tiistaina, huhtikuuta 26

Siivouspäivä

Oijoi! Kyllä sitä ihminen pienestä saa hyvinkin aikaansaavan olon! Pyykit on pyörimässä, kohta pitää hakea kuivumaan. Siivosin kämpän (pyyhin pölyt, järjestelin kamat ja imuroin), pitäs vielä tiskata ja pistää oma huone kuntoon (viikata vaatteet lattialta kaappiin ja imuroida, haha) niin sit ois kämppä viimosen päälle puhdas ♥

Myöskin Anni tulee tänään kotiin jenssistä, kiva kiva. On ollu vähän tylsää täällä ilman sitä. Tosin eilen olin kyllä maman terdellä ja tutustuin taas yhteen mukavaan ihmiseen Henkan kautta, hihi.

Joo, pyykit on nyt valmiit joten lähen hakemaan ne. Samaan syssyyn vois sit hoitaa ton siivouksen loppuun joten palaan blogin pariin ehkä myöhemmin... Heips!

sunnuntaina, huhtikuuta 24

Out of things to say...

"Vaikeaa selittää ja ymmärtää, miten toisesta aina jälki jää"

Ajattelin kirjottaa blogi tekstin, mutta tässä jonkun aikaa ruutua tuijotettuani olen vaan päätynyt siihen lopputulokseen, ettei ole juuri nyt mitään sanottavaa.

Tapahtumia ois paljon, mutta ne vaikuttaa jotenkin tyhjänpäiväisiltä verrattuna siihen kaikkeen mitä mun pään sisällä on parina päivänä pyörinyt. Olen käynyt niin mielettömissä fiiliksissä, että olisin voinut suudella koko maailmaa. Välillä taas ei ole itku ollut kaukana. Ehkä mulla tosiaan on vielä jotain asioita käymättä läpi itseni kanssa. Noh, kaikki ajallaan.

Nyt mä kuitenkin yritän olla hyvin positiivinen. Kaks vapaapäivää edessä, kävisin shoppaamassa mut ei oo rahaa, mur. Ajattelin kuitenkin siivota ja pestä pyykkiä. Jonkun sortin leffamaratoni ois kans aika jees.

Mut joo, se siitä. Vois mennä nukkumaan niin sais huomenna ittensä ihmisten aikaan ylös (yeah right!), joten öitälöitä...

perjantaina, huhtikuuta 22

Just a bit depressed...

On vain vähän surullinen olo. On vaan vähän haikea mieli ja vain vähän ikävä. Olen vain hiukan katkera ja pikkuisen itkuinen. Ei mitään vakavaa.

MTV:llä on menossa 30 seconds to mars () World Stage, mun ei pitäisi katsoa sitä. Alkaa vaan ahdistaa kun tahtoisin niin kovasti nähdä sen livenä. Sitäpaitsi niiden biisit ei ole ihan iloisemmasta päästä joten tällähetkellä ne saa mun fiilikset vielä huonoimmiksi mitä ne jo on.

Mä olen lähipäivinä miettinyt enemmän syvällisiä juttuja kuin normaalisti. Ehkä se johtuu siitä, että olin viikonlopun Joensuussa. Kaikki muistot, niin hyvät kuin pahatkin tuli jälleen pintaan. Oli jotenkin melankolista lähteä takas Helsinkiin. Omalla tavallaan näki kaiken sen mitä Joensuussa rakastaa, mutta toisaalta taas muisti kaiken sen mikä siinä ahdistaa. Olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta oli kiva tulla kotiin... Ristiriitaista, eikö?

Yksi asia on ainakin varma. Ikävä, on ollut näiden päivien sana.

"Jos sä lähdet ovesta kulkemaan
Onks sun aina mentävä kokonaan
Sinut pitäisin vaikka palan kerrallaan

Jos vain olisi mustaa tummempaa
Se on värini silloin jos erotaan
Pala harmaata saisi vain sinua kaipaamaan"

perjantaina, huhtikuuta 15

Kotiin päin :)

Olen tällä hetkellä junassa kohti Joensuuta. Aikas lähellä aletaan olla, valehtelisinkohan jos sanosin, että matkaa on ajallisesti vielä noin 20minuuttia jäljellä. Ei paha, mut alkaa jo puuduttaa. Tänään kuitenkin heränny kasilta, käyny kiireisen päivän töissä ja siitä suoraan junaan. Kyllä, väsyttää. Varsinkin kun eilinen ilta meni ryypätessä, hahhah!

Kyllä, siis Ville oli Natan kanssa "yhdellä" ja pyyti mut (tai minä pyysin itteni, ei oo niin väliä) sitten mukaan. Oli ihan mahtava nähdä Nata, se oli ihan huippu akka kohan juttuun päästiin. Muutenkin oli tosi jees ilta. Lopetettiin ajoissa (noin. klo 23) Villen ja Antin luona joten sain onneks hyvät yöunet kuitenkin. Aamulla ei juurikaan ollu ees krapulaa, mut syönnin jälkeen oli kieltämättä vähän etova olo. Noh kuitenkin loppu hyvin kaikki hyvin eiks je?

Nyt yritän kuluttaa vielä nää viimoset kymmenminuuttiset jotenkin mahd.nopeesti ja sitten nään Jatan ja äitin Ihanaa!

Eikun palaillaan jälleen astialle. Kiitos haastattelusta!

keskiviikkona, huhtikuuta 13

I don't know mutch about clothes, but my hair looks FIERCE!

Risto freaking Helin kehu tänään mun tukkaa! ♥ Ei se Niinu ihan turha jätkä oo kampaajana, haha! Siitä puheenollen, maanantaina pääsen laitattamaan tän harakanpesän (jota Risto Helin kehu) taas kuosiin. Mitähän Rise siihen sitten sanos *wink wink*?


Muutenkin tänään oli oikein loistokas päivä. Pahin on takana töiden osalta. Toisin sanoen, 5 down, 2 to go. Tänään oli pitkä vuoro (10h), mut nyt on sit enää kaks aamuvuoroa jäljellä ennen minilomaa, Joensuuta, ja kaikkia rakkaita Elämä on ihanaa, eikö? ♥

P.S. Sunnuntaina pääsen moottoripyörän kyytiin!!! Pieni asia ihmiskunnalle, mutta suuri ja ihana asia minulle, hihi.

tiistaina, huhtikuuta 12

"Kuin kosketus otsalla,
rakkaasi huulilla,
kertoen ettei milloinkaan enää"

Mä tiedän miltä se kosketus tuntuu, eikä se tunne häviä ihan heti...

"Älä tunnusta jos sattuu."

perjantaina, huhtikuuta 8

Päivitys...

Noniin. Vapaista on nyt selvitty kunnialla. Saldo näiden parien päivien aijalta on seuraava.

Rahaa on noin. 800€ vähemmän kuin kaksi päivää sitten (tuohon summaan siis sisältyy vuokra, IKEAn reissu, alottelu juomat ja baari-ilta, sekä kauppareissu).

Kämppä on sotkettu ehkä pahempaan kuntoon mitä vielä koskaan aiemmin, ja myöskin siivottu siitä taas ihmisen asunnoksi kelpaavaksi.

Hiukan baari draamaa (by Ville ), hitosti tanssimista ja helvetinmoinen känni. Kaamea krapula, pizzaa ja Aladdin.

Vierailu Nordeassa ja kaupassa, hiukan Sons of Anarchyn ensimmäistä tuotantokautta, (tarkemmin sanottuna 3 jaksoa) järkyttävän hyvää salaattia (resepti by Heidi) sekä Aladdin, varkaiden kuningas. Oli muuten meikäläisen eka kerta kun katsoin kumpaakaan noista elokuvista. Hyviä olivat!

Kohta painelen punkkaan keräämään voimia seitsemän päivän työputkea varten. Pitkä on matka ja kivinen tie, mutta sen päässä odottaa sitten ihana palkinto a.k.a vierailu siskon ja kaikkien rakkaiden ihmisten luona jenssissä

Tähän loppuun vielä muutama kuva näiltä parilta päivältä...


3D taulu jonka ostin Anttilasta ♥
Sohvapöydän kokoamista feat. Dolce Canto PlayBoy laseista. Tälle peukut!
Ville juomassa vettä väärinpäin jotta sais hikan pois, haha!
Juhlapaikka seuraavana aamuna nopean "siivouksen" jälkeen.........
 Mut jokatapauksessa miun Anni-Muru täytti 20- vuotta!!! Ja hauskaa oli! ONNEA ♥♥♥

tiistaina, huhtikuuta 5

Niin että kuinka?

Juteltiin tuossa Annin kanssa sen huomisistä synttäreistä;

Anni: "Meen sit torstaina kolmeks töihin niin ei voi ottaa. Et käydään vaan syömässä ja sillai..."
Minä: *Yeah right- ilme*
Anni: "Tai siis voihan sitä ryypätä, mut ei sillai et menis mihinkään viiteen asti..."
Minä: "..."
Anni: "Tai ainakaan johonki.... Seittemään..."
Minä: *reps*

Että tällästä. Huomenna siis kolmeen asti töitä ennen kahta vapaapäivää. Suunnaksi otetaan ensin Ikea, ja sitten Helsingin yöelämä. Näillä mennään, kiitos nam!




maanantaina, huhtikuuta 4

Just fighting to get throught the night

On jotenkin tosi pahasti alavire päällä. Jotenkin tuntuu ettei kestä yhtään negatiivista kommenttia tai asiaa ilman, että itku pääsee. Kaadoin tänään töissä maidot prikalle ja piti ihan oikeasti taistella itsensä kanssa, että pysy kasassa. Teki nimittäin niin mieli huutaa. Muutenkin koko aamupäivä meni ihan ihme sumussa.

Nyt on jotenkin ihan loppu, muttei silti tahtos mennä nukkumaan. Tahdon vielä hetken valvoa ja virua jossain itsesäälin tapaisessa päänsisäisessä mömmössä.

Pari päivää ois vielä töitä, aamuvuoroa tosin (), ja sitten parille vapaalle. Annin syndet ja palkkapäivä ois siinä samassa rytäkässä, eli on siis aika juhlia. Viimesimmän reissun morkkis kun on jo vihdoin alkanu laskemaan, hahhah!

Mut joo, ehkä jätän tän nyt tähän etten alota mitään angstista valitusvirttä. Joten ensikertaan!

P.s. Onkohan se normaalia, että tällähetkellä on tasan kaksi ihmistä jolle jaksaisin/haluaisin mitään jutella...? Varsinkin kun ottaa vielä huomioon kuka se toinen henkilö on... Mä en varmaan ikinä opi...

sunnuntaina, huhtikuuta 3

Lara Fabian - I am Sick

Je ne rêve plus, je ne fume plus
Je n'ai meme plus d'histoire
Je suis seule sans toi, je suis laide sans toi
Comme une orpheline, dans un dortoir

Je n'ai plus envie de vivre ma vie
Ma vie cesse quand tu pars
Je n'ai plus de vie, même mon lit
Se transforme en quai de gare
Quand tu t'en vas...

Je suis malade complètement malade
Comme quand ma mère sortait le soir
Et qu'elle me laissait seule avec mon désespoir
Je suis malade parfaitement malade
T'arrives on ne sait jamais quand
Tu pars on ne sait jamais ou
Et ça va faire bientôt deux ans
Que tu t'en fous

Comme a un rocher comme a un péché
Je suis accrochée a toi
Je suis fatiguée, je suis epuisée
De faire semblant d'être heureuse
Quand ils sont la
Je bois toutes les nuits
Et tous les whiskys pour moi ont le même goût
Et tous les bateaux portent ton drapeau
Je ne sais plus ou aller
Tu es partout 

Je sui malade complètement malade
Je verse mon sang dans ton corps
Et je suis comme un oiseau mort
Quand toi tu dors
Je suis malade parfaitement malade
Tu m'a privée de tous mes chants
Tu m'a vidée de tous mes mots
Pourtant moi j'avais du talent avant ta peau

Cet amour me tue
Si ça continue
Je crèverai seule avec moi
Pres de ma radio comme un gosse idiot
En écoutant ma propre voix qui chantera:

Je suis malade complètement malade
Comme quand ma mère sortait le soir
Et qu'elle me laissait seule avec mon désespoir
Je suis malade... c'est ça je suis malade
Tu m'a privée de tous mes chants
Tu m'a vidée de tous mes mots
Et j'ai le coeur complètement malade
Cerné de barricades
T'entends? Je suis malade...
 

lauantaina, huhtikuuta 2

Suuria suunnitelmia

"Ois kiva elää silleen, että ois joku päämäärä."
"Niin. Toisaalta taas ois kiva elää silleen, ettei ois mitään päämäärää. Menis vaan maasta ja kaupungista toiseen ja kattos mikä tuntuu hyvältä."
"No, päämäärähän se on sekin..."

Mä olen aina halunnut ulkomaille. Aina. Ihan koko pienen ja sekavan ikäni. Jokainen joka yhtään mua tuntee tietää sen. Mä en vaan kuulu tähän maahan, vaikka just tällähetkellä mulla ei mitään valittamista täällä Helsingissä kyllä olekaan.

Jokatapauksessa tulin äsken suihkusta ja Anni sit ihan out of no where heitti, että haetaanko matkaopas koulutukseen. Ihana idea sinällään, mutta siinä on niin paljon miinuksia, että päätettiin hylätä ajatus ja jatkaa eteenpäin.

Jokatapuksessa keskustelu ulkomaille muutosta jäi elämään ja puhuttiin aiheesta ihan "ohimennen." Silti mä jotenkin onnistuin vähän niinkun tavallaan jo innostumaan. Mikä meitä estää? Nuoria ihmisiä molemmat. Töitä tulee ja menee aina. Täytyy vaan valita nyt joku kaupunki, alkaa ottamaan asioista selvää ja suunnittelemaan. Ehkä tää jää ikuisuusprojektiks, ehkä me muutetaan vuoden päästä. Ken tietää, ainakin meillä on päämäärä.


"One day I'll fly away"