Kuinka mä onnistuin taas pilaamaan sen mitä mulle annettiin? Vai pilasinko mä sitä ollenkaan?
Mä en niin ymmärrä mikä menee aina väärin. Kuinka monta kertaa tätä nyt pitää kestää ja yrittää? Suoraan sanottuna ihan perseestä koko homma.
Taidan taas vaihtaa maisemaa ja karata näitä paskoja fiiliksiä. Oiskohan Texas mitä... Siellä ois jo kämppä valmiina... Mitä mulla täälläkään on, noin niinkun oikeesti. Ystävätkin tuntuu häviävän yks kerrallaan mun ympäriltä. Olo on kun yrittäs pitää savua käsiensä sisällä. Sieltä se vaan haihtuu pikkuhiljaa huomaamatta. Ehkä teen itse samoin.
Ei tunnu kivalta saada näitä fiiliksiä takas. Turrutan ne sillä millä parhaiten osaan. Viinalla. Siinä yksi ystävä joka ei ihan heti ole mua jättämässä. Welcome back, I missed you...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti