Suddenly I know I'm not sleeping

Mietiskelen tässä taas, että missä välin musta, tai mun elämästä tuli jälleen tällasta. Hetki sitten olin niin onnellinen ja innoissani kaikesta, nykyään taas ainoa mistä saa kiksejä on juominen, eikä kyllä oikein enää sekään. Mä olen kyllästynyt kaikkiin ja kaikkee. Melkein jo vihaan omaa peilikuvaanikin. Kohta vissiin odottaa reissu valkeiden takkien valtakuntaan.

Mua kyllästyttää kaikkein eniten se, että tää kaikki toistuu taas. Onko mussa ihan oikeasti joku valmistusvirhe? Enkö mä vaan osaa? Mikä muka sai mut taas tähän mielentilaan? Eihän tässä ole edes tapahtunut mitään pahaa, päin vastoin. Silti mä vietän suurimman osan päivistäni oman pääni sisällä ja mietin että vittu mitä paskaa... En ole tyytyväinen keneenkään tai mihinkään. Rukoilen jotakuta korjaamaan mut vaikken ole edes rikki, kai?

Voisihan tässä taas ryhdistäytyä ja miettiä mitä kaikkea hyvää on elämässä, mutta ei vaan ole energiaa eikä kiinnostusta sellaseen. Sääli. Tosi sääli.