Joensuussa rakastaa, mutta toisaalta taas muisti kaiken sen mikä siinä ahdistaa. Olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta oli kiva tulla kotiin... Ristiriitaista, eikö?
Yksi asia on ainakin varma. Ikävä, on ollut näiden päivien sana.
"Jos sä lähdet ovesta kulkemaan
Onks sun aina mentävä kokonaan
Sinut pitäisin vaikka palan kerrallaan
Jos vain olisi mustaa tummempaa
Se on värini silloin jos erotaan
Pala harmaata saisi vain sinua kaipaamaan"
Olen tällä hetkellä junassa kohti Joensuuta. Aikas lähellä aletaan olla, valehtelisinkohan jos sanosin, että matkaa on ajallisesti vielä noin 20minuuttia jäljellä. Ei paha, mut alkaa jo puuduttaa. Tänään kuitenkin heränny kasilta, käyny kiireisen päivän töissä ja siitä suoraan junaan. Kyllä, väsyttää. Varsinkin kun eilinen ilta meni ryypätessä, hahhah!
Kyllä, siis Ville oli Natan kanssa "yhdellä" ja pyyti mut (tai minä pyysin itteni, ei oo niin väliä) sitten mukaan. Oli ihan mahtava nähdä Nata, se oli ihan huippu akka kohan juttuun päästiin. Muutenkin oli tosi jees ilta. Lopetettiin ajoissa (noin. klo 23) Villen ja Antin luona joten sain onneks hyvät yöunet kuitenkin. Aamulla ei juurikaan ollu ees krapulaa, mut syönnin jälkeen oli kieltämättä vähän etova olo. Noh kuitenkin loppu hyvin kaikki hyvin eiks je?
Nyt yritän kuluttaa vielä nää viimoset kymmenminuuttiset jotenkin mahd.nopeesti ja sitten nään Jatan ja äitin ♥ Ihanaa!
Eikun palaillaan jälleen astialle. Kiitos haastattelusta!
Risto freaking Helin kehu tänään mun tukkaa! ♥ Ei se Niinu ihan turha jätkä oo kampaajana, haha! Siitä puheenollen, maanantaina pääsen laitattamaan tän harakanpesän (jota RistoHelin kehu) taas kuosiin. Mitähän Rise siihen sitten sanos *wink wink*?
Muutenkin tänään oli oikein loistokas päivä. Pahin on takana töiden osalta. Toisin sanoen, 5 down, 2 to go. Tänään oli pitkä vuoro (10h), mut nyt on sit enää kaks aamuvuoroa jäljellä ennen minilomaa, Joensuuta, ja kaikkia rakkaita ♥ Elämä on ihanaa, eikö? ♥
P.S. Sunnuntaina pääsen moottoripyörän kyytiin!!! Pieni asia ihmiskunnalle, mutta suuri ja ihana asia minulle, hihi.
tiistaina, huhtikuuta 12
"Kuin kosketus otsalla,
rakkaasi huulilla,
kertoen ettei milloinkaan enää"
Mä tiedän miltä se kosketus tuntuu, eikä se tunne häviä ihan heti...
Noniin. Vapaista on nyt selvitty kunnialla. Saldo näiden parien päivien aijalta on seuraava.
Rahaa on noin. 800€ vähemmän kuin kaksi päivää sitten (tuohon summaan siis sisältyy vuokra, IKEAn reissu, alottelu juomat ja baari-ilta, sekä kauppareissu).
Kämppä on sotkettu ehkä pahempaan kuntoon mitä vielä koskaan aiemmin, ja myöskin siivottu siitä taas ihmisen asunnoksi kelpaavaksi.
Hiukan baari draamaa (by Ville♥), hitosti tanssimista ja helvetinmoinen känni. Kaamea krapula, pizzaa ja Aladdin.
Vierailu Nordeassa ja kaupassa, hiukan Sons of Anarchyn ensimmäistä tuotantokautta, (tarkemmin sanottuna 3 jaksoa) järkyttävän hyvää salaattia (resepti by Heidi) sekä Aladdin, varkaiden kuningas. Oli muuten meikäläisen eka kerta kun katsoin kumpaakaan noista elokuvista. Hyviä olivat!
Kohta painelen punkkaan keräämään voimia seitsemän päivän työputkea varten. Pitkä on matka ja kivinen tie, mutta sen päässä odottaa sitten ihana palkinto a.k.a vierailu siskon ja kaikkien rakkaiden ihmisten luona jenssissä ♥
Tähän loppuun vielä muutama kuva näiltä parilta päivältä...
3D taulu jonka ostin Anttilasta ♥
Sohvapöydän kokoamista feat. Dolce Canto PlayBoy laseista. Tälle peukut!
Ville juomassa vettä väärinpäin jotta sais hikan pois, haha!
Juhlapaikka seuraavana aamuna nopean "siivouksen" jälkeen.........
Juteltiin tuossa Annin kanssa sen huomisistä synttäreistä;
Anni: "Meen sit torstaina kolmeks töihin niin ei voi ottaa. Et käydään vaan syömässä ja sillai..." Minä: *Yeah right- ilme* Anni: "Tai siis voihan sitä ryypätä, mut ei sillai et menis mihinkään viiteen asti..." Minä: "..." Anni: "Tai ainakaan johonki.... Seittemään..." Minä: *reps*
Että tällästä. Huomenna siis kolmeen asti töitä ennen kahta vapaapäivää. Suunnaksi otetaan ensin Ikea, ja sitten Helsingin yöelämä. Näillä mennään, kiitos nam!
On jotenkin tosi pahasti alavire päällä. Jotenkin tuntuu ettei kestä yhtään negatiivista kommenttia tai asiaa ilman, että itku pääsee. Kaadoin tänään töissä maidot prikalle ja piti ihan oikeasti taistella itsensä kanssa, että pysy kasassa. Teki nimittäin niin mieli huutaa. Muutenkin koko aamupäivä meni ihan ihme sumussa.
Nyt on jotenkin ihan loppu, muttei silti tahtos mennä nukkumaan. Tahdon vielä hetken valvoa ja virua jossain itsesäälin tapaisessa päänsisäisessä mömmössä.
Pari päivää ois vielä töitä, aamuvuoroa tosin (♥), ja sitten parille vapaalle. Annin syndet ja palkkapäivä ois siinä samassa rytäkässä, eli on siis aika juhlia. Viimesimmän reissun morkkis kun on jo vihdoin alkanu laskemaan, hahhah!
Mut joo, ehkä jätän tän nyt tähän etten alota mitään angstista valitusvirttä. Joten ensikertaan!
P.s. Onkohan se normaalia, että tällähetkellä on tasan kaksi ihmistä jolle jaksaisin/haluaisin mitään jutella...? Varsinkin kun ottaa vielä huomioon kuka se toinen henkilö on... Mä en varmaan ikinä opi...
Je ne rêve plus, je ne fume plus
Je n'ai meme plus d'histoire
Je suis seule sans toi, je suis laide sans toi
Comme une orpheline, dans un dortoir
Je n'ai plus envie de vivre ma vie
Ma vie cesse quand tu pars
Je n'ai plus de vie, même mon lit
Se transforme en quai de gare
Quand tu t'en vas...
Je suis malade complètement malade
Comme quand ma mère sortait le soir
Et qu'elle me laissait seule avec mon désespoir
Je suis malade parfaitement malade
T'arrives on ne sait jamais quand
Tu pars on ne sait jamais ou
Et ça va faire bientôt deux ans
Que tu t'en fous
Comme a un rocher comme a un péché
Je suis accrochée a toi
Je suis fatiguée, je suis epuisée
De faire semblant d'être heureuse
Quand ils sont la
Je bois toutes les nuits
Et tous les whiskys pour moi ont le même goût
Et tous les bateaux portent ton drapeau
Je ne sais plus ou aller
Tu es partout
Je sui malade complètement malade
Je verse mon sang dans ton corps
Et je suis comme un oiseau mort
Quand toi tu dors
Je suis malade parfaitement malade
Tu m'a privée de tous mes chants
Tu m'a vidée de tous mes mots
Pourtant moi j'avais du talent avant ta peau
Cet amour me tue
Si ça continue
Je crèverai seule avec moi
Pres de ma radio comme un gosse idiot
En écoutant ma propre voix qui chantera:
Je suis malade complètement malade
Comme quand ma mère sortait le soir
Et qu'elle me laissait seule avec mon désespoir
Je suis malade... c'est ça je suis malade
Tu m'a privée de tous mes chants
Tu m'a vidée de tous mes mots
Et j'ai le coeur complètement malade
Cerné de barricades
T'entends? Je suis malade...
"Ois kiva elää silleen, että ois joku päämäärä." "Niin. Toisaalta taas ois kiva elää silleen, ettei ois mitään päämäärää. Menis vaan maasta ja kaupungista toiseen ja kattos mikä tuntuu hyvältä." "No, päämäärähän se on sekin..."
Mä olen aina halunnut ulkomaille. Aina. Ihan koko pienen ja sekavan ikäni. Jokainen joka yhtään mua tuntee tietää sen. Mä en vaan kuulu tähän maahan, vaikka just tällähetkellä mulla ei mitään valittamista täällä Helsingissä kyllä olekaan.
Jokatapauksessa tulin äsken suihkusta ja Anni sit ihan out of no where heitti, että haetaanko matkaopas koulutukseen. Ihana idea sinällään, mutta siinä on niin paljon miinuksia, että päätettiin hylätä ajatus ja jatkaa eteenpäin.
Jokatapuksessa keskustelu ulkomaille muutosta jäi elämään ja puhuttiin aiheesta ihan "ohimennen." Silti mä jotenkin onnistuin vähän niinkun tavallaan jo innostumaan. Mikä meitä estää? Nuoria ihmisiä molemmat. Töitä tulee ja menee aina. Täytyy vaan valita nyt joku kaupunki, alkaa ottamaan asioista selvää ja suunnittelemaan. Ehkä tää jää ikuisuusprojektiks, ehkä me muutetaan vuoden päästä. Ken tietää, ainakin meillä on päämäärä.
Se on ihan uskomatonta miten paljon muistoja ja voimakkaita tunteita yksi kappale tai valokuva voi herättää. Kuinka yksinkertaisesta sävelestä voi sekunniksi saada takaisin kaikki ne fiilikset jotka joskus ennen on kokenut, ja kuinka paljon niitä voikaan ikävöidä. Mä en ennen edes tiennyt, että tältä voi tuntua.
Mä uskon, että tilanteet, mielikuvat, ja puhutut sanat unohtuu. Mutta tunne jää. Se tunne jää. Ja se on ihan yhtä aito, kun mitä se oli sillähetkellä kun sen eli.
Mä koin tänään jotenkin katkeran suloisen ahaa elämyksen kun kattelin Villeä ja Anttia meidän olkkarissa. Ainahan ne on ihanan pirteitä ja hymyileväisiä, mut tänään ne vaan näytti niin.... Onnellisilta. Ja mulle tuli omalla tavallaan tosi haikee fiilis, kun tajusi ettei itsellä ole ketään sellasta. Ei ainakaan enää.
Mä olen jotenkin niin synkkä ja melankolinen tänään. Johtuu varmaan tästä krapulasta. Väsyttää ja tylsistyttää. Juuri nyt tuntisin itteni vamaan väkijoukossakin yksinäiseksi.
Väsyttää tosi paljon ja tiedän että pitäskin mennä nukkumaan. Ihan vaan jo sen takia, että huomenna on taas siro 10tunnin työpäivä, ah rahaa! Tsihi... Ja muutenkin. Tiedän, että huomenaamulla kun herään niin tää tällänen fiilis on taas poissa, niinkun toivonmukaan on tää päänsärkykin. Jestas.
No mutta, olosta huolimatta kiva kun tuli kunnolla nollattua, ihan kahtena päivänä. Eilen join kirjaimellisesti siitä asti kun heräsin. Ville kiikutti mulle siideriä ennenkun kerkesin sängystä ylös. Muutapa en juui aamusta muistakaan. Taisin olla aikas kännissä vielä edellisen illan (/yön/ aamuyön) jäljiltä.
Viimeyönä kun tultiin kotiin (Pojat tuli siis tänne yöksi) niin painuin suoraan palvomaan vessaa. Ei hajua kuinka pitkään röhnötin siinä lattialla pää pötössä roikkuen, mutta lopulta muistaakseni konttasin (tai ryömin?) olohuoneen lattialla olevalle patjalle. Anni tarkisti, että mulla on kaikki hyvin ja meni sitten itsekin nukkumaan. Voi luoja, kyllä mussa mahtaa olla kestämistä (morkkismorkkismorkkis)!
Aamulla kun heräsin niin olin varma, että puhelin on jäänyt baariin tms kun se ei ollu taskussa eikä laukussa. Voin kertoa, että ei naurattanut. Lopulta se kuitenkin onneksi löyty vessan peilikaapista (don't ask)... Että sellasta mulla. Mitäs muut??
P.S. Mietiskelin, että jos mun persoona nollattais kokonaan, siis ihan kokonaan. Otettais pois kaikki muistot siitä mistä tykkää ja mistä ei, ihan musiikki/vaatemausta ruokiin ja annettas sitten normaalisti jatkaa elämää ja kehittää kaikki mielipiteen uudestaan, niin tulisko musta samanlainen, kun mitä oon nyt? Tai edes lähelle...
Iltoja! Tulin tuossa vajaa tunti sitten töistä kevyen 10tunnin päivän jälkeen. Jalkoja pakottaa ja väsyttää, mutta kaiken kaikkiaan päivä oli kyllä mahtava. Sain työkaverin kanssa enemmän ja vähemmän hysteerisiä naurukohtauksia, kun kello alko lähestyä kuutta ja väsymys puskea päälle. Tollasia päiviä lisää kiitos nam.
Tuparejakin alettiin suunnitella ja tapahtumakutsut on lähetetty eteenpäin (holisteille tiedoksi, että teille on tulossa sit ihan omat kinkerit kohan ajankohta päätetään, että älkää vetäkö pakastevihannespussia nenään kun ei teidän faceen ole mitään kutsuja ilmestynyt, hahhahahahaha). Nyt pitäis vaan saada kuukausi/viikko tietoon niin osaisi sitten omiakin vapaita sopiviksi toivoa.
Anni maalasi tänään meidän vitriinin mustaksi (se oli siis ennen vaalean puun värinen) ja ai hitto, että siitä tuli siisiti. Tai no okei, siinä on nyt vasta pohjamaali (whatever that means, haha), mutta ihan lähipäivinä siitä kuitenkin tulee ihan oikeasti valmis. Onneksi, koska voin kertoa, että tää tuoksu täällä kämpässä ei pääse ihan mut Top 10(0) listalle, you know...
Nyt vois alkaa hilppasta röökin kautta suihkuun, datailla vähän ja siirtyä sit sänkyyn lataamaan akkuja huomista (kiireistä!!!) päivää varten. Joten eikun öitä!
Ainiin, aloin kirjottaa myös uutta blogia, kun alko sen verran ketuttaa tuo homoseksuaali keskustelu jota nykyään on mediassa käyty. Ihan alkutekiöissä se vielä on, mut jatkossa tulossa varmaan ainakin video ja sen semmosta. Elikkä jos sellanen aihe mun näkökulmasta kiinnostaa niin voi käydä vilkasemassa We exist, whether you like it, or not- blogin täältä.
Noniin. Onpas ollu jokseenkin erinlainen viikonloppu. Anni tosiaan muutti sillon perjantai aamuna tänne. Ite en voinu olla muutossa apuna koska olin töissä, mutta hyvinhän tuo oli onnistunu muutenkin.
Omalla tavallaan tuntuu hirveen oudolta, tai jännältä, että tässä sitä nyt asutaan kahdestaan, kun kuitenkin ehti jo vähän tottua siihen yksin oloon. Toisaalta taas tuntuu, kun Anni ois tässä koko ajan ollukin.
Eilen käytiin jo vähän juhlistamassa tätä iloista "perhetapahtumaa" Mustassa Härässä ja Mamassa jonne päädyttiin Millin sijasta, kun Henkka käski, haha. Tänään ei krapuloitu oikeestaan yhtään. Käytiin jopa itiksessä syömässä, kiertelemässä, ja ruokakaupassa. Huomenna tehdään salaattia. Nam.
Muuten tää ilta on menny leffoja katellessa ja pirtelöä vedellessä, hahaaa...
Eilen alkuillasta, sillon kun olin vielä selvinpäin, aloin myös purkaa ja selvittää tunteitani erästä "vanhaa" asiaa kohtaan, ja olen tänään vähän jatkanut samalla linjalla. On jotenkin tyhjä olo sen suhteen, tai vaikea. Olisi niin paljon vielä sanottavaa, kysyttävää ja vaikka mitä, mutta jotenkin olen vaan henkisesti lukossa. En saa tätä asiaa mielessäni yhtään eteenpäin. Junnaan vaan samassa kohtaa koko ajan. Huh huh.
Omalla tavallaan koko juttu tuntuu turhalta, vaikka todellisuudessa se onkin kaikkea muuta. Siiskaikkea muuta. Mikään tuohon aiheeseen liittyvä ei ole koskaan tuntunut turhalta. Ei edes sillon, kun olen yrittänyt.
Joka tapauksessa mulla on nyt sen suhteen sellanen fiilis, että ollaan edes menossa oikeaan suuntaan, vaikkakin aika hitaasti. Jotenkin se ilkeä ja ahdistava tunne alkaa hävitä. Oli oikeasti hyvä idea nostaa kissa pöydälle. Oikeasti. Suosittelen sitä teille kaikille jotka mietitte pitäisikö avata suu jostain aiheesta vai ei.
Deep down you know it's best for yourself but you
Hate the thought of her being with someone else
But you know that it's over
We know it is through
Let it burn
Let it burn
Gotta let it burn
Noniin noniin, jospa se ois aika vähän esitellä tätä meidän kämppää. Otin kaikki kuvat siis ennenkun mitään huonekaluja oli vielä tuotu, sit kun ollaan saatu sisustettuja niin pitää ottaa paremmat. Kummastakaan makuuhuoneestakaan ei oo kuvia kun en jaksanu ottaa kun ne on ihan perus huoneita vaan, haha.
Tää on siis eteisestä. Eka ovi oikealla (eteisen oven takana tässä kuvassa) on vessa, tuo seuraava kylppäri ja sitten Annin huone. Vasemmalla naulakot ja siitä mennään myös olohuoneeseen. Suoraan edessä on keittiö.
Keittö. Oikealla on mun huoneen ovi, ja Jatta on niinkun eteisessä, siinä mistä eka kuva oli otettu you know?
Keittiö toisesta suunnasta.
Kylppäri, vähän huonosta kulmasta. Se on oikeesti kivempi, haha. Saunan ovi tulee tohon oikeelle puolelle.
Sauna ♥♥♥
Olohuone feat. pari ysinäistä kalustetta.
Parveke ♥♥♥
Joo, siinäpä ne sitten. Meidän ihana kämppä, hihi. En malta odottaa, että päästään sisustamaan, enkä varsinkaan malta odottaa, että Anni tulee ♥ Onneksi se tulee jo HUOMEN AAMULLA!!! Olen hyvin innoissani, hihi.
Mut joo eipä muuta tänään. Kaikki on tosi jees töissä ja näin. Jalat ja selkä on vaan koetuksella, mutta se nyt oli arvattavissakin näin alkuun.
Mun selkä- on- paskana! Siis ihan todella se on paskana. En muista millon ois ollu näin kipee, huh. En pysty ees kävelemään kunnolla! Tää on ihan perseestä.
Eilen ajeltiin Jennin kanssa ympäri Helsinkiä ja Espoota. Tietynlainen sight seen you know, haha. Oli kyllä kivaa. Mä niin tykkään istua auton kyydissä, varsinkin tollai myöhemmin illalla kun on paljon valoja ja hirveen nättiä.
Nyt kun mulla on tylsää niin ajattelin sit vihdoin ottaa kuvia tästä kämpästä. Kuitenkin tää on niin sotkussa tällähetkellä, että niistä kuvista ei tulis kauheen imartelevia, hahha. Joten päätin, että saatte kuvia vasta sitten, kun Annikin on muuttanu tähän ja meillä on jopa huonekaluja.
How ever, on yksi (tai oikeestaan kolme) juttu jolla mä nyt tahdon tänne lesota jo nyt hahaa. Tässä se (ne) tulee;
Eli mun makarin seinällä on kolme tollasta Bill Kaulitz taulua. Ne on siis kaikki A4:n kokosia valokuvapaperille tulostettuja, ah ♥
Tää on mun henk.kohtanen lemppari ♥
Rette Mich
Hemaisevan seksikäs pörröpää don't you think? Haha
Jeps. Siinä on mun taulut. Oikeasti mä en edes tahtonu niitä siksi, että niissä on Bill Kaulitz vaan siksi, että ne on sairaan siistit noin niinkun kuvina. Niitä on vielä yks (Billin passion for music kuvasta), mutta se ei oo vielä seinällä.
Sitten sain tänään postissa ihanan paketin ihanalta siskoltani ♥ Se piti sisällään tämän:
♥
Että sellasta tälläkertaa. Ehkä ens kerralla jotain mielenkiintosempaa, tää nyt vaan oli tällänen, haha...
Okei. Eka työpäivä takana ja olo on väsynyt, mutta oikein onnellinen. Työpaikka on tosi kiva, tosin huomisesta lounasvuorosta tulee varmaan aika hektinen. Siitä kuitenkin lisää sit vaikka huomenna. Työkaverit, ne ketä näin, vaikutti tosi kivoilta ja se ympäristö on muutenkin tosi rento. Works for me, hihi.
Sitten kuitenkin toiseen asiaan jonka takia oikeestaan aloin tätä blogia vielä kirjottaa vaikka pitäs olla nukkumassa.
Eli. Nikki Sixx on julkassut FB sivullaan nyt paljon taidekuvia uuden "This is gonna hurt" kirjansa hengessä. Nää valokuvat on osittain hiukan, öö, järkyttäviä(?) tai ainakin huomiota ja ajatuksia herättäviä.
FB on nyt sitten alkanut kieltämään ja poistamaan näitä kuvia, koska ne on olevinaan säädyttömiä/sopimattomia. C'mon, se on taidetta!!! Sitäpaitsi mikä facebook (tai siis facen ylläpitäjät) on sanomaan mikä on sopimatonta ja mikä ei? Nää on kuitenkin kuvia oikeista ihmisistä joilla jokaisella on täysi oikeus tulla nähdyksi olivat he sitten lihavia, laihoja tai jotenkin muuten "normeista poikkeavia".
Nyt sitten sadat ja taas sadat Nikki Sixx:in fanit/kannattajat (mukaan lukien minä) ovat vaihtaneet profiilikuvakseen yhden näistä kielletyistä kuvista (joka on siis Sixx A.M:in uuden sinkun "Lies of the beautiful people" kansi) osoittaakseen tukeaan Nikkille. Aika siistiä mun mielestä. Pakko oli ihan kyseisen herran sivullekin käydä mainitsemassa, että hitto täähän on kun joku vallankumous, haha. Sellainen jossa olen enemmän kun mielelläni mukana!
Kyseinen kuva on siis tässä:
Nikkin oma mielipide tähän vastarintaan on aika selkeä;
"You guys are fucking amazing....I love you so much..."
All I can say is, we love you too Nikki ♥
Myöhemmin Nikki postasi myös tämän:
"I just signed on here and everybody has changed there profile picture to the Sixx:A.M. single cover that Facebook banned...This is gonna get really interesting ..:)...Thank you for standing up for whats right..Nikki"
