MTV:llä on menossa 30 seconds to mars (♥) World Stage, mun ei pitäisi katsoa sitä. Alkaa vaan ahdistaa kun tahtoisin niin kovasti nähdä sen livenä. Sitäpaitsi niiden biisit ei ole ihan iloisemmasta päästä joten tällähetkellä ne saa mun fiilikset vielä huonoimmiksi mitä ne jo on.
Mä olen lähipäivinä miettinyt enemmän syvällisiä juttuja kuin normaalisti. Ehkä se johtuu siitä, että olin viikonlopun Joensuussa. Kaikki muistot, niin hyvät kuin pahatkin tuli jälleen pintaan. Oli jotenkin melankolista lähteä takas Helsinkiin. Omalla tavallaan näki kaiken sen mitä Joensuussa rakastaa, mutta toisaalta taas muisti kaiken sen mikä siinä ahdistaa. Olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta oli kiva tulla kotiin... Ristiriitaista, eikö?
Yksi asia on ainakin varma. Ikävä, on ollut näiden päivien sana.
"Jos sä lähdet ovesta kulkemaan
Onks sun aina mentävä kokonaan
Sinut pitäisin vaikka palan kerrallaan
Jos vain olisi mustaa tummempaa
Se on värini silloin jos erotaan
Pala harmaata saisi vain sinua kaipaamaan"
Onks sun aina mentävä kokonaan
Sinut pitäisin vaikka palan kerrallaan
Jos vain olisi mustaa tummempaa
Se on värini silloin jos erotaan
Pala harmaata saisi vain sinua kaipaamaan"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti