On jotenkin tosi pahasti alavire päällä. Jotenkin tuntuu ettei kestä yhtään negatiivista kommenttia tai asiaa ilman, että itku pääsee. Kaadoin tänään töissä maidot prikalle ja piti ihan oikeasti taistella itsensä kanssa, että pysy kasassa. Teki nimittäin niin mieli huutaa. Muutenkin koko aamupäivä meni ihan ihme sumussa.
Nyt on jotenkin ihan loppu, muttei silti tahtos mennä nukkumaan. Tahdon vielä hetken valvoa ja virua jossain itsesäälin tapaisessa päänsisäisessä mömmössä.
Pari päivää ois vielä töitä, aamuvuoroa tosin (♥), ja sitten parille vapaalle. Annin syndet ja palkkapäivä ois siinä samassa rytäkässä, eli on siis aika juhlia. Viimesimmän reissun morkkis kun on jo vihdoin alkanu laskemaan, hahhah!
Mut joo, ehkä jätän tän nyt tähän etten alota mitään angstista valitusvirttä. Joten ensikertaan!
P.s. Onkohan se normaalia, että tällähetkellä on tasan kaksi ihmistä jolle jaksaisin/haluaisin mitään jutella...? Varsinkin kun ottaa vielä huomioon kuka se toinen henkilö on... Mä en varmaan ikinä opi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti