Mä olen... En tiedä. Joltain musta tuntuu, mut en oikein tiedä miltä.
Mä istuin tänään parvekkeella auringonpaisteessa, mutta silti oli kylmä. Vasemmassa kädessä mulla oli kaksi asiaa jotka mä olin aiemmin siitä samaisesta kämpästä "saanut". Niin erinlaiset asiat, niin samanlaiset muistot niihin liittyen. Katkeraa? Erittäin.
En mä tiedä, jokatapauksessa olen junassa matkalla kotiin. Se on ainakin kivaa, kai. Don't get me wrong. On ihanaa mennä kotiin. Jotenkin musta vaan tälläkertaa tuntuu kun asiat Jenssissä ois jääny jotenkin kesken tai jotain. Tosin Tän yhden kanssa ne tulee olemaan kesken (ainakin mun päässä) koko mun loppuelämän...
Mut vittuakos tässä. Ei se miettimällä parane...
"Just let me love you, and I will learn to love you right"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti