Sen jälkeen tuntuu siltä kun kantaisi viidenkymmenen kilon painoa rinnassaan koko ajan. Itkettää jatkuvasti, kuulee omat sanat päänsä sisällä uudestaan ja uudestaan vaikka yrittäisi keskittyä mihin tahansa muuhun. Jossain itseinhon syövereissä kuitenkin älyää tehdä ja sanoa sen mikä olisi pitänyt alun perin sanoa niiden kamalien loukkauksien sijastan. Anteeksi.
Näitä tilanteita tulee ja sattuu meille kaikille. Kukaan ei elä elämäänsä loukkaamatta ketään, ja valitettavasti meidän on kaikkein helpointa loukata juuri niitä ihmisiä joista me välitetään. Mistä se johtuu, sitä mä en tiedä.
Onneksi kuitenkin osa meistä on sen verran onnekkaita, että meitä ympäröivät ihmiset myös välittävät meistä ja ovat valmiita antamaan anteeksi silloinkin, kun tuntuu ettei pystyisi antamaan anteeksi edes itselleen. Se on oikeasti korvaamatonta.
Kiitos rakas, anna anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti